Mihin se aika menee?

Tammikuussa oli totuttuun tapaan taas hurja synttärirutistus, kun esikoinen täytti jälleen vuosia. Pikkuiseni on seitsemän vuotta! Taas tuli näperrettyä syntymäpäiville kaikennäköistä, tässä parhaat palat :). Ilahduttavaa on, että alan olemaan jo aika nopea tekemään sokerimassakoristeita.

Hyvää Joulua!

Pientä kuvakoostetta meidän joulusta. Ekakuvassa Piparkakkumajakka Piparkakku -kirjasta mallia ottaen. Majakan lisäksi lapset valmistivat piparkakkukarusellin ja panssarivaunun. Tietenkin vähän autoin heitä. Täksi jouluksi tein kaksikin joulupallokranssia kuumaliimaa apuna käyttäen. Melko nopeaa puuhaa ja suhteellisen edullistakin, jos sattuu löytämään alennuksella joulupalloja (monessa paikkaa niitä myydään alennuksella jo viikkoa ennen joulua).

Näissä kuvissa näkyykin se toinen liimailemani joulupallokranssi, johon löysin aika edullisesti kaksi enkelityttöäkin. Mielestäni tästäkin tuli aika kiva. Tämän tekemisprosessia esittelen paremmin Suomalaisten Podcastaajien Joulukalenterin luukussa 18. Oli muuten ihanaa olla kalenterissa mukana.

Piparkakkutalon tein ihan alusta saakka itse. Taikinan pyörittelin Paraisten Piparkakkujen ohjeella, ja kaavat piirsin itse. Vähän jännitin miten saan katon pysymään, kun se on noin jyrkässä kulmassa, mutta hyvin on pysynyt! Talon kulmat liimasin tummalla suklaalla yhteen. Se oli aikamoista pelaamista, mutta maun vuoksi sen tein, ja kun suklaa oli jähmettynyt, niin tietenkin kulmat ovat sen jälkeen kestäneet hyvin. Katon liimaukseen käytin sulatettua sokeria, sillä epäilin ettei suklaalla olisi pysynyt noin jyrkkä katto, tai ainakin olisi tarvinnut pidellä katosta kiinni vähintään puoli tuntia :). Piparkakkutalon kuuset ovat marenkia, ja ne on tehty Kotivinkin ohjeella. Katto ja ikkunat on koristeltu tietenkin pikeerillä ja katolla oleva lumi on kuumamarenkia.

Jouluksi ehdin virkkaamaan Jester -tontun. Tiedot löytyy Ravelrysta täältä. Langaksi löysin kaapeistani Rico Designin Essentials Cotton DK:ta, valkoiset hanskat ja tupsu ovat Novitan Miamia, koukku 3 mm. Tonttua oli kiva virkata, ja ohje oli todella hyvä. Jonkun verran pientä nyhräystähän tässä oli, mutta kaikinpuolin mukava virkattava silti.

Jouluaaton iltaa vietettiin meillä, ja sinne leivoin sokerimassakakun ruskealla pohjalla ja piparkakku-rahka-kermalla. Koristelut tuli tehtyä vähän kiireellä, mutta ihan kiva kakusta silti tuli. Olen jo aika nopea tekaisemaan noita hahmojakin sokerimassasta, kun alkuaikoina niihin suttaantui melko paljon aikaa.

 

Joulutunnelmaa vielä muutaman kuvan muodossa. Oikein ihanaa Joulua kaikille lukijoille! Saa myös kommentoida ja käydä katsomassa  Raisun Lankafarmi -podcastia Youtubessa :).

Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.

Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.

Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 

Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.

Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

Ruusuteemalla jatketaan

Olipa erään Lapinreissun alussa Louhittaren Luolan Väinämöinen -lanka värissä 'ruusu', 2,5 mm puikot ja kiva ohje kirjavalle sukkalangalle. Sukat melkein valmistuivat lomaviikkojen (1,5) aikana, kotiin jäi vähän neulottavaa. Sukat valmistuivat melko sukkelaan, mutta sitten kävi niin, että hukkasin valmiit, viimestelemättömät sukat, ja ehdin jo useampaan otteeseen etsiäkin näitä. Välillä korpesi oikein kunnolla, kun en löytänyt näitä sitten mistään, vaikka kuinka siivosin ja etsin. Mies kutsuu minua sujauttelijaksi, ja niimpä nämäkin löytyivät viime viikolla eräästä pahvilaatikosta, jonne olin tainnut nämä kiireessä sujauttaa (niinikään löytyi kirjaston äänikirjasta puuttuva levy, puoli vuotta kadoksissa ollut). Olin kyllä ikionnellinen löytymisestä, ja sain pääteltyä sukkaset syksyä varten.

Vaniljaruusu -sukat

lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen

väri: ruusu

malli: Vanilla is the New Black 

sukkien koko: 38, silmukoita alussa 76

puikot: 2,5 mm

langan menekki: 89 grammaa

Ravelryssa: Vaniljaruusu -sukat 

 

Kantapää on todella hauska. Näyttää hyvältä, on helppo tehdä, mutta tuo silti erilaista ilmettä sukkiin. Aion ehdottomasti jatkossakin käyttää tätä ohjetta näiden pätkävärjättyjen lankojen kanssa, kun mallissa ei halua tapahtuvan liikaa ettei lopputulos ole sotkuinen, mutta jokin pikkujuttu on kuitenkin tervetullut. Parit tätä edelliset sukat tein liian pieniksi itselleni (epähuomiossa), joten nyt loin varmuuden vuoksi silkukoita 76 isoimman koon mukaan, ja sain lopulta hyvänkokoiset sukat itselleni syksyksi. Tykkään mallista ja tästä langastakin kovin!

Tätä kirjoittaessa muistui mieleeni, että Lapissa tuli neulottua myös uusi Wurm -pipo Wollmeisesta. Pitää kaivaa sekin esiin jossain vaiheessa, vaikkei pipo olekaan lämpimyydessään  vielä ajankohtainen asuste. Voisihan tuon viimeistellä ja tehdä siihen tupsunkin, niin olisi syyspipo sitten valmiina odottelemassa.

Toukokuun tuotoksia

Vähän hassua laittaa munkkikuvia juhannuksen alla, mutta muutamia kuvia toukokuun alusta, kun on jäänyt esittelemättä, vaikka kuvat on siirretty Picasaan.

Pojalle tuli erittäin akuutti paidan tarve, kun hän näki tämän kankaan. Niin lyhyt pätkä kangasta oli, että piti laittaa resori helmpaan, mutta hyvin kelpasi pojalle. Poseeraus tosin on vähän tyhmää, kuten alakuvasta voimme todeta.

 

Miehellä on syntymäpäivä toukokuun alussa, joten hänelle ompelin lahjaksi paidan käyttäen kaavana vanhaa hyvänkokoista teepparia. Kankaasta mies joskus sanoi, että tuosta haluaisin paidan, joten pistin asian korvan taa ja vähän viiveellö toteutin. Paita näyttää aika kivalta miehen päällä (sovituskuvaa tulossa myöhemmin). 

Toukokuussa oli hoitopaikassa valokuvauksenkin aika, ja suunnittelin ompelevani lapsille Noshin vähän pastellisista trikoista mätsäävät vaatteet. Tyttärelle ompelinkin ihanasta sulka-trikoosta tuollaisen tunikan/mekkosen, mutta poika intti haluavansa paidan samasta kankaasta kuin isilläkin oli. No ei auttaneet äidin mätsäyshaaveet.

Mutta kivat näistäkin tuli, vaikkei nyt niin hyvin sovi Pohojalaaset Sulkiin, kuin olisi Noshin aquanväriset polkupyörät mätsänneet. Pojan teeppari on tehty vanhalla muokatulla, hyväksi havaitulla kaavalla ja tyttären mekkonen Ottobresta (kaivan sen numeron ja mallin vielä tähän, jahka kerkeän). Tämä tyttären mekkosen kaava on aivan mahtava. Vähän jujua ja juhlavuuttakin. Tykkään todella paljon!