Vaikka uni silmää painaakin, pitää vielä esitellä pojalle ompelemani pyjama. Valmiita töitä alkaa olemaan bloggaamatta jo niin runsaasti, että on pakko avata keskustelu jostain päästä, että pääsen edes joskus sitten kehumaan itteäni kun olen saanut lopultakin sen tylsän hienon torkkupeiton neulottua ja pääteltyä.
Mutta asiaan. Yöpuku on ollut käytössä jo (yli?) kuukauden. Ekana pitää kehua, että on
pysynyt tosi hyvänä monista pesuista huolimatta (samoin kuin ompelemani
tähtiyökkäri). On aina ilahduttavaa, jos nämä omatkin tekeleet ovat
kulutusta kestävää tavaraa. Toisaalta, jos maksaa trikoopalasta reilut parikymppiä metristä, niin pitäähän sen kestää! Lammastrikoo on jotain vanhempaa kaappieni kätköistä, joten tämän nimenomaisen kankaan hinnasta en mene takuuseen, vaikka tässä yhteydessä aloinkin trikoiden metrihinnoista jaarittelemaan! Kivannäköistä lammastrikoo on joka tapauksessa. Housut surauttelin yksivärisestä trikoosta.
Kaavat ovat itsemuokkaamani, pojan mitoille tehty, ja tällä hetkellä on näillä samoilla kaavoilla vielä kaksi pyjamaa tulossa. Vaikka itse näenkin tässä hienossa turkoosissa kuosissa lampaita, niin aamuisin poika usein osoittelee lampaan takalistoja yöpaidassaan ja sanoo "äitin pylly", ja käkättää tietysti päälle. En tiedä mistä on moisen keksinyt, isi tuskin olisi uskaltanut tuollaista juttua syöttää!
P.S. Kädentaito -messut oli pakko jättää tänä vuonna välistä, mutta messutuliaisia sain silti. Muiden messupostauksien ja -ostosten ruotimisen myötä pääsee onneksi itsekin vähän niinkuin osalliseksi (sen lisäksi että sain neonväristä lankaa pipoihin ja paperinarua palloihin ja Suuren Käsityölehden tilauksen, vaikken itse ollut edes paikanpäällä). Kyllä mun kelpaa!
