Osallistuin Facebookissa erään ryhmän ompeluvaihtoon, jossa oli tarkoitus ommella salainen vaatepaketti (2 vaatetta) joko aikuiselle tai lapselle. Osallistuin lasten vaatevaihtoon, ja meidän lapset sai oikeastaan yhteensä kolme vaatetta salaiselta ompelijalta. Itse ompelin kaksi eräälle pienelle pojalle. Oikeastaan idean sain heti pienen esittelyn jälkeen. Tietenkin tässä vaihdossa piti vähän antaa taustatietoja, jotta osaisimme ommella oikean tyyppisiä ja kokoisia vaatteita. Kerrankin siis visioni oli kirkas.
Ompelin hupparin ja t-paidan koossa 98 cm. Teepparissa ei nyt tietysti tullut mitään ihmeellistä vastaan, mutta toki ensimmäinen takkiversio meni uudelleenompeluun. Malli on Ottobresta (sellainen numero, jonka kannessa oranssi tausta ja poika jolla on harmaa-valkoraidallinen collegetakki päällä), kun menin tilaamaan Jujunan hupparikaavan liian myöhään (heidän toimituksensa oli kyllä nopea, itse vaan tilasin liian myöhään). Teepparissa ihana Verson puodin Onnit -trikoo, ja huppari on Ikasyrin Louhikko -joustocollegea, johon olen myös aivan rakastunut. Olen huomannut että pursuavat kangaskaappini saisivat pitää enemmän sisällään tämäntyyppisiä kankaita, joissa olisi kyllä kuviota, raitaa tai kolmiota, mutta joita olisi sitten kiva yhdistellä niihin kuvioihin, joita kyllä löytyy kaapeistani kuuhun ja takaisin!
Teknisesti huppari on melko onnistunut, antaisin itselleni arvosanan 8,5. Ainut räikeä virhe on tuo taskujen kohdistus (oikean taskun yläreuna useamman millin ylempänä kuin vasemman), mutta valitsin sen kauneusvirheen mieluummin, kun sain kuitenkin helmaresorit ja hupun saumat kohdakkain niinkuin pitää. Taskuja korjaamaan en uskaltanut enää alkaa, kun version yksi kanssa kävi repeäminen purkamisen yhteydessä. Etutaskut lisäsin kaavaan itse, tuovat ihan mukavasti ilmettä, mutta olisivat tosiaan saaneet olla kohdakkain! Tunnustan kyllä tämän virheen ja laitan tohistamisen piikkiin. Unohdin mitata etäisyydet helmasta ja pääntiestä vielä nuppineulauksen jälkeen -olisi pitänyt muistaa.
Tämä epäonnistunut versio 1 jäikin sitten kotiin odottamaan masuasukin kasvua kokoon 98 cm (jos hän on poika). En jaksanut ihan juurtajaksain kunnolla ryhtyä korjaamaan kauneusvirheitä, jotka lähtivät siitä, etten huomannut laittaa tukikangasta taskujen kohdalle vetoketjun viereen. Niinpä vetskari meni nätisti ylhäältä taskuihin saakka, mutta sitten oli venynyttä ja vanunutta ulkonäköä, eikä varmaan auttanut kun vetoketjupaininjalkakin oli väärinpäin koneessa (onneksi sentään tämän tajusin aika pian itsekin). Purin kerran, toisen ja kolmannen, mutta sitten joustocollege sanoi räts ja ratkesi vetskarin vierestä. Sitten tuli se sama paniikki, kuin joskus kun onnistun pilaamaan täytekakkuun tarkoitetun kääretorttupohjan ottamalla liian aikaisin uunista ja sitten kun huomaan sen, menen panikkiin ja yritän syödä koko pohjan paniikissani kun se niin harmittaa (en tiedä mistä tämä käytös johtuu). En toki yrittänyt syödä hupparia, mutta sitten hain vaan äkkiä rsoria ja ompelin ja ompelin ja äkkiä vetskarikin ja syvä huokaus. Melkein hyvä, ja omaan käyttöön aivan kelpo, vetoketju ei aaltoile kovin paljon, mutta olisin silti voinut korjata parit virheet samalla. Mutta lopulta päätin, että parempi vähän hupsu ja hulju huppari pienillä kauneusvirheillä, kuin keskeneräinen tekele kaapinperukoilla. Luulen että kun takissa on suloinen pikkumies sisällä, ei niitä kaikkia kauneusvirheitä edes niin huomaa, vaikka tässä näkyvätkin kun töllisteltävinä ovat.
Halusipa maailman paras ja ihanin labbispojukin kuvaan, jonka ainoa negatiivinen piirre on, tälläkin hetkellä päällä oleva, karvanlähtöaika (ja vähän paremmin äiti olisi voinut silmärähmät poistaa ennen kuvan ottoa, tiedetään). Ihanampaa koiraa tuskin olla voi <3.
