Syksyn varrelta poimittuja neulehelmiä ja muuta oheissälää

Stephen Westin Mysteerihuivi 2016 ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta voinen tässä yhteydessä paljastaa millaisella setillä lähdin mukaan. Käytin huiviin Hedgehog Fibresin Sporty Merinoa ja 3.75 mm puikkoja. Huivi valmistui vajaa viikko sitten, mutta tulen kyllä kertomaan siitä myöhemmin tarkempia tietoja, vielä en ole Ravlryynkään sitä ehtinyt laittaa. Jos olet malttamaton, voit toki katsella podcastini Raisun Lankafarmi jakson 5 youtubesta, jossa valmis huivi esitellään.

Olli korvineen, seitsemäs hääpäivä ja sokerimassasta vääntämäni koriste ja 7-veljeksestä neulotut ankkasukat. Linkki aukeaa Ullaneuleen sivuille, jossa kyseinen ohje on saatavilla. 

Ankkasukat on neulottu kurpitsanvärisestä 7 veljes-langasta 3,5 mm puikoilla. Sukat ovat ihan mukavat, vaikkakin vähän 'peltiset' (olisin voinut neuloa 3,75mm tai 4 mm puikoilla). Ajatuksissa olisi vielä tehdä vauvalle ennen ensiaskelia, samalla ajatuksella, esimerkiksi kettu-, apina- tai kissasukat.

Lokakuussa oli keskimmäisen  syntymäpäivät jonne  leivon kaikennäköistä pää höyryten, aloitin podcastin teon ja neuloin pipoa ja sukkaa Operaatio Joulun lapsi -keräykseen (tästä viimeksi mainitusta tulossa lisää juttua bloginkin puolelle, kunhan saan kuvat siirrettyä kamerasta). 

Klompelompe -lakki vol 2 valmistui, ja tällä kertaa tuli myös sellainen kun mahtuu meidänkin vauvan päähän. Ensimmäinen lakki meni lahjaksi.

Lakki on neulottu 4 mm puikoilla Dropsin Merino Extra Finesta. Lakin väri on sopivasti juuri tuota samaa kuin vauvan haalarin petrooli Tukuwool. Ohje on Klompelompe - ihania neuleita lapsille -kirjasta. Muutenkin kyseinen kirja on ihana, mulla on siitä jonossa monta ohjetta, joten suosittelen kaikille kyseistä kirjaa!

Vauvalle lämmikettä

Aloitin neulomaan kesällä, silloin vielä tulevalla vauvallemme, villahaalaria ihanasta Tukuwoolin villasta. Uimarannoilla, synnytyssairaalassa ja ulkona muunmuassa tuli tätä neulottua. Haalarin ohje on Modasta, mutta jouduin kyllä ohjetta vähän muokkaamaan, sillä lankani oli aavistuksen paksumpaa kuin ohjeessa. Lahkeissa loin 68 silmukkaa ohjeessa mainitun ehkä 80 sijasta, ja pituutta lahkeisiin ja vartalo-osuuteen lisäsin. Lahkeista tuli 22cm pitkät ja vartalo-osuudesta 26 cm. Hihoihin loin 48 silmukkaa ja 19 cm pitkät niistä tein. Projekti on Ravelryssa täällä.

Tukuwoolin Fingering on ihanan rouheaa suomenlampaan villalankaa, joka tuoksuu kiehtovasti villalle ja on mahtava neulottava. Niin lämmittävän oloinen tämä on, että haluaisin itsellenikin neuloa jotain tästä langasta. Työssä käytin 2,5 mm sukka- ja pyöröpuikkoja. Lankaa kului 182 grammaa, harmaata toista vyyhtiä, valkoista ja murrettua petroolinsinistä hieman alle vyyhti kumpaakin. Ihana haalari tästä tuli, ja paljon on käyttöä ollut syksyn mittaan. Aion ehdottomasti neuloa toisenkin haalarin tällä samalla mallilla, mutta seuraavassa koossa.

Siililangasta pehmoista pienelle

Ehkä maailman ihaninta lankaa tämä Hedgehog Fibersin Sock, niin pehmeää, ja parasta ovat nuo hehkuvat sävyt! Kreikan reissulle toukokuussa nappasin langan mukaan, sekä bambuiset puikot, jotta sain lentokoneessakin neuloa. Olen taas pikaisesti hutaisten ottanut kuvia, joissa langan upea väri 'Shamrock', ei aivan pääse oikeuksiinsa. Aina kun sukat ovat noissa pienissä viileissä varpaissa, tulen oikein hyvälle tuulelle, väri oikein loistaa ja pyrkii pois taustasta.

En tiedä johtuiko se vain bambuisista puikoista, joita en normaalisti käytä, mutta kutomiskokemus ei ollut niin miellyttävä tällä langalla. Siililanka tuntui vähän lötsköltä neuloa, enkä tiedä raaskisinko tehdä tästä aikuiselle sukkia, niin pehmeä lanka on. Luulen että jossain vaiheessa on pakko kokeilla neuloa tätä lankaa lempparipuikoillani, eli hiilikuituisilla, niin voin vasta sitten kertoa loppullisen mielipiteeni tämän langan kudottavuudesta.

Sukkien malli on tietysti kaikkien tuntema Junasukka, mitä mainioin malli pikkuisille, kun se pysyy jalassa. Muistaakseni loin ohjeen mukaiset silmukat (40), puikot olivat ehkä kolmoset -vai sittenkin kaksipuolikkaat? Vielä nämä ovat vähän reilut, syksyllä varmaan sopivat, mutta eivät tipu nytkään jaloista. Silmukat olisi voinut luoda isommilla puikoilla, sillä joustavampi sukansuu auttaisi näiden asentamista paikoilleen. Hanskoihin loin 40 silmukkaa ja vähensin joustimen jälkeen muutaman silmukan pois. Lakki on Sweet Baby Cap, näitäkin on muutamia tullut tehtyä. Oikein kiva malli. Vielä vähän reilu, mutta syksyllä varmaan sopii. Lankaa tähän settiin kului 65 gramaa (ehkä lisään Ravelryyn myöhemmin, tähän tulee linkki).

Muutamia alkuvuoden villasukkia

Vähän laiskalla tahdilla olen alkuvuodesta kutonut, mutta jotain valmista silläkin rintamalla. Kerällinen seiskaveikkaa meni näihin ihananpirteisiin raitasukkiin, jotka menivät hiljakkoin vauvan saaneelle serkulleni. Aivan perusukat, jotka apinoin Rarelrysta jonkun toisen pähkäilemistä silmukoista. Nämä ovat mallistani poiketen kokoa 38. 

Niina Laitisen sukkamallit ovat ihania. Tässä alakuvassa käytössä October Sock -malli. Tein nämä itselleni Seitsemänveljestä -langasta, mutta kävikin niin että näistä tuli liian kapeat minulle. Mahtuvat kyllä jalkaan, mutta olen viimeaikoina tehnyt parit sukat vähän kapeiksi, joita sitten pesun jälkeen saa kiskoa hampaat irvessä jalkoihin, ja nyt päätin etten halua omaan sukkalaatikkooni enää liian pieniä lisää. Lahjoitin nämä lopulta työkaverin lapselle.

Vähän huonoja kuvia kauniista sukista, kuvio ei näy kovin hyvin näissä. Tällä mallilla olen tehnyt toistakin sukkaparia vaaleansinisestä Regian langasta, toinen sukka on kokonaan valmis, mutta sekin on minulle liian pieni :). Vaaleassa langassa kaunis palmikko näkyy vielä paremmin, eiköhän niillekin aikanaan löydy vastaanottaja (sitten kun se parin toinenkin sukka on valmis).

Lankaa kului 163 grammaa ja silmukoita loin 12 enemmän kuin ohjeessa, sillä sukkien varret ovat pidemmät kuin ohjeessa. En tarkasti muista oliko puikot 3.5 vai 3.25 mm. Epäilisin kuitenkin että 3.5. Tiukahkon käsialani vuoksi jätin jalkuinosaankin 4 ekstrasilmukkaa. Ravelryssa tosiaan täällä.

Nämä sukat menivät serkkuni vauvalle. Ovat tietysti tutut junasukat Novitan Woolista. Vähän piukan oloiset tuli, ja luulenkin että ensi kerralla valitsen 0.25 mm paksummat puikot tälle langalle, vaikka se kuulostaakin vähän hifistelyltä. En tiedä missä vaiheessa elämää käsialani on aavistuksen tiukentunut.

Tossut hoitotädille

Pojan hoitotäti päiväkodista jäi mammalomalle ennen joulua, ja neuloin vimmatusti yhdessä illassa nämä tossut Dropsin Merino Extra Finesta. Puikot olivat 2,5 mm ja 3 mm, melkein koko kerä meni. Malli on jälleen siitä Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta. Olen ennenkin tehnyt tossuja tällä mallilla, tykkään sekä ulkonäöllisesti että käytännöllisyyden vuoksi. Tossut pysyvät hyvin vauvan jaloissa, ja näyttävät tosi kivoilta, enemmän kenkämäisiltä kuin perusvillasukat.

Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!

HÄLYTYS! 338 grammaa neulottua villaa!

Voinemme pitää sitä pienenä ihmeenä!  Se neuloo sittenkin, eikä vaan selitä! Koko kesän olen kitkuttanut ja nitkuttanut jos jonkinmoista neuleenretaletta ja virkkuunketaletta mutta valmistumisprosentti on ollut toista maata. KYHäilytöitä on edelleen kesken, jopa sellaisia melkein valmiita. Mutta ei puhuta niistä, koska mulla on tosiaan nyt esitellä oikein neulepino:

Tässä ja vähän tuossakin eri kuvakulmasta, nyt kun sitä neuletta on (jos tarkkoja ollaan, nämä ovat jo saajallaan, pienellä suloisella pojalla).

Pitää myöntää, tämmöisen paatuneen väriaddiktinkin, että maltilla valitut hennot ja samalla yhteensointuvat värit ovat loistavat yhdessä! Mietin kauan värejä, ja etenkin lahjansaajan äidin mahdollista värimaailmaa, ja päädyin näihin. Tykkään valinnoistani!

Vauvan neuleista saa paljon enemmän tolkkua kun ne on muuten kuin lattanasti tasolla esillä. Vaikka kyseinen Aviatrix -lakki onkin 11-kuiselle auttamattomasti pieni, näkee tässä olennaisen. Eli siis sen, että vauva näyttää ihan vajakkilasta karanneelta tämä pipa päässä. Hihittelin moneen otteeseen kuvaillessani pikkukaveria touhuamassa tämä villakypärä päässään.

Johtuukohan yllämainittu asia piposta vai sittenkin mun vauvasta... Aviatrix on ilmaisohje, malli on kekseliäästi kehitetty ja helppo, eikä ylimääräisiä pääteltäviä langanpäitä ole montaa. Pipo neulotaan käyttäen lyhennettyjä kerroksia, mikä on minulle melko uusi tekniikka, ehkä kerran tai kaksi olen sitä jossain käyttänyt. Siisteydestä en ole nyt aivan varma sen wrap and turn -homman osalta, mutta kehityin siinä loppua kohden. Neuloin koko hoidon kolmepuolikkaan tikuilla. Lankana on Dropsin Extra Fine Merino Wool (väri 08).

Töppöset tein jälleen Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjan ohjeella. Koko on varmaankin puolivuotiaan, sillä meidän kaverille töpöt olivat jo vähän pienet.

Töppöset näyttää kivammilta sitten kun niissä on vauvanvarpaat sisällä! Lankana on sama Dropsin Extra Fine Merino Wool (väri 15). Käytin kolmosen bambuvartaita. Lankaa pipoon ja töppösiin yhteensä kului 84 grammaa. Lapaset lupasin tehdä jälkitoimituksena.

Villahaalari on kokoa  6kk-9kk, riippuen vauvasta. Uusi haalarinomistaja oli senoloinen  pikkujätkä, että puolivuotiaana ollaan jo kasvettu mokomasta ulos, ellei pituuskasvu sitten tuosta vähän laimene. Malli on jälleen tuo tuttu omani, jota kehittelen jatkuvasti toimivampaan suuntaan. Olen haalariin jo jokseenkin tyytyväinen, vaikka pari pientä kehitysideaa onkin mielessä. Muutama haalari vielä, niin kaikki yksityiskohdat on hiottu.

Lanka on Dropsin Extra Fine Merinoa,  254 grammaa sitä kului neuloessa kolmepuolikkaan pyörö- ja sukkapuikoilla. Käytin beigenharmaata (08), vaaleansinistä (15) ja luonnonvalkoista (01). Napit löytyi Kangas-Pauliinasta.

Rakastan raglan-hihoja, en voisi kuvitellakaan neulovani laatikkomallista hartialinjaa yhteenkään neuleeseen.

Haalari takaa. Värinvaihtokohta on nappilistaan asti tuolla takana. Nappilistan alettua väri vaihtuukin tietysti siellä reunassa. Tämä värinvaihtoporras keskellä neuletta on se suurin juttu joka kaipaa viilausta, ainakin kun raidoittaa näin kolmella värillä (olen ratkaissut jo ongelman). Yksivärisessä tai kirjavassahan langassa ei tuollaista epäkohtaa tulisi. 

Satumetsä-mukit saa jäädä hyllylle, ja Taika -mukit ja syksy valtaavat jo mieltä ja maisemaa. Rakastan niin syksyistä tuulta ja okrankeltaista aurinkoa. Syksy on niin paras vuodenaika!