Saldot

Jokavuotiseen tapaan kokosin kuvakollaasin vuoden aikana valmistuneista käsitöistä. En ole varma ovatko ihan kaikki työt päässeet tuohon läjään, mutta siltikin voimme helposti päätellä että ompeluksia on tullut tehtyä paljon verrattuna edeltäviin vuosiin. Uusi hieno ompelukone ja sisustustarve lienevät tärkeimmät syyt. Neulottua on tullut vähemmän kuin olisin halunnut, ja nekin vähät tuotokset ovat olleet lähinnä tilattuja tai lahjoja. Siksi oma uudenvuodentoive itselleni onkin sama kuin vuosi sitten. Neulon vain omalle porukalle ensi vuonna! Nimimerkillä "eilen lupasin neuloa anopille pipon siitä hienosta, mutta vähän paskasti neuloutuvasta Säde-langasta!" Onneksi vuosi vaihtuukin vasta parin vuorokauden päästä, ja tämän vuoden puolella luvatut neulaisut on eri asia.

Vuoden alussa aion palata asiaan sukkajutuilla, puikoilta on päässyt pari jos toinenkin. Joulun pyhinä oli ihana neuloa omia juttuja, eikä tarvinnut stressata pakkoneulomisia tai -ompeluksia. Hauskaan, vaikkakin urakkaluontoiseen sukkaneulontaan päädyin, jotta saan oikeutuksen hankkia Sukkia.Rakkaudella -kirjan. Meinaan jos on kova neulomaan sukkia, niin tottahan sitä sukkakirjakin tarvitaan ettei ohjeet lopu kesken!

Joulun jutut

Kuuseen teimme tyttären kera tällaisia täytettyjä kangastonttuja. Tytär löysi jostain laatikon pohjalta palan tonttukangasta ja halusi leikata. Suostuttelin hänet kuitenkin leikkaamisen sijaan vanunlaittopuuhaan, ja itse leikkasin ja ompelin. Tonttuja teimme kuusi, jokaisella on vähän eri ilme. Kuvaan pääsi vain yksi tonttu, mutta idea lienee selvä. Mielestäni näistä tuli hauskat, ja tulivat tarpeeseen, sillä meillä on minimaalisen vähän kuusenkoristeita. Tarvinnee ensi jouluksi hankkia muutama lisää, ellei innostu niitä joulupalloja neulomaan (vaikka ei niiden puute tänäkään jouluna ollut kiinni innostuksen puutteesta, vaan ajan vähyydestä).

Eteisen puusohvan patja sai uuden jouluisemman ilmeen tällaisesta kankaasta. Vetoketjun sijaan käytin tarranauhaa, ja lopputuloksesta tuli siltikin niin siisti että patjaa voi käyttää molemmin päin. 

Toimin joulupukin apulaisena parin essun verran. Nämä menivät lahjaksi  lasten 4- ja 6-vuotiaille serkkutytöille. En tiedä onko Hello Kitty menneen talven lumia, mutta ompelupäivänä löi sen verran tyhjää, etten ajatellut asiaa sen enempää, kunhan ompelin.

.

Sopivankokoiset näistä tuli, vaikkakin tuurilla. Tietysti olisi ollut hyvä, jos olisin laittanut muistiin koko-koordinaatteja vastaisuuden varalle, mutta kun en niin tehnyt, on essulahjonta jatkossakin yhtä jännää.

Viimeiset viisi ja helpotuksen huokaus

Viimeiset viisi valmistunutta tonttukaveria halusivat vielä esittäytyä, vaikka ne ovatkin jo maailmalla. Yhtään tonttua ei itselle jäänyt, ja oli pakko myydä eiootakin loppuvaiheessa. Vaikka tonttuja oli paljon valmiina, niin lakkeja ja huiveja ei ollut, ja niiden nyhräämiseen menee suhteellisen paljon aikaa. Muutenkin tuntuu että tämän vuoden tonttukiintiö on täysi, enkä oikein tiedä missä vaiheessa innostaa aloitella ensi joulunkaan tonttulakkien kutomista. Ei ainakaan pariin kuukauteen! Nyt alkoi vapaat neulomukset omalle porukalle, tällä hetkellä puikoilla aktiivisena polvisukat itselle.

Muutama päivä sitten innostuimme tyttären kanssa ompelemaan ja askartelemaan yhdessä koristeita joulukuuseen. Niistä tuli aika hienoja, ja taidan ottaa kuvan niistä sitten kun ovat aattona joulukuusen oksilla killumassa. Palaan pyhien jälkeen esittelemään koristeet, lahjaompelukset sun muut rästivalokuvat tältä vuodelta ennen vuotta 2013.

Jouluvalmisteluja tonttutytön kanssa

Joululeipomisesta ja tohistamisesta pitävänä on ollut ihanaa huomata, että tänä vuonna tytär on täysillä mukana auttamassa, ja usein myös hyödyksikin. Jouluruuat ja leivonnaiset on pääasiassa jo valmiina, joten fiilistelyjä enää on näillä jauhopeukaloilla ja essumaakareilla edessään. Pakkasesta saatamme ottaa vielä erän pipareita ja koristella kuorrutteella ja karkeilla, jotain muutakin pientä on tekemättä. Ompelukoneella on vielä hommia ennen joulua, mutta pysyttelen niistä hipihiljaa. Voinen silti esitellä jo useamman viikon valmiina olleen Esteri-kuteesta virkatun punaisen maton.

Matto meni etukäteisjoululahjaksi ystävälle, jotta hän saa joulusiivon jälkeen maton heti käyttöön. Punainen on  kivansävyinen, malli Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta yhden kuviokerran vajaana. Kudetta mattoon meni puolitoista kartiota, ja tekeleen halkaisija on 85 cm. Omaankin vessaan matto olisi ollut kiva, mutta se oli  auttamatta liian pieni tällaisenaan, enkä viitsinyt pääteltyä työtä enää purkaa, ja sitten taas jatkaa, joten päätin antaa lahjaksi. Ehkä ensi jouluksi itsellekin samanlainen vähän isompana...

Pannunalusiakin tuli virkattua samoihin aikoihin maton kanssa. Niistä olen pari antanut lahjaksi, ja pari pitänyt itse. Pari voisin vielä tehdä ja antaa joulukukkasen asemesta. Virkkuukoukku kaikissa näissä oli kasi, kude polyesteria, lukuunottamatta noita kahta, jotka on halkaistusta trikookuteesta tehty. Ylivoimaisesti eniten aikaa meni kuteen halkileikkaamiseen.

Tämän joulun tekeminen on ollut kaikista vuosista ylivoimaisesti parasta ja ihaninta! Syynä tähän lienee touhukas tonttutyttöseni, jonka kanssa leipominen ja askartelu sujuu hienosti. Olimmepa virittäytymässä tunnelmaan myös Lasten Kauneimmissa Joululauluissa Euran kirkossa. Jätimme pojat kotiin ja istuimme kuiskutellen ja laulellen, minä välillä onnenkyyneleitäni niellen. Miten olenkaan voinut saada maailman ihanimman tyttären  (ja vielä pojan ja miehenkin).

Nauttikaa joulun järjestelystä täysin siemauksin, niin mekin teemme!

Essumekko

Se, kun löytää täydellisen kaavan ja kankaan, ja vieläpä vastaanottajakin on omasta takaa valmiina. Vuoden viimeisessä SuuriKäsityö -lehdessä oli essumekon kaavat, ja ryhdyin heti piirustuspuuhiin lehden saavuttua. Kankaaksi valikoitui beigeruudullinen sydänpuuvilla, minkä myöhemmin huomasin olevan melkoisen paksua. Essumekosta tuli hyvä, mutta poimutuksissa ohuempi kangas olisi näyttänyt paremmalta. Ainut pulma on se, ettei tytär suostu laittamaan essua päälleen, vaikka muut essut kyllä kelpaavat ja aina leipoessamme sellaista käyttääkin. Tytär on useamman kerran sanonut haluavansa essun siitä punaisesta retrosydänkankaasta, mistä frillaessuni on tehty, joten pitänee pikaisesti surauttaa samanmoinen hänelle, ja ryhtyä miettimään sopivaa vastaanottajaa tälle:

Essun koko on 98/104 cm. Käsityökerhon mallilla lehdestä 11-12/2012...

Tulipahan tehtyä, mutta selväksi tuli, että työ on täydellisen onnistunut vasta kun tytärkin sen hyväksyy. Onkohan essu liian laimean värinen tyttären makuun.

Punaista

Tänä vuonna varasin pöydän eräistä käsityömyyjäisistä, siellä kaupittelin tonttuja ja vähän muutakin käsityötä jota (vähällä vapaa-ajallani) olin ehtinyt väsäämään. Tonttupöytä tyhjeni tehokkaasti, mutta muuten oli aika hiljaista. Kaikista tontuista en muistanut ottaa edes kuvia, ne ovat jo maailmalla, joten niiden esittely blogin puolella jäi tekemättä. Tonttutilauksia on edelleen toteuttamatta, työhuoneen lipaston päällä on muutama tono valmiina toimitukseen. Tämän vuoden tonttuihin olen taas tyytyväisempi kuin viime vuoden töröihin, joten tuotekehittely on ollut hyvästä. 

Myyjäisissä essukauppa ei toiminut viime vuoden tapaan, joten päätin itsekkäästi pitää kaksi jouluista essua itse.

Retrokankaasta ommeltu sydänessu on ehdoton suosikkini. Etenkin kun siinä on tuo frilla. Jos ensi vuonna varaan myyjäispöydän ja teen sinne essuja, aion tehdä kahta kokoa. Tällä kertaa kaikki essut oli samalla kaavalla tehty, ja vaikken mikään supermörssäri olekaan, niin tykkään isommasta mallista. Seuraavaksi siis supermalleille ja pullantuoksuisille täteille omat essumallit!

Pahoittelut naamasta essukuvissa. Jaloissa näkyvät sukat tarttuivat mukaan Tallinnan reissulta, teimme yhden yön matkan sinne miehen kanssa kaksistaan. Matka oli ensimmäinen yhteinen yli kolmeen vuoteen, joten oli ihanaa! Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummulassa (ja hyvin meni). Jouluinen Tallinna oli kaunis ja reissu mukava. Virolainen käsityöperinne näkyy vahvasti katukuvassa, piipahdimme parissa putiikissa ja joulutorilla. Kirjoneuleiset sukat on joulutorilta, nyt jo ahkerasti käytössä olleet!

Mitäpä olisi käsityöharrastajan Tallinnanreissu ilman Karnaluxia. Pääsin sinne ensi kertaa ja mukaan tarttui kauratonttutarvikkeita ensi vuotta varten, vähän lankaa ja jokunen ompelutarvike. Kiertelin nopeassa tahdissa kaupan ja ihastuin isoihin mallitilkkuihin, joita oli esillä monesta langasta neulottuina. On mukavaa kun näkee miltä itselle vieras lanka näyttää ja tuntuu valmiissa neulepinnassa. Haluan Karnaluxiin ehdottomasti toistekin, mutta ehdottoman tärkeää on varata tarpeeksi aikaa ja ostoslista mukaan. 

Paljon valmista jäi esittelemättä, mutta eipä tunnu runosuoni kukkivan tänään. Mieskin tarvinnee sen oman hetkensä, joten palaan ruotuun kaitsemaan lapsia. 

P.S. En ole ehtinyt blogejakaan lukemaan joulutouhausten vuoksi. Vähän se vaatii esivalmistelua, kun päätin etten jouluaattona halua stressata mistään, vaan olen perheen kanssa ja nautin. On ihanaa kun talo on varustettu punaisilla jutuilla ja jouluvaloilla, joululauluilla ja piparintuoksulla. Lankakin on ollut koko joulukuun vain punaista....

Tonttuja ja tunnustus

Ensimmäisenä valmistunut tontturyhmä yhdessä ja erikseen.

Tonttutyttö, ensimmäinen laatuaan tästä pajasta.

Saunatonttu glitteriasusteissaan.

Tähtipää. Seuraavakin tonttusarja on loppusilausta ja valokuvausta vailla valmiina.

Sitten sain Oranssilta tällaisen, kiitos tästä:

En haasta tällä kertaa ketään sen vuoksi, että on jo tosi haasteellista keksiä kahdeksaa satunnaista ja jotakuinkin kiinnostavaa asiaa itsestäni. Mutta yritetään!

1. Olen Joulutouho ja aloitan siihen liittyvän tohistamisen aikaisin (mutta silti Jouluna minulla on puolet hommista tekemättä, fiilistely on tärkeintä).

2. Laitoin ensimmäiset jouluvalot keittiön ikkunoihin vajaa viikko sitten, sillä kuvittelin olevani vain muutaman päivän ajoissa. Myöhemmin selvisi että ensimmäinen adventti onkin viikon luulemaani myöhemmin, joten olin todella aikaisin liikkeellä. Ehkäpä ensi vuonna tarkistan kalenterista ja luotan vähemmän MuTuun.

3. Päätin, että tänä vuonna en stressaa Joulusta (viime vuonna syyllistyin siihen).

4. Olen juossut 13 maratonia elämäni aikana, ja kymmeniä puolimaratoneja. Olen saavutuksistani ylpeä, vaikkei loppuajoilla suuremmin pääsekään kehumaan. Nykyään ehdin harjoitella vähemmän, mutta juoksinpa silti puolimaratonin syyskuussa pikkusiskon kanssa.

5. Parasta elämässäni ovat rakkaat ja ihanat lapset ja mies.

6. Olen ollut nyt kolme vuotta pois töistä ja kotona lasten kanssa. Tämä on ollut arvokasta aikaa, ja olen onnellinen että minulla oli siihen mahdollisuus. Paluu työelämään tapahtuu ensi vuoden puolella.

7. Minulla on enemmän lankaa kaapeissa kuin laki sallii. Toivottavasti lapsetkin alkaa neuloa ja virkata että pääsen niistä joskus eroonkin.

8. Täytän viikon päästä 30.

Koko totuus (messuista)...

Ennen lähtöä messupaikalle viime lauantaina koristelin erään täytekakun, jonka tein tilauksesta kahden ihanan pikkuisen yhteissynttäreille. Koristeiden vääntäminen oli aikamoista käsityötä, mutta se ei haitannut, kun kerrankin onnistuin muovailussa aika hyvin.Toiveaiheena oli Nuuskamuikkunen, joten sellainen tehtiin!

Yhteiskuljetus Tampereen messuille lähti ennen yhdeksää. Äitini oli myös mukana, sekä liuta työkavereita. Oli hauska nähdä heitäkin pitkän tauon jälkeen, olenhan nyt kolme vuotta ollut pois töistä.

Messut menivät odotusten mukaan. Pienen kiertelyn jälkeen menimme seuraamaan Arnen ja Carloksen joulupalloneulontaa ja haastattelua lavan reunalle. Sympaattisen pariskunnan haastattelua oli hauska seurata, ja päätinkin vakaasti että tänä vuonna neulon ainakin parit pallot omaan kuuseen. Viime vuonna minulla oli jo tuo kirja, mutta vasta messuilta kotiin palattuani ja kirjaa kunnolla selattuani huomasin, että minulla on ruotsinkielinen versio. Ei silti hätää, neulekaaviot ovat samat kielestä riippumatta!

Kiertely jatkui joulupalloneulonnan jälkeen, ja mukaan tarttui ensimmäiseksi muutamia tarvikkeita, jotka olivat jopa ostoslistalla.

Silmukkamerkit ovat usein kiinni toisessa työssä ja olen useita onnistunut neuloessa rikkomaankin, joten päädyin tuollaisiin Cloverin vähän tylsähköihin, mutta käytännöllisiin merkkeihin. Chiagoon neulepuikkoja on kehuttu ja sellaiset ovat olleet harkinta- ja hankintalistalla jo jonkin aikaa. Sellaiset siis ostin kokeiluun. Huivineula oli enemmänkin heräteostos, vaikka olenkin usein miettinyt tarvitsevani sellaisen.

Ensimmäiset lankaostokset tein Lankaidean ständillä, josta lähti kaksi vyyhtiä Cascaden Heritage Silkiä. Siksi kaksi kuvaa, koska yläkuvassa punainen vyyhti näyttää oikeanväriseltä, ja alakuvassa kirjava on lähempänä totuutta. Ihanan pehmeä lanka ja upeat punaisen sävyt!

Yläneläisen Rintalan luomulammastilan lankatuotteet vetivät heti huomiomme, ja äitini kanssa hankimme kumpikin pienen annoksen luomulampaan lankaa. Ihanat maanläheiset sävyt ja pehmeä lanka!

Lankakauppa Kujeen osastolla oli kuolattavan ihania Cascaden sävyjä, mutta oli pakko jarrutella ostoksissa, ja päädyin ihanaan, poltetun oranssin sävyyn. Kuvassa ehkä aavistuksen punaisempi kuin luonnossa.

Vuorelman osastolta minut oli kuulemma bongattukin (Tiina), mutta itse olin niin innoissani Veto -langan tarjouksesta etten nähnyt tai kuullut mitään ympärillä. Mukaan lähti vielä viisi vyyhtiä Vuorelman Vetoa, kun se nyt oli niin halpaa, että oli pakko ostaa. Haaveilen näistä pojalle monsteripukua, mukaillen niitä monsteripöksyjä, joista vinkkasi työkaveri.

Lisäksi sain äidiltäni ennakkolahjana bambu- ja hampputiskirätit, sekä pari astiapyyhettä Kiertin osastolta. Kyseinen osasto oli mielestäni inspiroiva ja myyjä mukava. Hamppurätti on ollut sunnuntaista asti käytössä ja toimii hyvin!

Kiitos kaikille messuseurasta, oli mukava reissu!

Ikea Design -essu

Vihdoinkin sain tehtyä itselleni sen essun, josta jo kauan olen haaveillut. Aina leipomisen jälkeen oli masu jauhoissa ja paita vaihdossa. Nyt ei jauhot enää haittaa, kun essu saakin olla käytetyn näköinen. Kangas on Ikean, näyttää ihan Marimekolta. Kaava on omasta päästä ja vähän reiluhko, muttei se haittaa vaikka vyötäröltä joutuu vähän taittamaan. Tiedä vaikka vielä joskus olisi sellainenkin tilanne että etuosa pyöristyisi uusiin ulottuvuuksiin (mutta ei nyt todellakaan vähään aikaan, töihinpaluu on maaliskuussa). 

Eräs jouluisenpunainen essukangas on pestynä narulla, meinaan oikein repäistä ja ommella toisenkin essun itselleni. Tyttärelle on leikattuna essumekon kankaat,  uusimman Suuri Käsityö -lehden kaavalla. Joulutunnelmissa siis ollaan, odottelen kuumeisesti ensimmäistä adventtia ja että saan laittaa kyntteliköt tähän pimeyteen. Kauratonttutehdas pyörii ja Golden Hour -paitakin edistyy verkkaisesti. Pääsin siinä aloittamaan vartalo-osan kuviot.

Tänään käsityömessuilemaan! Ihanaa päästä omalla ajalla johonkin, vaikka toisaalta on ikävä lapsia jo nyt. Hassua miten se menee... Messuodotuksia ei  kummemmin ole, Arne ja Carlos olisi kiva nähdä ja pieniä löytöjä tulee varmasti tehtyä. Taidan hiipiä vielä hetkeksi nukkumaan ihanan pienen miehen viereen ja halitella toista vähän varastoon... ja sitä toistakin, äidin reipasta tyttöä...

Pöllöjä Isänpäiväksi

Samana päivänä kun tämän vuoden viimeinen Ottobre Design ilmestyi (6/2012), piirsin siitä Iloinen Kirahvi -paidan kaavat koossa 86 cm. Trikoinen paitapusero on pikkuiselle kiva pidettävä, ja samalla vähän juhlavakin, joten innostuin heti mallin nähtyäni. Keskellä yksivuotissynttärivalmisteluja leikkasin pöllöt paidan malliin, ja vähän juhlien jälkeen sain valmiiksi ompelupuolenkin.

 Paita valmistui epätavallisen hyvissä ajoin. Varmaan kaksi viikkoa paita roikkui odottamassa isäinpäivää, jolloin se pääsi ekakertaa käyttöön. Kuvat otin heti työn valmistuttua, joten siksi päällä on kollarit farkkujen sijaan (ja huushollikin vähän arkiasetuksissa).

Mielestäni työ onnistui tosi kivasti, pöllöt on hauskoja ja tehostevärinä toimiva lime juuri oikean sävyistä. Saattaa olla puolueellista, mutta poika näyttää maailman suloisimmalta pikkumieheltä pöllöpuserossaan!

Napit ja niskasauman silkkinauhanpätkä löytyivät kaappien kätköistä, kuten kaikki muukin. Napinläpien kanssa oli säätöä, mutten sentään ohjekirjaa esiin kaivanut. Ensi kerralla saatan jopa kaivaa...

Olen tyytyväinen lopputulokseen koska paidassa ei ole mitään silmiinpistäviä virheitä, ja se on siisti. Hurraa uudehko, jo nyt uskollisesti palvellut Pfaffini!

Golden Hour edistyy pikkuhiljaa kotiaskareiden lomassa, ja puserosta on tulossa oikein kiva.

Lauantaina olen lähdössä messuilemaan Tampereelle, odotan innolla messuilua kolmen vuoden tauon jälkeen.

Kaikesta yrityksestä huolimatta meidän isi ei saanut omaa kokkausessua viikonloppuna. Itselleni sain vihdoin sellaisen tänään tehtyä. Esittelyäkin on tulossa, kunhan kuvat (todennäköisesti hyvin likaisesta essusta) saadaan otettua. Kiitos, nyt painun sänkyyn ja pahoittelen väsymyksestä johtuvaa kankeaa päivitystä!

Pientä ja käytännöllistä

Kaunishymyinen tytär sai välikausihaalareihin sopivan pipon Sublimen kashmir-villasekoitteesta ja Teeteen Primaverasta. Neuloin aluksi tästä langasta erään hiihtopipon melkein valmiiksi, kunnes tajusin että päähine on aivan liian pieni johtuen käyttämästäni ohuemmasta langasta. Siispä purin koko laitoksen ja tein tämmöisen perustekeleen 3,5 mm:n puikoilla ja 82 silmukalla. Lankaa meni tupsun kanssa 67 grammaa, koko on sopiva ilman kasvunvaroja. Muutama lisäsilmukka olisi pidentänyt käyttöikää, mutta jo nyt havaittavan lievän nukkaantumisen vuoksi voi olla vaan hyvä ettei pipo heilu kuvioissa vuosikausia.

....Sun kanssas katson maailmaa...

Piposta löytyy siis raidat, korvaläpät, solmimisnauhat ja kaksivärinen tupsu. Ei varmasti kutita, pitäisi tehdä samasta vielä kauluri tytölle. Jäämme seuraamaan tilannetta...

Vauhdikas pikkukaveri sai uudet sukat villataminekoriinsa. Nämä olivat KYH 13 -aloitukset ja majailleet melkein valmiina kaapissa varmaan kolme kuukautta. Pikkaisen reilut ovat, mutta käyttökelpoiset.

Lanka on turkoosi ja valkoinen seiskaveikka, kulutus 64 grammaa. Puikot olivat kolmoset, ja ainakin viimeisen sukan kohdalla yksi puikko oli 3,5, kun en viitsinyt etsiä kolmosta. Eipä tuota huomaa mitenkään lopputuloksessa.

Neuloin sata grammaa Dropsin upeaa pitsineuletakkia, kunnes huomasin että takista on tulossa teltta. En saanut sitä vielä purettua, sillä harkitsen pienempiin puikkoihin vaihtoa ja mallitilkun tekoa, jotta pääsisin oikeampaan tiheyteen. Sen sijaan aloitin Golden Hour -paidan, sillä kaipaan usein neuletta takin alle. Nyt on se hetki kun saa vetää rastin seinään; täti neuloo itselleen!

Letkis ja viirinauha

Isoin pettymys aikoihin hengailee tässä ja tuossa! Haaveilin kesästä asti kauhavan Kangas-Aitan Letkis-korista, joka virkataan Esteristä muoviputken ympärille. Olosuhteiden osuttua suotuisiksi pääsi Esteri koukulle noin kuukausi sitten. Kori valmistui melko rivakasti, koska paloin halusta nähdä sen valmiina. Taito-lehden kuvassa kori näyttää ihanalta, mutta olin todella pettynyt omaani kun se valmistui. Kori on jotenkin viutelo! Oli pakko tunkea kori täyteen lankoja, että tuli parempi mieli ja korin muotokin vähän parani. En meinaa lähteä purkamaan, tekele saa toimia lanka- tai pyykkikorina, vaikkei siitä lelukoria tulekaan pojan huoneeseen, kuten aikaisemmin ajattelin. En pystyisi katseleemaan moista vinokasta lelukorina...

Koukku oli kasi, ja kudetta meni puolitoista kartiota.

Pikkuisemman ykkössynttäreihin halusin panostaa, kuten lapsukaisten synttäreihin yleensäkin. Synttärien tuoksinnassa blogailukin vähän jäi, ja lueskelen muiden kirjoituksia jälkijunassa. Vanhohen Vuodatus-tekstien siirto tänne Bloggeriin on kesken, se on äärettömän tylsää, varsinkin kun pitää etsiä oikeat kuvat paikoilleen Vuodatuksen hukattua parin vuoden otokset blogiteksteistä. Itseni takia kirjoituksia tänne siirtelen, harva vanhoja juttuja taitaa selailla, ellei tunnisteiden kautta niihin eksy. 

Ykkössynttäreillä oli kakkutikkareita ja kakkua (sekä paljon muutakin, mutta jotain mainitakseni). Kakkutikkareista on jonkunverran vaivaa, mutta ne on kyllä hienoja! Tein nämä Valion ohjeella, ja näistä tuli tosi hyviä, mutta saattaa olla että pienemmille lapsille maistuisi vähän miedommat versiot, näissä oli nimittäin aika paljon kaakaojauhetta taikinamassassa.

Kakun koristelu on nyt taas mitä on, mutta synttärisankari on ihana!

Oli myös viirinauha, joka näytti mielestäni kivalta keittiön lampun ja eteisen tiiliseinän välillä.

Ompelutyön siisteydestä emme puhu tässä yhteydessä mitään....

Yksi pöllö viirissä. Piti olla enemmänkin, mutta tämän kanssa tuli vähän kiire...

Kaikki kankaat löytyi omista kaapeista, ja ne rimmaa pojan huoneen sävyihin. Viirinauha tulee jatkossa oleskelemaan pojan huoneen katonrajassa, kunhan saan ne naulat sinne oikeisiin paikkoihin.