On action!

Ei mulla ole mitään uutta, mutta halusinpa vaan tulla näyttämään viime aikaisia ompeluja ja neulontoja, että miltä ne näyttää käytössä. Ihan vaan arjen keskellä napsaistuja kuvia...

Aarrekidin trikoosta ommeltu pipo ja  mun äitiysmekosta imetysversioksi muunnettu mekko. Toki mies olisi voinut huomauttaa ennen kuvan ottoa että imetysluukku on vähän auki.

Bodeista kuvia arjen keskellä. Ja vilahtaahan se Kalle-koirakin siellä, ja miksei Simo-kissakin.

Toinenkin pieni apulaiseni näkyy olevan leipomispuuhissa.

Trikoo-ompeluksia vauvalle

Vauvan synnyttyä reilu kuukausi sitten heräsin siihen tosi-asiaan, että meille todellakin syntyi se vauva. Nyt kolmannen lapseni kohdalla en enää pelännyt raskausaikana niin kovasti kaikkea, ja sitä ettenkö todella saisi raskausajan päätteeksi tuota ihanaa tuhisevaa kääröä käsivarsilleni. Fakta on kuitenkin se, että kun moni kertoo jo kuukausia ennen laskettua aikaa että 'meille tulee vauva heinäkuussa', niin itse en uskaltanut vieläkään julistaa mitään niin mahtipontista. Toivoin että kaikki menisi hyvin, ja heinäkuussa minulla olisi vauva käsivarsillani. Johtuen tästä pelostani, minun oli hyvin vaikea valmistautua kovin ajoissa vauvan tuloon ompelemalla. Onneksi sentään neuloin parit sukat, lakit ja tumput, mutta jotenkin tuntui liian mahtipontiselta alkaa ompelemaan vauvalle. En tiedä ymmärsikö nyt kukaan, mutta laiskuuttani en jättänyt ompelematta vauvalle, ja heti ihanuuden putkahdettua maailmaan terveenä ja elinvoimaisena, ompelukoneeni alkoi laulaa. Tein ensi hätään neljä 56 -senttistä bodya Ottobren Warmly Wrapped (6/2013) -kaavalla. Ei sillä ettei bodeja olisi ullakkokerros pullollaan, vaan siksi että omatekemät on vaan niin ihania, kun saa päättää kankaat ja kaikki, ja tietysti siksi että on ihana vaatettaa se oma pieni tuhisija.

Samalla kaavalla tein kaikki, aika reilu kaava kylläkin, kun edelleen mahtuvat pienelle hyvin. Kankaina Selian pesukarhut, Aarrekidin valkopohjainen trikoo (jota sain juuri sopivan pikkupalan ostettua Kangashamstereista), Jny:n kohot ja muistaakseni Leena Rengon Lillestoffille suunnittelema trikoo jossa lapset ratsastaa karhulla. Testasin kaikkiin vähän eri neppareita, muovisia Kam-neppejä, sekä kahden eri valmistajan metallisia. Kaikki ovat kyllä kestäneet hyvin.

Niin laiska olin, etten kaikkiin jaksanut laittaa ompelumerkkiä. Tuskin se ketään haittaa!

Muutaman piponkin ompelin, mutta tuo Panda-pipo on vieläkin aivan valtavan iso. Aarrekid-pipo on ihan hyvänkokoinen juuri nyt, samoin tuo musta-valkoraidallinen Ottobren kaavalla ommeltu myssy. En juuri nyt muista lehden numeroa, mutta toisenkin voisi ompaista samalla kaavalla, kun se on niin kiva. 

Ajoneuvokuoseja ja sälää syksyn varrelta

Alkusyksystä surautin nämä pari trikoopipoa, ja muutaman muunkin, joista ei ole edes kuvaa. Nyt pitäisi jo keskittyä ompelemaan talvisempia päähineitä, merinovillat ja fleecet odottaa tyrkyllä työhuoneessa. Kasa leikattuja vaatteita lojuu myöskin ompelupöydällä. En ole inspistä kadottanut, mutta ihmettelen että missä välissä ehtisin. Aina joku kiirreellisempi ompelus kiilaa ohitse. Onneksi kasassa on sellaisia, jotka vähän joutavat odottaakin.

Tästä Pikku-Piltin Koruja korujen ystäville -trikoosta tuli oivallinen perusvaate tyttärelle. Harmi että on vain tällainen onneton kuva kamerassa. Leveys on juuri sopiva, ei mikään telttamainen.

Astronauttipipo Hello Kittyllä

Tein tyttärelle pari viikkoa sitten pitkään työlistalla olleen pinkin pipon. Lankana on taas se sama Outlast, mikä on täyttä tekokuitua. Tytär halusi Hello Kitty -silityskuvan eteen, ja sai päättää itse tupsun värit. Oikein kiva tuli, ja sitkeästi tämä nähtiin vielä eilenkin tytsyn päässä, vaikka ulkona oli lämmin päivä.  Pian taitaa silti olla aika pakata tämä pipo talvivaatevarastoon. Puikot ja silmukkaluvut on samat kuin pojankin aikaisemmin valmistuneessa pipossa, eli 6mm ja 64 silmukkaa.

Astronautti- ja kuplapipoja

Tammikuussa on valmistunut muutamia pikkujuttuja. Kaksi pipoa neuloin Outlast -langasta, jonka materiaali on kehitelty astronauttien avaruuspukuihin. Tämän polyakryylin pitäisi pitää kylmällä lämpimänä ja lämpimällä viileänä. Tiedä sitten siitä, mutta tein pojalle ensin 64 silmukalla päähineen, ja mieskin halusi täysin samanlaisen. Lisäsin muutaman silmukan, ja saamansa piti.

Käytin kutosen sukkapuikkoja ja 2o 2n -joustinta. Pojan pipoon meni 75 grammaa lankaa, miehen pipoon 85.

 

Poika sai myös kuplapipon Novitan Naava -langasta. Kutosen isoilla sukkapuikoilla ja 60 silmukalla suihkin pipon kasaan. Lankaa kului 77 grammaa. Nyt kelpaa kyläilläkin, kun on pyhätakkiin sopiva tupsupipo.

Pipoja Bejbelle

Ennen vuosikoosteen pläjäytystä ajattelin esitellä vielä loppuvuodesta valmistuneet kaksi pipoa tyttärelle. Ensin valmistui vaaleanpunainen päähine Novitan Hile -langasta. Malli on matkittu ystäväni tyttärelleen neulomasta piposta. Loin 60 silmukkaa. Puikot alussa ja korinpohjassa 6 mm pyöröt, kavennuksissa 5 mm sukkapuikot. Lankaa kului 62 grammaa tupsuineen. Tuli oikein kiva! Ainut miinus, etten löydä pipoa enää mistään. Oli kerran kauppareissulla päässä, mutta sen koomin en ole nähnyt. Tiedän silti että on kotona.

Jouluna surffailin Reiman verkkosivuilla haaveissani hankkia tyttärelle kaupunki- ja kauppakelpoinen  talvitakki. Eksyin jotenkin myös pipopuolelle, ja näin siellä valkoisen kuplapipon. Tarrasin heti ideaan ja rynnistin lankavarastolle mielessäni tämä valkoinen Hile-lanka, joka vie mielen valkoisten hankien luo, vaikka todellisuus on kovin musta. Nämä kuplajutut on tainneet olla syksyn hitti, ainakin monessa yhteydessä olen törmännyt Kupla-lapasiin, joiden suunnittelija kirjoittaa ihanaa Neulova Narttu -blogia. Lunttasin sieltä mitenkäs kupla sitten tehtiinkään, loin 64 silmukkaa vitosen sukkapuikoille ja neuloin menemään. Muistan kyllä tehneeni jotain isompaa (ehkäpä jopa villapaitaa) tällä kupla-mallilla joskus viitisentoista vuotta sitten.

 

Tästäkin pipasta tuli oikein kiva. Eikä tämä ole edes hukassa ainakaan vielä! Mahtava kiitos tällä kertaa Novitalle paksuista langoista. Saa tämäkin täti jotain valmiiksi. Valkoisen pipon kuplat ja tupsut söivät 90 grammaa lankaa.

Näiden kahden pipon lisäksi olen tehnyt kaksi pipoa pojallekin, mutta palaan niihin sitten myöhemmin!

Pilvipipa

Tulin vaan kertomaan, että ompeluksia on tullut tehtyä läjäpäin. Pienille pojille ja tytöille, kivoista kuoseista. Tämä keltainen pipo, valkoisella fleecevuorilla, valmistui jo kuukausi sitten sopimaan kalahaalarin kanssa. Palaan pian esittelemään niitä kaikkia ihania trikoita, joista olen ommellut. Nyt en jaksa, vaan painun nukkumatin maailmaan!

Tuulipussi

Kuljen päivittäin työmatkat (10 kilometriä suuntaansa) polkupyörällä, ja aamuvuoroviikoilla viideltä aamuisin alkoi päätä palella. Edellisviikonloppuna neulaisin nopean pipon, joka mätsää uuteen työmatkatakkiini. Niin tykkään tästä!

Malli on taas se Wurm, keskimmäinen koko (medium), ilman kymmenen silmukan lisäystä reunapannan jälkeen. Johtuen tästä dramaattisesta huolimattomuusvirheestäni, uusimmasta Wurmistani tulikin tuulipussi! Muistin sentään vaihtaa 3,5 millin puikot nelosiin, mutta se oli jo liikaa muistilleni, että samalla olisi pitänyt kymmenen silmukkaa lisäillä. Onneksi olen tottunut näyttämän vähän pitkulapäältä tukkapipojeni kanssa, joten eipä tämä Wurmin sporttsempi tuleminen haittaa aamutunnelmaani yhtään.

Käytin Dropsin  Merino Extra Finea harmaana (05) , ja vadelmanpinkkinä. Pipoon meni 102 grammaa lankaa (harmaata toista kerää), ja tupsu painoi vielä 20 grammaa lisää. Tämän sporttisemman Wurmin ansiosta tuulenvastuskin on minimoitu, kun lähden taas aamulla vähän viime hetkellä liikkeelle:).

Neuloo perhosten kanssa

Viime lauantai-iltapäivänä neuloessani rennosti aurinkotuolissa sain seuraa amiraaliperhosesta, joka aika intensiivisesti seurasi neulomistani. Kaveri lähti kerran poiskin, mutta palasi hetken kuluttua uudelleen.

Kuinni syrjähyppytyö käsissä!!?! Piti se pitsipeitto saada valmiiksi ennenku mitään muuta... Mutku... Puolustukseksi voin sen verran yritttää selitellä, että kuvan pipo valmistui kahdessa päivässä. Se oli pakko saada äkkiä valmiiksi, kun työmatkapyöräilijän alkaa korvat jo palella kun aamuviideltä töihin viilettelen. Nyt on taas pitsipeitto näpeissä, pipokuva tulossa.

Violetti Päivänsäde

Tässäpä nämä, mahtavat 92 grammaa violettia Sädettä ja 12 kiloa päivänsädettä.

Tein pipon tilauksesta anopille, toivomuksena ettei siitä tulisi liian isoa kuten monet pipot tuppaavat hänelle olemaan. En tiedä tuliko tästä hyvää, vähän iso oli kuulemma alkutuntuma. Purkamaan en kumminkaan ala, eli jos liian isoksi osoittautuu, sijoitan tämän jonnekin muualle ja teen anopille uuden.

Säde-lanka neuloutui tällä kertaa kivammin kuin viimeksi, puikkoina käytin 3,5 mm ja nelosen sukkapuikkoja ja lanka oli kaksinkerroin. Sädettä (Novita) meni se 92 grammaa tupsun kanssa, noita nurjia raitoja tein kaksi vähemmän kuin ohjeessa. Koko on S. Ravelrysta löytyy täältä.

Pientä ja käytännöllistä

Kaunishymyinen tytär sai välikausihaalareihin sopivan pipon Sublimen kashmir-villasekoitteesta ja Teeteen Primaverasta. Neuloin aluksi tästä langasta erään hiihtopipon melkein valmiiksi, kunnes tajusin että päähine on aivan liian pieni johtuen käyttämästäni ohuemmasta langasta. Siispä purin koko laitoksen ja tein tämmöisen perustekeleen 3,5 mm:n puikoilla ja 82 silmukalla. Lankaa meni tupsun kanssa 67 grammaa, koko on sopiva ilman kasvunvaroja. Muutama lisäsilmukka olisi pidentänyt käyttöikää, mutta jo nyt havaittavan lievän nukkaantumisen vuoksi voi olla vaan hyvä ettei pipo heilu kuvioissa vuosikausia.

....Sun kanssas katson maailmaa...

Piposta löytyy siis raidat, korvaläpät, solmimisnauhat ja kaksivärinen tupsu. Ei varmasti kutita, pitäisi tehdä samasta vielä kauluri tytölle. Jäämme seuraamaan tilannetta...

Vauhdikas pikkukaveri sai uudet sukat villataminekoriinsa. Nämä olivat KYH 13 -aloitukset ja majailleet melkein valmiina kaapissa varmaan kolme kuukautta. Pikkaisen reilut ovat, mutta käyttökelpoiset.

Lanka on turkoosi ja valkoinen seiskaveikka, kulutus 64 grammaa. Puikot olivat kolmoset, ja ainakin viimeisen sukan kohdalla yksi puikko oli 3,5, kun en viitsinyt etsiä kolmosta. Eipä tuota huomaa mitenkään lopputuloksessa.

Neuloin sata grammaa Dropsin upeaa pitsineuletakkia, kunnes huomasin että takista on tulossa teltta. En saanut sitä vielä purettua, sillä harkitsen pienempiin puikkoihin vaihtoa ja mallitilkun tekoa, jotta pääsisin oikeampaan tiheyteen. Sen sijaan aloitin Golden Hour -paidan, sillä kaipaan usein neuletta takin alle. Nyt on se hetki kun saa vetää rastin seinään; täti neuloo itselleen!