Rähmäkelejä

Kakkakelejä eteläisessä Suomessa, upeaa lumista kauneutta Pohjois-Suomessa (ainakin viime viikko). Terveiset Ylläkseltä, missä luistelulatuja tuli sivakoitua jopa 70 kilometrin edestä, ja muutama neulesilmukkakin sai kaverin viereensä. Matkaseurana meidän perheellä oli Säkylän mummu ja pappa, kiitokset heille seurasta ja avusta lasten kanssa. Empä olisi uskonut ennen lomaa että saisin hiihdellä kaksikin pitkähköä hiihtolenkkiä miehen kanssa (25km ja 30km). Nuoruudessa tuli usein sivakoitua melkein parikinsataa kilometriä viikossa, muttei sellaiset tässä elämäntilanteessa tietysti siintele edes unelmissani. Mahtaiskohan kroppakaan semmoisia kilometrejä enää kestää. Tähän kuuluisi asianmukaisesti maisemakuva Ylläksen lakeuksilta, mutta jostain syystä linssin eteen oli eksynyt ainoastaan iloisia lapsia. Nella oli ekakertaa elämässään junassa ja aivan haltioissaan: 

Ennen lähtöä Ylläkselle huovuttelimme Nellan kanssa kaulakorun. Yhdessä pyörittelimme palluroita pesukoneeseen ja minä pujottelin huopuneet helmet kuminauhaan. Aika isoja palloja tuli.

 

Ensi kerralla jätetään pesukone pois ja huovutetaan käsin. Näistä ei meinaan tullut kovin pyöreitä. Huovuttaminen saippuan kanssa käsin kuulostaa hiukan suttaavalta puuhalta, joten se pitänee hoitaa kylppärissä. Mutta kyllä me vielä sitäkin yritetään! Huopahelmet ovat toistaiseksi olleet vain Nellan käytössä ja Viljamin nuoleskeltavana. Ajattelin itse laittaa ne johonkin tilaisuuteen, niin että saan sanoa niiden olleen käytössä.

Haalin paperitavaraa Tiimarista. Värimaailma on aika ennalta-arvattavaa. Nellan kanssa saa olla ahkerasti piirtämässä. Onneksi on hyvät puuvärit, joissa on runsas värivalikoima. Innostuin itsekin piirtelemään, ja heppakuvasta on tulossa jotain minkä ompelu on vielä vähän kesken.

En viitsinyt raahata villatakinretaletta Lappiin asti, joten aloitin talvihaalariin sopivat villasukat Nellalle.  Viljami tarkastaa ensimmäisenä valmistuneen sukan laadun. Hyväksyttiin (onneksi Viljami ei tarkistanut sitä kakkosta, sillä siinä on pieni kauneusvirhe joka aina osuu silmiini).

Sukat on neulottu kolmosen puikoilla käyttäen Sandnesin Smart -lankaa. Smart on ihanan pehmeä lanka, mutta kuinkahan kestävä sukassa? Lankaa kului 70 grammaa, väri on upea räikyvän punainen. 

Loin sukkia varten 44 silmukkaa, enkä kavennellut missään nilkoissa, sillä tein tuolla joustavalla ja siirtyvällä 2o2n - neuloksella varret ja sukan päällisosat. Kantapäät perushuttua, samoin kärkikavennukset.

Viljami itkee vaunuissa, meikä-äiti lähtee hakemaan pojan.

P.S. Toinen poika (Orvo-kissa) oli tullut kotiin lomaviikon aikana oltuaan puolitoista viikkoa reissussa.

P.P.S. Hakiessani Viljamin vaunuista, huomasin että ulkona sataa räntää ja rakeita. Voiko se olla totta?

Macaron -leivoksia ja rikottuja helmimattoja

Sunnuntai-aamuna mun oli aivan pakko alkaa leipomaan noita macaron-leivoksia. Niiden näperrys on jo kauan ollut mielessä, kerran olen epäonnisesti noita kokeillutkin tehdä. Nyt onnisti helpolla Kodin Kuvalehden ohjeella. En tiedä mitä macaroneilla sitten pitäisi tehdä. Ei niitä parhaalla tahdollakaan voi superherkullisiksi kutsua (sori vaan kulinaristit!) Vähän kuin sokeripalaa söisi. Muutenkaan näitä ei sopisi kovasti harrastella kun ohjelmassa on tämä:

Mutta toisaalta macaronsit ovat superherkullisen näköisiä, ja upeita koristeita mariskoolissa, joten ehkäpä siinä jo funktiota tarpeeksi.

 

Kolme satsia leivoksia, kolme eri täytettä. Perustäyte, eli lemon curd pinkeissä, vihreissä valkosuklaanmakuinen ja beigeissä suklaanmakuinen.

 

Näitä oli ihana tehdä. Jos joku haluaa macaronseja bileisiinsä, olen valmis leipomaan pientä korvausta vastaan!

Innoituksen macaronsien värimaailmaan sain tietysti keittiön ihanista verhoista...

...vaikka koristetuikkujenkin värimaailma houkutteli, mutta jätin upean violetin tällä kertaa purkkiin. Ensi kerralla sitten.

Olen silti jotain muutakin saanut väännettyä kuin leipomuksia (jätän esittelemättä jättiläispullan näköisen laskiaiskakun, sekä sydämenmallisen ystävänpäiväkakun, sillä tämä ei ole leivontablogi). Nellasta on tullut kova piirtäjä, piirretään päivittäin. Lisäksi askarreltiin isopappan auton penkinsuojuksista kaulakoru:

Lisää on tulossa, sillä materiaalia on ainakin riittämiin! Helmet olivat Nellan kaulassa kerhokuvassakin, ja kerhontäti arvasi heti helmien alkuperän. Tämä on loistokierrätystä, eli jos teidän, tai isovanhenpienne komeroissa on tämmöisiä turhakkeita, niin suosittelen. Näitä voi myös spray-maalilla käsitellä erivärisiksi. Palaan siihen myöhemmin.

Olen unohtanut esitellä joulukuusen alusmaton, joka valmistui sopivasti jouluaattona. Eilen annoin sen Iiriksen käyttöön, kun se toinen matto jossa Iiris usein loikoilee, on sattuneesta syystä usein pesussa. Malli on Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. 

Kuteena käytin Porin Käsityöapajasta hankittua punaista kudetta. Virkkuukoukku taisi olla kasi, sekin katkesi kerran matkalla.

Olen varmaan kertonut, että olen maailman huonoin purkamaan. Siksi hihantekeleestä tulikin villahousun puntti (ensi talveksi ehkä siis ne villahousut on valmiina). Nyt vähensin silmukoita rutkasti ja aloitin uuden hihayrityksen. Jospa nyt onnistuisi! Etu-takakappale odottaa kainaloissa hihoja.

Olo on vähän hermostunut ja levoton; Orvo-kissa on ollut kadoksissa yli vuorokauden, eikä todellakaan ole hänen tapaistaan. Pelätään pahinta. Katselen usein levottomasti pihalle ja mukamas kuulen Orvon maukaisun ulko-oven takaa. Oskari-kissakin on ihmeissään. Ei ole nälkä, mutta pitäisi varmaan mennä syömään aamupala. Ei voida nyt kuin odottaa.