Leipurin lapsella ei ole essua

Leivon paljon mutta minulla, saati lapsellani, ei ole essua! Olen myös kova sottaamaan, joten leipomisen jälkeen paita on takuuvarmasti pyykissä. Pari vuotta sitten tein mummulle varmaankin joululahjaksi essun, ja samalla väänsin silloin vasta vauvaikäiselle esikoisellekin mummulaessun. Siellä essua on käytettykin, kun tytär häärii mummun apulaisena, mutta kotona moista tarpeellista juttua ei ole ollut. 

Aikomuksenani ei eilenkään ollut ommella essua tyttärelle, saati itselle, mutta toisin kävi. Olin ompelemassa essua täksi iltapäiväksi eräälle syntynäpäiväsankarille. Ekaversion malli oli kuitenkin vähän epäonnistunut, joten se essu jääkin sitten tyttären kotiessuksi. Vähän harmittaa etten ottanut mallia mummulan essusta, sillä se on kovin kaunis. Epäonnistuneen essun jälkeen toinen onnistuikin paremmin, joten esittelen vaan lahjaessun täällä blogin puolella. Tyttären essu on kädenteiden muotoiluja lukuunottamatta melkein samanmoinen ja samasta kankaasta ommeltu.

 Omat essutkin on jo jopa leikattuina odottaen ompelua! Leikkasin kaksi, toisen tästä samasta Bird Trail -kankaasta, ja toisen syksyisemmästä kuosista. Kangas on ihanan hempeä, mutta puuvilla tosi tukevaa ja paksua, joten lika ei mene helposti läpi.

Ompelin taas kaapista löytynyttä pitsiä koristeeksi, solmimisnauhat ovat erittäin käytännölliseksi osoittautunutta vanhaa lakanaa, jonka sain äidiltä. Iso osa lakanasta tuli jo käytettyä niiden keittiön syysverhojen taustaksi. Vähän kikkailin koristeompeleiden kanssa solmimisnauhoissa ja taskun reunoilla, ja pitihän se hopeanvärinen lankakin käyttöön ottaa. Tämmöinen perusessu tuli, toivottavasti tulee käyttöä.