Osallistun!

Sain tämmöisen tunnustuksen, kiitokset siitä Liilalle. En tällä kertaa haasta ketään, sillä kun en oikein muista ulkoa millä suosikkiblogillani olisi vain vähän lukijoita, niin niiden selaaminen ja 11 löytyminen veisi kauheasti aikaa.

1. Missä yleensä päivität blogiasi?
Sohvannurkassa väännän tekstiä, tai joskus keittiön sivupöydällä.

2. Mikä bloggaamisessa on sinulle mieluisinta?
Hauskinta on aikojen päästä, omia vanhoja blogimerkintöjä lukiessa, huomata että jokin vanha tekele olikin aika hieno, vaikkei sitä tekohetkellä/valmistuessa kauheasti arvostanut. Kommenttejakin on tietysti kiva saada joskus :).

3. Haluaisitko blogata jostain muusta aiheesta kuin nykyisessä blogissasi kerrot?
Joskus on tullut mieleen pari muutakin aihealuetta, joista olisi hauska kirjoittaa, mutta ehtisi nyt edes tätä yhtä :).

4. Rajoittaako jokin bloggaamistasi?
Kotihommat ja se, että kaikki käsityöt on vaiheessa ja uusia aloitetaan ;).

5. Mistä nautit eniten bloggaamisessa?
Silloin kun on hyvät kuvat ja kiva työ johon on tyytyväinen, on tietysti hauska blogata.

6. Mikä on epämieluisinta?
On tylsää, kun on päättänyt kirjoitella, ja kaikki puikkokoot ja langan tiedot silmukkamääristä puhumattakaan, ovat kateissa.

7. Mikä on mieluisin käsityömateriaalisi tai ruoka aine?
(Puu)villa

8. Minkä taidon haluaisit oppia?
Kehräämisen, jonain päivänä...

9. Mikä on turhin osaamasi taito?
Hmm, mikä voisi olla turhin... Osaan sirklata luistimilla takaperin, vaikken ole koskaan sitä taitoa tarvinnut missään, kun en ole mitään jääpelejä harrastanut :).

10. Mikä tuo voimaa arkeesi?
Perhe ja liikunta <3. Harrastan mm. juoksua (maratonia ja puolimaratonia) ja jumppaa, ja pyöräilen aina töihin.

11. Miten rentoudut?
Neulomalla, liikkumalla, katselemalla Hercule Poirotia tai jotain muuta nostalgista hömppärikossarjaa Areenalta.

Sukkaa pukkaa

Sukkaa valmiina, puolivalmiina ja tulossa. Laadunvalvoja työssään.

Kattokaa mitä mää sain!

Kun voitin Ankkalammella -blogin arvonnassa, olin innoissani. Kun paketti tuli postilaatikkoon ja näin tämän ihanuuden, olin tukehtua innosta! Ihan täydellinen Ilun värjäämä huivilanka, jossa on vieläpä kimalletta mukana! En vaan pysty vastustamaan glitteriä, ja vihreä on upea (kuvassa vähän todellisuutta kalpeampi, en millään saanut vangittua oikeaa sävyä). Miten Anna-Mari raaski luopua tästä, ihmettelen vaan. Minkä huivin te vääntäisitte tästä langasta? Nyt pitää olla täydellinen malli tälle täydelliselle langalle!

Olen muuten tehnytkin jotain, ompelukone ja saumuri ovat käyneet kuumina. Neulepeitto etenee h-i-t-a-a-n varmasti. Viikonloppuna sain tehtyä monta trikoovaatetta, ja tulin siitä niin onnelliseksi. Mies touhusi lasten kanssa pihaleikeissä ja minä sain ommella lauantai-aamupäivän. Vieläkin tulen todella onnelliseksi kun ajattelen sitä rauhallista ja sopivanpitkää ompeluhetkeä. Tästä jälkihehkutuksesta tulee mieleen se, kun vielä vuosi häidemme jälkeen sanoin miehelle "meillä oli kyllä ihanat häät". Tätä en tarkoita mitenkän omahyväisesti, vaan niin, että järjestelyt meni nappiin upeiden kaason ja bestmanin ansiosta, sekä sen vuoksi, että olin vaan niin onnellinen!

Neuloo perhosten kanssa

Viime lauantai-iltapäivänä neuloessani rennosti aurinkotuolissa sain seuraa amiraaliperhosesta, joka aika intensiivisesti seurasi neulomistani. Kaveri lähti kerran poiskin, mutta palasi hetken kuluttua uudelleen.

Kuinni syrjähyppytyö käsissä!!?! Piti se pitsipeitto saada valmiiksi ennenku mitään muuta... Mutku... Puolustukseksi voin sen verran yritttää selitellä, että kuvan pipo valmistui kahdessa päivässä. Se oli pakko saada äkkiä valmiiksi, kun työmatkapyöräilijän alkaa korvat jo palella kun aamuviideltä töihin viilettelen. Nyt on taas pitsipeitto näpeissä, pipokuva tulossa.

Maalaustalkoot

Maalasin kolme miehen isomummulta perittyä vanhaa tuolia takaterassille sopivin värein, ettei olisi niin ankeaa istua syömässä siellä makkaraa tai broilerinfilettä. Tuli hauskat, vaikka vähän kosteudessa kärsineet tuolit olivatkin. Sutikoin Helmillä, ja tytär auttoi!

Siinä samalla sutikoitiin se leikkimökkikin, ja mies auttoi! Ja sai tytär pinkiksi maalatun tuolinkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Inspiroiduin, ja olisi kova polte saada eräs työ puikoille. En kuitenkaan anna itseni aloittaa ennenkuin pitsipeitto on pingottumassa (vasta viisi kerää neulottu, viisi edessä).

Fantti ja Pöllö

Olen ykkössynttäri-vouhaaja. Sain vahvistuksen, kun huomasin jo hyvissä ajoin kaavailevani mitä pojan syntymäpäivillä tulee olemaan, ja samanlainen touho olin kun tytär täytti yksi. Siellä tulee olemaan ainakin norsuja, kirahveja ja pöllöjä, värikkäillä savannineläimillä koristeltu kakku, kakkutikkareita, poppareita, norsukeksejä ja viirinauhaa. Kutsut on jotakuinkin kunnossa, juhlimme jälleen kahtena peräkkäisenä päivänä perinteisin menoin, eli pyhänä suku, ja maanantaina tulee lapsellisten lauma syömään loputkin herkut pois nurkista.

Suunnittelin ja tein kutsukortit itse. Apua sain siskokullalta, joka pahaa aavistamatta saapui kylään ja joutui leikkaamaan norsuja ja ruohoja. Apu nopeutti prosessia paljon, kiitos sisko!

Viirinauhaa varten väänsin Paintilla pöllön ja norsun. Meinaan siis käytellä vähän kuvansiirtopaperia ja iloisenvärisiä kankaita, jotta saan kivan kokonaisuuden nauhaa varten.

 Saattaa olla, että teen vielä leijonan, jos ehdin. Menee se nauha näilläkin ja kivoilla kankailla...

Tyttären baletti-innostus on niin suloista! Kaksi kertaa on balettitunti vasta ollut, ja tällä toisella kertaa hän jo saikin pikkuballerinan mekon päälleen. Tuo villi, temperamenttinen, rohkea ja reipas tyttäreni on niin rakas, ja ihanan innostunut tästäkin uudesta asiasta.

Minä neulon töppösiä valmistuneen tilauspeiton kaveriksi, ja haaveilen itselle tulevasta neuleesta. Ehkä joskus sitten...