Äidin Pieni Poika

Tulinpahan vain kertomaan, että kaksi viikkoa olen saanut olla kahden äiti. Pientä kipua tuotti olla sairaalassa vauvan kanssa kolme yötä, sillä äidin ja esikoisen eron hetket olivat ennen sitä olleet vähissä. Isosisko ja isi pärjäsivät aivan loistavasti kahdestaankin eläintarhamme kanssa, ja äiti ja pikkuvelikin pääsivät hyvänä ja aurinkoisena päivänä kotiin. Pikkuveljen villasetti valmistui ajoissa ja se saatiin kotimatkalle päälle.

Pojan haalari on ihanaakin ihanampi Small Things Romper. Koko on kolmekuisen, vähän jämpti meidän jässikälle, joka syntyessään oli reilu nelikiloinen. Syntymäpaino oli kylläkin oletetun mukainen, painoihan esikoinenkin piirun verran yli neljä kiloa. Neuloin haalarin 4,5 mm:n pyöröillä ja sukkapuikoilla, lankana on se Cascaden upea 220 Paints. Sitä kului tasan 150 grammaa. Haaalarin jo valmistuttua hoksasin senkin, että lanka on aavistuksen ohuempaa kuin ohjeen suosituksissa ja puikotkin pienemmät, joten varmaan siitäkin johtuu neuleen niukka mitoitus. Isompi haalari olisi tarkoitus neuloa lähiaikoina.

Olen tämän kahden viikon aikana saanut huomata, että vaikka minulla on tähän päivään saakka ollut maailman ihanin tyttölapsi, niin nyt saan olla myös maailman ihanimman poikalapsen äiti. Kummallista, vai mitä? Onnentunnetta tietysti vielä syventää hyvin nukutut yöt, suloinen poikalapsi kainalossa ja reipas esikoinen, joka nukkuu meidän kaikkien kanssa samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä. Pienestä ne ilot lähtee.

Haalarin kaveriksi neuloin lapaset, lakin ja töppöset, joihin kaikkiin yhteensä kulutin 80 grammaa vihreää TeeTeen Helmi-lankaa. Lakki on Norwegian Sweet Baby Cap, tein pienemmän koon, mutta  olisi siitäkin vielä pitänyt jättää silmukoita pois, sillä lakki on turhan iso vauvalle. Töppöset tein Neulojan Vuosi –kirjan ohjeella, jätin pienimmästä koosta vielä 10 silmukkaa pois. Aika niukat ovat vauvalle, mutta tosi suloinen töppösmalli. Meinaan tehdä toiset isommat, mutta pitää muistaa päätellä löyhästi, etteivät kiristä suusta. Nämä siis neulotaan pohjasta varteen tasona, itse kylläkin neuloin varren, ohjeesta poiketen, sukkapuikoilla ja suljettuna neuleena. Lapaset tein omasta päästä, ne ovat kaksinkertaiset, ja resorissa on 38 silmukkaa ja kämmenissä 44. Kämmen-osuudet olisivat voineet olla aavistuksen pidemmät, mutta aika hyvin käsissä pysyvät. Viidellä silmukalla ja kolmella sukkapuikoilla neuloin i-cord –putken käsineiden väliin, jotteivat joudu hukkaan toisistaan. Puikkoina kaikissa oli 2,5 mm:n bambutikut. Kaksi puikkoa katkaisin, onneksi alun perin on ollut kaksi settiä samoja puikkoja, joten en ollut pulassa tapaturmista huolimatta. 

 Tällä hetkellä puikoilla on villasukat tyttärelle. Aikaa neulomiselle ei paljoa ole, mutta otan kaiken ilon irti siitäkin vähästä ja palailen kun kerrottavaa on.

Violetin sävyjä pimenevissä illoissa

Kuka on hurahtanut violettiin häh?  En ainakaan tunnusta, vaikka sattuman summana tänään tulee pläjäys purppuran ja violetin sävyjä, sekä hätäisiä kuvia, jotka johtuvat pääasiassa liukkaasta ja kamera-innostuneesta lapsesta, sekä vähän siitä kärsimättömästä äidistä.

Arviolta kuukausi sitten sain tilauksen miähensiskontyökaverilta kahdesta virkatusta Juhannusruusu-matosta. Väritoiveena oli tummanvioletti, jota lähdin ensin metsästämään ontelokuteena, mutta kun sellaista ei missään ollut tarjolla, niin siirryin tavoittelemaan trikoota.  Ensitutustuminen Uudessakaupungissa sijaitsevaan Kudepuotiin tuotti toivotun tuloksen, ja löysin reilu kahdeksan kiloa violettia trikookudetta juuri täydellisessä tummanvioletissa sävyssä.

Kerimisessä oli järkyttävä homma. Huomasin heti kotona, että kude on tosi epätasaisen paksuista, vaikka väri olikin täydellisen tasainen. Väriin olin kiinnittänyt jo kaupassa erityishuomiota, sillä edelleen vähän harmittaa se tyttären pinkki matto, jonka kude oli todella epätasaisen väristä. Jouduin leikkaamaan kudetta kahtia, välillä en leikannut, välillä mietin, että pitääkö leikata vai ei. Kerimiseen ja leikkailuun meni varmasti ainakin se sama aika kuin mattojen virkkaukseen. 

Matot on virkattu nro 8 koukulla, sellaisella sähäkänvihreällä ja kimaltavalla, joka veti tytärtä puoleensa yhtä tehokkaasti kuin itseänikin. En tiedä oliko oikeastaan onni, että koukku napsahti ensimmäisen maton lopussa poikki (vasta eka rikkomani mattoja virkatessa) ja jouduin ostamaan uuden perus-novitalaisen koukun. Ystäväni on muistaakseni katkaissut matonvirkkauksen yhteydessä useammankin koukun, joten nyt olisi virkkuukoukkufirmoilla tuotekehittelyn paikka ja täydellinen rako suunnitella katkeamaton koukku erityisesti matonvirkkaukseen.  Tuskinpa olemme ainoita koukunkatkojia, ja matonvirkkaus tuntuu nyt olevan pinnalla.  Jostain luin, että tällä hetkellä ontelokuteen saatavuudessa on jopa ongelmia, sillä kysyntä on suurempaa kuin mitä ehditään tuottamaan. Ja matonvirkkaus tunnetusti syö materiaalia.

Mattoihin humpsahti suunnilleen kahdeksan kiloa kudetta, pieniä keriä  jäi vain jäljelle. Mattojen halkaisijat olivat muistaakseni 125 senttiä. Olen mattoihin tosi tyytyväinen, vaikka olisihan se vielä kivampaa ollut, jos kude olisi ollut tasaista. Joissain kohdin mattoa näkyy, kun kuteen paksuus vaihtelee, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mitenkään häiritsevää. Mattoja en kastellut (huonon ilmanvaihtomme vuoksi) ennen lähettämistä uuteen kotiinsa, tamppasin ja harjasin vain.  Olen huomannut että virkatut matot on hyvä peitellä kostealla pyyhkeellä (ilmava paikkakin on plussaa), kunnes pyyhkeen ja maton pintakosteus on haihtunut. Niin matoista tulee hiukan lattanoita, eivätkä ne lainkaan kupruile siten, että tekisi mieli kompastua reunaan.  Olen muutenkin aikamoinen käsitöiden kostuttaja, eli en oikein osaa sanoa mitään työtä ennen valmiiksi, kun olen sen laittanut päiväksi-pariksi  suihkupullolla kostutettuna pyyhkeiden väliin. Suihkupullokostutus kun saa neulepinnalle ihmeitä aikaan, vaikkei siinä mitään törkeitä käsiala-ongelmia olisikaan.  Toivotaan, että sitten kun seuraava matto valmistuu, asumme jo uudessa kodissa jonka ilmanvaihto on niin hyvä, että saan kostuttaa mattoni ennen käyttöönottoa. 

Sairaalasukat ovat sitten tässä! Malli on Novitan sivuilta muokattu. Ohjeessa käytettiin Nallea, ja itselläni oli 7-veikkaa, joten jouduin vähän soveltamaan. En saanut itse otettua sukista kummoisia kuvia, ei keskikroppa enää taivu juuri mihinkään, ja muutenkin valaistus ja muut vallitsevat olosuhteet latistivat fotoiluinnostuksen.  Tykkään perusukistani silti kovasti. Kavennukset ovat pohkeessa, malli on melko konstailematon, mutta kiva.  Lanka on valmiiksiraidoittuvaa 7 –veljestä luumun ja violetin sävyissä, puikot kolmoset  sekä kolmepuolikkaat ebenpuiset sukkatikut. Lankaa kului 188 grammaa.

Tyttärellä on uusi violetti takki. Siksi äidin oli pakkoa neuloa siihen hyvin rimmaava pipo, vaikka pipoja lapsella on jo hyvä laatikollinen. Materiaalina käytin Sublimen lankoja,  Extra fine merino woolia, sekä valaannahkan väristä Lustrous extrafine merinoa, joka on uusi tuttavuus ja jännittävä koostumukseltaan. En kuitenkaan täysin rakastunut viimeksi mainittuun lankaan. Jollain tavalla se on huono ja joustamaton neulottava. Tämmöisessä pienessä työssä se ei tietenkään haittaa, mutta en siitä villatakkia lähtisi työstämään. Malli on oma, sillä en mukamas Ravelrysta löytänyt mitään kivaa pipomallia pirpanalle. Lankaa kului 77 grammaa, puikkoina käyttelin kolmepuolikkaita sukkatikkuja. Neuloin pipoon korvaläpät talven kerhomatkoja ajatellen. Tupsusta tein aluksi hehtaarin kokoisen ja jouduin sitä puolituntia nyrhimään saksilla sieltä-täältä, että kehtasin kiinnittää paikalleen. En tiedä tykkääkö tytär erityisemmin (huomioi ilmeet), mutta äiti tykkää, ja sehän nyt on hyvä että edes puolet porukasta on innoissaan, surullisempaa olisi jos kukaan ei tykkäisi. Suunnitelmissa on täydentää settiä myöhemmin lapasilla ja sukilla siitä violetista vuosikerta-Woolista, joka on marinoitunut laatikossa vuoden jos toisenkin.

Edellispäivänä pääsin onnekseni irti violetin oravanpyörästä, ja aloin neulomaan vihdoin sitä vauvan haalaria vihreästä Cascadesta, nyt kun muutamia supistuksiakin on havaittu, ettei vaan jäisi viimetinkaan. Haalarin vartalo-osa on valmis, mutta hihat ja lahkeet odottavat kunnes Vapaa Valinta aukeaa, sillä mulla ei ole sellaisia kummallisuuksia kuin neljäpuolikkaat sukkapuikot, vaikka kaikki maailman puikot mulla varastoissa melkein onkin. Haalari näyttää kyllä tosi pieneltä, mutta mitat täsmäävät mallipiiroksen kolmekuisen mittoihin.  Mene ja tiedä, pianhan se nähdään mahtuuko.

Novitan uusin lehti oli aivan upea, sekä ohessa tullut sukkalehti myös. Upeita malleja oli sivut pullollaan.  Aion tehdä jotain,  jos vaan annetaan. En halua kuulostaa liian mahtipontiselta, sillä sen kauan odotetun nyytin arvioituun saapumispäivään on alle viikko. Sitten tahdin määrää pieni ja sen isosisko… Mikäli kaikki menee hyvin, sillä mikään tämmöinen ei ole itsestään selvää. Nöyränä, mutta silti totaalisen malttamattomana odottelen, sillä tässä tilauksessa viikko saattaa yhtä hyvin olla kolme viikkoa…

Uuden kodin eteiseen tulevan puusohvan maalaus on suoritettu onnistuneesti, ja siihen tuleva vaahtomuovipatja ostettu ja leikattu sopivan kokoiseksi. Päällinen pitäisi vielä ommella. Joulumyyjäisten kauratonttujen valmistusta varten sain enemmän kauraa kuin jaksan kantaa, hienoa! Eräs beige neule odottelee vihreän villahaalarin valmistumista. Ei nämä käsi- tai kotityöt tekemällä lopu, siispä tuulta päin! (Ja nimenomaan tuulta päin, kun en missään nimessä halua olla kaksimielinen, saati mennä tulta päin edes mielikuvissani).