Moikkamoi! Mulla on nyt joku blogitulppa ollut pari viikkoa. On kamera täynnä käsityökuvia, ja kaikkia kivoja juttuja, mutta en ole vaan ehtinyt niitä tänne asti saamaan tekstin kera. Nyt tietenkin kun päätin että kirjoitan useammista jutuista, niin huomasin etten ole siirtänyt kameran kuvia kuvankäsittelyohjelmaan tietokoneelle. Tämmöiset silti löytyi, enkä varmaan ole näitä vielä esitellyt. Ryhmä Hau -pyjaman hurautin aika nopeasti ja se lähti keskimmäisen matkassa 4-vuotissynttäreille (oli kyllä liian iso vielä). Aika kiva pyjama tuli.
En saanut Wurm -piposta parempaa kuvaa silloin kun tätä yritin kuvailla, eikä mies ollut maisemissa, että olisi voinut auttaa. Pipon neulonta-osuus valmistui jo alkuvuodesta Lapin reissulla, mutta puoli vuotta kesti päätellä kaksi langanpäätä ja ommella tupsu kiinni. Puikot taisivat olla 3,5 mm ja lanka Wollmeise DK, grammoja en muista. En ymmärrä miten aina valitsen omiin sukkiin/pipoihin, neuleisiinkin aina tätä samaa burgundintyyppistä väriä, sillä tämä ei oikein sovi minulle, saati että oikein tykkäisin siitä. Jotenkin aina vaan päädyn tähän väriin. Jatkossa aion keskittyä siihen, etten valitse enää burgundia. Haluan sinapinkeltaista, korallia, minttua ja harmaata, kyllä! Wurm on hauska malli, mutta olisi kyllä aiheellista tehdä itselleni pantoja, koska kaikki pipot tuppaa lennossa irtoamaan päästäni, kun nuttura töröttää useimmiten keskellä päätä, ja jollain tavalla aikaan saa sen, että pipot nousee suipoksi töröksi pois korvilta. Mutta kaikesta huolimatta pipo on ollut käytössä, en edes kostuttanut sitä, vaikka yleensä aina kastelenkin ja jätän pyyhkeiden väliin kuivumaan. Jos jotain hyvää, niin tämä Wollmeise -lanka on ihanan pehmeää ja kutittamatonta.
Langan oikea sävy on varmaan jossain näiden kahden kuvan välissä.
Elokuun lopun ihanina aurinkoisina iltoina virkkasin talomme etuterassilla vauva sylissä nukkuen, Catania-langoista kolme palloa (tai wannabe-palloa). Sitten yhdistin pallot ketjusilmukkanauhaan ja kiinnitin ketjun kaapin oveen vaipanvaihtopisteen yläpuolelle. Ja tästä tuli oma henkilökohtaisesti suosituin virkkaus ikinä. Ihan joka päivä vauva katselee näitä palloja, jokeltelee ja hymyilee niille. Ajatus pallukoihin lähti siitä, kun ne paperiset hymynaamakuvat joita saa neuvolasta, ei meillä oikein menesty, kun nuorempi polvi kissoja syö ne pilalle. Pieni vauva katselee mieluiten lämpimiä sävyjä ja pyöreitä muotoja, joten siksi valikoin kyseiset väri ja muodot. Vaikkei työ sinänsä ole mikään kovin onnistunut, kun nuo pallotkaan ei ole mitään täysin pyöreitä, niin vauva rakastaa tätä härpäkettä yli kaiken. Suosittelen kaikille pikkuvauvan omistajille!
Ja uups, anteeksi Orvo-kissan pyllypyykkiasento ja huono kännykkäkuva palloista.
