Oikea piknik-peitto

Ekan piknik-peittovirityksen mentyä mönkään otin äkkiä härkää sarvista, ja ryhdyin leikkelemään toista. Tällä kertaa päädyin isoihin neliöihin. Ensin löysin tuon neliöviidakkokankaan, pätkässä oli 16 ruutua, jotka kaikki päätyivät peittoon. Aika sokkona kaivoin loput kankaat kaappini uumenista ja leikatessa mietiskelin mistä olin kankaan saanut tai ostanut. Jonkun olen itse hankkinut, yksi on mummultani saatu, osa äidiltäni.

Taustakankaaksi käytin tuollaisen raitaisen  paksuhkon puuvillan, ihan se ei riittänytkään, joten siksi tuo pätkä kirjavaa. Tuosta taustakuvasta näkyykin hyvin tikkausperiaatteeni tässä peitossa. Jokainen vaakaruuturivi on koneella tikattu, jotta vanu pysyy pesutkin paikallaan ja peitto muutenkin kuosissaan.

Aika värikäs peitosta tuli, mutta se näyttää hauskalta maassa, tai  illan tullen roikkuessaan matontamppaustelineellä kuivahtamassa. Koko on vähintäänkin riittävä, voisikohan peitto olla 250cm x 250cm (en huomannut mitata). Peitolla mahtuu vaikka koko perhe nukkumaan ja mainiosti ne piknikeväätkin syömään.

Olen tähän oikein tyytyväinen. Kun peiton heittää maahan, se asettuu suoraksi, eikä näytä olevan viutelossa mistään, vaikka oikeasti joka ruutu ei sotilaallisen tarkasti ole leikattukaan (käytin kyllä tilkkuleikkuria, jota myös tytär tätä tehdessäni vähän testaili ensikertaa, ja sen johdosta jouduimme lääkärinpäivystyksessäkin käymään juuri ennen juhannusta). Mutta jee, nyt on auringonotto- ja piknikpeitto, joten kelpaa olla ja pikniköidä vaikka kesäloma ohi onkin!

Piknik-peittoa yritin, mutta tämmönen tuli

Annukan aurinkoiset -blogissa näkyi kangassuikaleista ommeltuja peittoja muistaakseni parikin kappaletta. Ihastuin peittoihin täysillä, ja toki oli itsellekin sellainen saatava. Suikalepeittojen toteutuskaan ei vaikuttanut liian aikaavievältä, vaikka ensisijaisesti ihastuin kyllä ideaan, en helppouteen.  Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen heti, ja leikkelin summamutikssa eri levyisiä kankaita, jotka mielestäni rimmasivat yhteen. Kaikki löytyivät kangaskaappieni syövereistä, pastellipalloja olen jo aiemmin käyttänyt ainakin verhoissa ja essuissa, ornamenttikangasta puusohvan patjassa.

Taustaksi päätyi aikoja sitten Ikeasta hankkimani kangas, jota jatkoin vähän oranssilla samanpaksuisella kankaalla, kun Ikeakettua ei ollut riittävästi. Molemmat kankaat ovat jotain tosi tukevaa puuvillaa, soveltuvat hyvin taustakankaaksi varsinkin kulutuksenkestävyyttä vaativaan peittoon. Peiton sisällä on ihanan paksu vanu, lopputulos on oikein kuohkea! Tikkaukset tein koneella, ylälankana hopeanväristä ärsyttävyyttä. Kiva lopputulos, mutta kimallelanka katkesi koko ajan.

Peitto palveli yhdet piknikit hyytävänkesäisellä nurmella, mutta olihan se vähän kapea tämmöiselle leveästi löhöävälle perheelle. Lisäksi sain itseni kiinni kauhistelemasta, ettei siihen nyt vain mitään tippuisi, ja sitten jo sen yhden piknikin jälkeen pudistelin peiton puhtaaksi ja vein sisälle. Ei siitä ollutkaan piknikpeitoksi. Parempi sen on vierashuoneen keinun käsinojalla tai lämmittämässä koleina kesäiltoina kotisohvalla.

Onneksi oli vielä lomaa jäljellä silloin kun tämä peitto valmistui,  joten ehdin tekemään uuden ja paremmanvärisen, todelliseen piknik-käyttöön soveltuvan filtin. Siitä sitten taas toisella kertaa ( ja wuhuu, niistä juuri valmistuneista ja pingotuksessa olevista Wollmeise-sukista).