Neuloo perhosten kanssa

Viime lauantai-iltapäivänä neuloessani rennosti aurinkotuolissa sain seuraa amiraaliperhosesta, joka aika intensiivisesti seurasi neulomistani. Kaveri lähti kerran poiskin, mutta palasi hetken kuluttua uudelleen.

Kuinni syrjähyppytyö käsissä!!?! Piti se pitsipeitto saada valmiiksi ennenku mitään muuta... Mutku... Puolustukseksi voin sen verran yritttää selitellä, että kuvan pipo valmistui kahdessa päivässä. Se oli pakko saada äkkiä valmiiksi, kun työmatkapyöräilijän alkaa korvat jo palella kun aamuviideltä töihin viilettelen. Nyt on taas pitsipeitto näpeissä, pipokuva tulossa.

Maalaustalkoot

Maalasin kolme miehen isomummulta perittyä vanhaa tuolia takaterassille sopivin värein, ettei olisi niin ankeaa istua syömässä siellä makkaraa tai broilerinfilettä. Tuli hauskat, vaikka vähän kosteudessa kärsineet tuolit olivatkin. Sutikoin Helmillä, ja tytär auttoi!

Siinä samalla sutikoitiin se leikkimökkikin, ja mies auttoi! Ja sai tytär pinkiksi maalatun tuolinkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Inspiroiduin, ja olisi kova polte saada eräs työ puikoille. En kuitenkaan anna itseni aloittaa ennenkuin pitsipeitto on pingottumassa (vasta viisi kerää neulottu, viisi edessä).