Maalaustalkoot

Maalasin kolme miehen isomummulta perittyä vanhaa tuolia takaterassille sopivin värein, ettei olisi niin ankeaa istua syömässä siellä makkaraa tai broilerinfilettä. Tuli hauskat, vaikka vähän kosteudessa kärsineet tuolit olivatkin. Sutikoin Helmillä, ja tytär auttoi!

Siinä samalla sutikoitiin se leikkimökkikin, ja mies auttoi! Ja sai tytär pinkiksi maalatun tuolinkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Inspiroiduin, ja olisi kova polte saada eräs työ puikoille. En kuitenkaan anna itseni aloittaa ennenkuin pitsipeitto on pingottumassa (vasta viisi kerää neulottu, viisi edessä).

Uusi Ihana Vuosi on täällä taas!

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille! Vaikka blogissa on jälleen ollut hiljaista, kotona on riittänyt hommia senkin edestä. Marraskuussa pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme, ja aika nopeasti saatiin tavarat järjestykseen. Nyt enää puuttuu osa verhoista, mattoja ja joitain tauluja seiniltä. Taulujen kanssa ei edes pidetä kiirettä, vaan makustellaan mihin mikäkin voisi sopia. Keittiöön ja olohuoneeseen sain laitettua jouluksi verhot, Nellan syntymäpäiviin mennessä olisi tarkoitus saada ommeltua ja laitettua paikalleen vielä parit lisää. Keittiön verhot ovat haastavimmat, sillä mielessä on monta visiota. Tällä hetkellä keittiössä on vielä ne jouluverhot.  Pidän niin paljon uudesta kodistamme , on avaraa ja vaaleaa, harmonista.  Joitain pieniä kodikkaita juttuja puuttuu, mutta niitähän ehtii hankkimaan  asumisen lomassakin. 

 

 

Rakas poikamme kastettiin joulukuun alussa, ja niihin kemuihin leivoin monennäköistä, muun muassa tällaisen kakun, jonka koristeiden näpertelyyn meni tunti jos toinenkin. Toivottavasti tulen vuosien saatossa nopeammaksi noiden koristeiden kanssa!

 Isä ja poju niin hienoina... Ja himputin bloggeri, joka ei suostu pitämään kuvaa oikein päin!

Itsetehty ristiäismekko olikin tietysti jo esikoisen jäljiltä valmiina, mutta halusin silti tehdä jotain neulottua Viljamillekin. Olin jo paljon aikaisemmin lisännyt kirjanmerkkeihin Dropsin sivuilta neuleliivin, ja semmoisen neulaisin pojalle ristiäisten vaihtovaatteeksi. Neuleliivi mahtuu edelleen, kuva on eilen otettu ennen lähtöä 2-vuotis synttäreille. Varsinaisena ristiäispäivänä liivi ei Viljamin päällä ollut kuin muutaman minuutin,  sillä väkimäärän vuoksi sisällä oli melkoisen lämmin.

Jo syksyllä sain Nellan villasukat valmiiksi samaisesta langasta kuin omanikin. Täysin peruskamaa, silmukoita taisi olla 44 ja puikot 3,5. Lanka siis seitsemää veljestä.

Olimme Viljamin ja Teemun kanssa joulumyyjäisissä myymässä käsitöitä, ja pääsimme paikallislehteenkin. Kauratonttuja oli onneksi valmiina armeija, mutta tein niitä myös lisää, sekä jouluessuja, joita olisi saanut olla enemmänkin. Jouluessuista en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, niistä tuli kumminkin kivoja. Tein samalla periaatteella kuin edellisetkin essut, eli miten mieleen juolahti, jokaisesta erilaisen. Tonttujen tuotekehittely jatkuu edelleen, ja olen jo tehnyt pari ensi joulua varten. Uusien tonttujuttujen ideointi on tosi hauskaa. Yhdestä kehitellystä tontusta on kuvakin. Tämä tonttu meni Terhille. Tontulla on Rose Mohair Luxista neulottu lakki, sekä tuubi-kaulaliina. Kauluri on siis uusinta uutta tontturintamalla, sopii kauratontullekin!  Violetti väri valikoitui Terhin olohuoneen verhojen värin mukaan.  Kaikki tontut menivät kaupaksi ,  joten uusien suoltaminen ensi joulua varten on vauhdissa.  Muutamia edellisjouluna tehtyjä tonttuja jouduin korjailemaan, kun en ollut niihin tyytyväinen. Samaten nyt huomaan että uusien kauratonttujen taso on noussut, kun itse tulee tarkemmaksi niiden suhteen. Nyt jouluna näin sen vuosi sitten lahjaksi antamani kauratontun prototyypin ja olin ihan kauhuissani sen puutteistaJ. Ensi jouluksi pitänee tehdä prototyypin omistajaperheelle uusi tuotekehitelty tono. Sukkahousuista on pulaa, joten muistakaa kaikki sukulaiset ja ystävät;  kaikki vähänkin rikki olevat kelpaa tonttumateriaaliksi!  Ostin kyllä juuri Vapaa Valinnasta tosi halpoja sukkahousuja, toivotaan että ne toimii tontuissakin! Vielä en ole päässyt niitä kokeilemaan.

Ennen ja jälkeen. Puusohvan sain anoppilan yläkerrasta ja sutikoin sen valkoisella Helmi –kalustemaalilla. Pappan sirkkelillä muotoilimme Etolan ale-patjan oikean kokoiseksi ja ompelin siihen päällisen Käsityöapajasta ostamastani hienosta ja paksusta  englantilaisesta puuvillasta. Puusohva on hyvällä edustavalla paikalla eteisessä, pidän siitä kovasti! 

Ihanaa kun on lunta, on niin kaunista! Kun joulukuu vaihtui tammikuuksi, alkoi kuin taikaiskusta olemaan näitä aurinkoisia päiviä, jolloin hanki kimmeltää ja valo lisääntyy ihan silmissä. Työn alla on Nellan synttärileivonnaiset, kakunkoristeet , sekä poltetun oranssin värinen villatakki itselleni. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään, ja päätin että NYT! Ei sitten kun se ja se on valmis, mammakilot on karistettu jne., vaan nyt!  Mammakiloja kyllä yritän karistella niin, ettei niitä enää ensi vuonna montaa olisi. Olkoon se, jos ei nyt uudenvuodenlupaus, niin ainakin uudenvuoden yritys!

Vaaleanpunaista ja makeaa

Sweet dreams are made of this, eli  kaikkea vaaleanpunaista tarjolla tänään, vaikkei vuodenajan väreihin lainkaan sovikaan.  Sen sijaan sopivasti viikkoa ennen erään pienen tytön kolmevuotis-synttäreitä aloin neulomaan Olearia-villatakkia muutaman vuoden laatikossa marinoituneesta ihanasta Sublimen Baby Cashmere Merino Silkistä. Tuota marjapuuronpunaista lankaa oli tasan neljä kerää, ja tiukan ynnäilyn jälkeen uskoin määrän riittävän neuleeseen.  Kuinkas kävikään! Neuletakki valmistui nopeasti neljässä päivässä Agatha Christien äänikirja seurana, mutta jo kainaloissa aloin jännittää kuinka pitkään helmaan lanka riittää.  Minulle erittäinkin sopivasti Olearia –malli on saumaton, ja  se neulotaan ylhäältä alas, joten langan tarkka kuluttaminen on mahdollista. Jos sitä lankaa on kuitenkin auttamatta liian vähän, ja sen hankinnastakin monta vuotta, on pakko keksiä uusia ratkaisuja. Sovitin siis neuletta tyttärelle ja totesin sopivan pituiseksi hänelle, vaikkakin aavistuksen väljäksi(ei kuitenkaan liian). Eipä kai  kaksi- ja kolmivuotiaan leveydessä niin valtavaa eroa olekaan. Olearia mallina oli niin selkeä ja kiva (nopeakin) neulottava ja Sublimen ylellinen vauvalanka jälleen niin miellyttävä työstettävä, että harkitsen vakavasti uusintayritystä samaisesta langasta yhdellä ekstrakerällä tietysti. Ehkäpä tuo ihastuttava kolmivuotias saa jouluksi oman Oleariansa tädin neulomana.  Kaikki riippuu tietysti vallitsevista olosuhteista välillä loka-joulukuu. Vielä siis ollaan odottavissa tunnelmissa, mutta suhteellisen pian saamme toivottavasti sen kauan odottamamme perheenlisäyksen tälle puolelle, sitten nähdään miten arki lähtee rullaamaan uudella koostumuksella.  Nellan Olearia on siis neulottu käyttäen 3,5 mm:n ja 4 mm:n puikkoja, kulutus tasan 200 grammaa. Kaiken materiaalin käytin viimeisiä metrejä myöden.  Nyt vasta sain tehtyä ensimmäisen projektisivunRavelryyn, tästä neuleesta, vaikka kyseisillä sivustoilla olenkin hillunut jo pari vuotta ja risatkin.

Pahoitteluni selkäkuvan tutista. Äidin oli pakko hiukan lahjoa, jotta sai räpsittyä äkkiä edes muutamaan melko onnistuneen kuvan. Tutti kun on varattu enää erikoistilanteisiin ja yritetään sitä välttää kotona (tai äiti ja iskä yrittävät).

Takin napit löytyivät Porista, Nappi ja Nauha-putiikista. Olearia mallina on kyllä niin helppo ja kiva, että suosittelen kaikille! Kokojakin löytyy runsaasti.

Koska villatakin kanssa meni pikkaisen sähellykseksi, jouduin ostamaan 3-vuotiaalle lahjan, ettei tyhjin käsin tarvinnut lähteä onnittelukäynnille. Prinsessakirjan lisäksi sain leipoa kaksi kakkua, toisen lastenkutsuille ja toisen sukulaisten vierailuja varten. Keskeinen tarveaine oli Wiltonin pinkki pastaväri; sillä saa kerman upean väriseksi. Vetoaa myös vähän vanhempaan prinsessaan. Leipurintaitoni eivät läheskään ole sitä mitä toivoisin, joten koristeruusut ostin valmiina kaupasta. Joskus olen yrittänyt itse vääntää marsipaaniruusuja, mutta siihen hommaan upposi tuhottomasti aikaa, eikä lopputuloskaan ollut järisyttävän onnistunut. Ehkä sitten joskus… Lastenkutsuille tein tuollaisen perinteisen karkkikakun. Pursotus- ja täytevinkkejä katsoin ihanasta Taikinataivas-blogista. Miten joku voi olla noin taitava?

Kolmivuotissynttäreiltä (siis silloin ekapäivänä, menimme tyttären kanssa nimittäin vielä toisenakin päivänä) suuntasin paikalliseen uuteen lankakauppaan neulontakerhoon. Kyseessä on tietysti Luovat Langat –kauppa ja tempauksen alkuunpanija Teetee, joka on kivalla tavalla keksinyt  järjestää muutaman kerran vuodessa neulojat yhteen ja ehkäpä markkinoida lankojaan neulojille. Olin tosi innostunut kerhosta, vaikka olinkin harmillisesti semmoisessa nuhassa että olin miltei ääneni menettänyt ja raakuin kun varis vierustoverille, jolta olin saanut mukavan kommentinkin edelliseen kirjoitukseeni. Tosi mukava on nähdä toisia neulojia, kun välillä tuntuu että olen ainut nuorehko neuloja tässä kylässä ja kaveripiirissä. Tämä ilmiö on sinänsä outo, koska blogimaailmassa surffaillessa tuntuu että neulovia naisia, kaikenikäisiä, kasvaa joka puskassa. Omassa kaveripiirissäni ei taida olla kuin yksi neuloja-virkkailija. Ensimmäisen neulekerhon teema oli villasukka, eikä ihan mikä tahansa, vaan ballerina-sukka. Sukan neulominen aloitettiin kärjestä, mikä ei itselleni ollut tuttua, ohjekin oli kirjoitettu vähän erikoisesti, mutta alkuun sillä pääsi, kunhan ensin tavaili rauhassa. Sukat ovat vielä kesken, sillä olen virkannut mattoja koukku sauhuten, mutta pitänee yrittää saada ne valmiiksi ennen seuraavaa kerhokertaa, joka on vähän ennen ensi kuun puoliväliä. Kerhoilta omalla kohdallani toteutuu, jos en ole lähtenyt jakautumaan Porin suuntaan.  Ilmoittautunut olen kuitenkin.

Lipaston maalaus onnistui hienosti, ja entinen kirsikkapuun väri peittyi pinkin alle. Tytär sai näin uudistetun lipaston, aika näyttää tuleeko sinne vaatteita, leluja vai jotain muuta sälää. Ylemmässä kuvassa muokkaamaton kuva lipastosta, jossa sävyt näyttävät aavistuksen valjuilta. Jälkimmäiseen kuvaan yritin muokkailla kuvankäsittelyohjelmalla värejä niin, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon todellisia. Raitainen tapettikin vilahtaa, olen jo tottunut siihen ja se näyttää mielestäni kivalta noin yhdessä seinässä. Tytär ainakin tykkää. ’Hieno’, hän toteaa aina astuessaan tulevaan huoneeseensa. Lipasto on maalattu sävytetyllä Helmi-kalustemaalilla, käytin pientä telaa ja sutia joissain kohdissa. Hiomistyö oli taas pikkaisen tylsä, itse maalaus on hauskaa. Nyt olen saanut suuremman urakan, ison puusohvan hiomisen päätökseen. Tuossa eteiseen tulevassa sohvassa on jo pohjamaalikerroskin, seuraavaksi valkoista Helmiä sutikoimaan.  Hommaa siinä vielä on, pinnoja sohvassa on monta kymmentä ja niiden rääppimiseen menee pieni ikuisuus. Toivotaan että kaksi Helmi-kerrosta riittää! Pinkki lipasto on paikoin kolmeenkin kertaan maalattu, erillistä pohjamaalia en siinä käyttänyt.  Puusohvasta huomasin, että pohjamaalin pinta jää melko karheaksi, ehkäpä siihen tarraa kalustemaali hanakammin kiinni.

Raitatapetin lisäksi Nellan huoneessa on pinkkejä Afrikan eläimiä boordissa, joka kulkee lattianrajassa ikkunan alla. Eläimet ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, joten rimmaavat hienosti yhteen. Onneksi tytär tuntuu jakavan pinkki-innostuksen äitinsä kanssa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan uudemman kerran muutaman vuoden päästä!

Talomme taitaa sittenkin joskus valmistua, vaikka välillä tuntuu uskomattomalta ajatella että onko tämä todella meidän!  Omalle maulle onnistuneita valintoja on tullut tehtyä, nythän ne vasta tosissaan näkee kun kaapit ja pintamateriaalit alkavat olemaan paikoillaan. Monta rautaa on tällä hetkellä tulessa, laskettu aika tuntuu olevan rajapyykki vähän kaikelle tekemiselle. Tuntuu kuin mitään, ainakaan omassa elämässä, ei voisi tapahtua sen jälkeen.  Kaikki pitäisi ehtiä ennen. Muuttoa emme toki ehdi ennen, emmekä yritäkään. Jouluksi kotiin kuulostaa paremmalta, ja sellaiselta, että tavarat saattavat olla jonkinlaisessa järjestyksessä kaamean kaaoksen sijaan. Nyt tyttären kanssa leipomaan sämpylää, vaikka kävelenkin tänään ensimmäistä päivää tässä odotuksessa kuin ankka. Vielä reilu viikko katsoin myötätuntoisena äitiyspolikäynnillä nuorta naista, jonka eteneminen oli äärimmäisen vaappuvaa, ja ihmettelin minkämoinen tuntemus pakottaa tuon tyyppiseen etenemiseen. No nyt tiedän, eikä yhtään harmita etten vielä tiennyt silloin viikko sitten!