Bridget Jonesin paluu

En tiedä mikä saa Sinun lapsesi hihittämään hillittömästi, mutta meidän esikoinen ratkesi ilosta nähdessään tuoreimmat 'pikkuhousu-ompelukseni'. Hän jopa epäili jättiläisen jättäneen alkkarinsa meille. Itseänikin huvitti aika tavalla ommellessani alkkareitani MakeBran kaavalla. Näillä valtavilla mammakalsareilla kisailen Bridget Jonesin kanssa samassa alusvaatekategoriassa. On äärimmäisen huvittavaa puhua näistä 'pikkuhousuina', sillä mistään suunnasta nämä ei pienet ole. Mutta ne ovat valtavan ihanat pöksyt, sellaiset jotka tulevat ylös asti ja tuntuvat niin mukavilta päällä, eivätkä paina sektiohaavaa kipeästi. Saanko esitellä:

Toive kuluttaa jämätilkkuja näihin kuivui kyllä kasaan tulostettuani kaavan. Etukappaleeseen toki sain käytetyä jämiä, mutta tuo takaosan ja etusivuosan kattava valtava palanen vaatii kyllä vähän isomman tilkun. Onneksi niitäkin löytyy. Hyväksi onneksi olin juuri käynyt Kangaskapinalla ja ostanut sieltä tuota kanttikuminauhaa, jolla hoitelin lahkeet ja vyötärön. Mahtava kaava kyllä, näitä mammapöksyjä teen kyllä lisää!

On action!

Ei mulla ole mitään uutta, mutta halusinpa vaan tulla näyttämään viime aikaisia ompeluja ja neulontoja, että miltä ne näyttää käytössä. Ihan vaan arjen keskellä napsaistuja kuvia...

Aarrekidin trikoosta ommeltu pipo ja  mun äitiysmekosta imetysversioksi muunnettu mekko. Toki mies olisi voinut huomauttaa ennen kuvan ottoa että imetysluukku on vähän auki.

Bodeista kuvia arjen keskellä. Ja vilahtaahan se Kalle-koirakin siellä, ja miksei Simo-kissakin.

Toinenkin pieni apulaiseni näkyy olevan leipomispuuhissa.

Trikoo-ompeluksia vauvalle

Vauvan synnyttyä reilu kuukausi sitten heräsin siihen tosi-asiaan, että meille todellakin syntyi se vauva. Nyt kolmannen lapseni kohdalla en enää pelännyt raskausaikana niin kovasti kaikkea, ja sitä ettenkö todella saisi raskausajan päätteeksi tuota ihanaa tuhisevaa kääröä käsivarsilleni. Fakta on kuitenkin se, että kun moni kertoo jo kuukausia ennen laskettua aikaa että 'meille tulee vauva heinäkuussa', niin itse en uskaltanut vieläkään julistaa mitään niin mahtipontista. Toivoin että kaikki menisi hyvin, ja heinäkuussa minulla olisi vauva käsivarsillani. Johtuen tästä pelostani, minun oli hyvin vaikea valmistautua kovin ajoissa vauvan tuloon ompelemalla. Onneksi sentään neuloin parit sukat, lakit ja tumput, mutta jotenkin tuntui liian mahtipontiselta alkaa ompelemaan vauvalle. En tiedä ymmärsikö nyt kukaan, mutta laiskuuttani en jättänyt ompelematta vauvalle, ja heti ihanuuden putkahdettua maailmaan terveenä ja elinvoimaisena, ompelukoneeni alkoi laulaa. Tein ensi hätään neljä 56 -senttistä bodya Ottobren Warmly Wrapped (6/2013) -kaavalla. Ei sillä ettei bodeja olisi ullakkokerros pullollaan, vaan siksi että omatekemät on vaan niin ihania, kun saa päättää kankaat ja kaikki, ja tietysti siksi että on ihana vaatettaa se oma pieni tuhisija.

Samalla kaavalla tein kaikki, aika reilu kaava kylläkin, kun edelleen mahtuvat pienelle hyvin. Kankaina Selian pesukarhut, Aarrekidin valkopohjainen trikoo (jota sain juuri sopivan pikkupalan ostettua Kangashamstereista), Jny:n kohot ja muistaakseni Leena Rengon Lillestoffille suunnittelema trikoo jossa lapset ratsastaa karhulla. Testasin kaikkiin vähän eri neppareita, muovisia Kam-neppejä, sekä kahden eri valmistajan metallisia. Kaikki ovat kyllä kestäneet hyvin.

Niin laiska olin, etten kaikkiin jaksanut laittaa ompelumerkkiä. Tuskin se ketään haittaa!

Muutaman piponkin ompelin, mutta tuo Panda-pipo on vieläkin aivan valtavan iso. Aarrekid-pipo on ihan hyvänkokoinen juuri nyt, samoin tuo musta-valkoraidallinen Ottobren kaavalla ommeltu myssy. En juuri nyt muista lehden numeroa, mutta toisenkin voisi ompaista samalla kaavalla, kun se on niin kiva. 

Panda-Hiiop

Jo kuukausi sitten ompelin tällaisenkin panda -jumpsuitin pikkumiehelle Viljamin Puodin joustocollegesta. Käytin Hiiop -kaavaa koossa 56 cm, ja se on vieläkin aika reilu. Huppu varsinkin on valtava, mutta seuraavaan meinaan vähän pienentää sitä. Kuulemma huppu on sopivamman kokoinen sitten kun siirrytään isompiin kokoihin. Yläkuva on tältä viikolta. Nämä seuraavat melkein kuukauden takaa.

Näissä kuvissa ei ole vielä ompelumerkkikään paikoillaan. Filmasin myös Lanett-langasta neulomani tumput ja junasukat, valmistuivat jo joskus alkukesästä. Viidenkymmenen gramman kerästä tuli koko setti, puikot oli 2.5 mm. Sukille on ollut jo aika paljon käyttöä, ja niitä vihreitäkin on tarvittu  usein. Ilmat ovat olleet jo tosi syksyisiä, ja muutenkin vauva on enemmän vilukissa kuin vanhemmat sisaruksensa. Keskikesälläkin sai pieniin kylmiin varpaisiin vetää villasukat.

 

Ja löytyipä yksi kuva, jossa on ompelumerkki paikoillaan ja hupun vuorikin näkyy paremmin. Vuorikangas on PaaPiin kuumailmapallotrikoota. 

Tässä kuvassa ihana 'Kääkis'- vauvamme vain muutaman päivän iässä, isin sylissä, valtavan isossa puvussaan.

Kuukauden vanhoja ompeluksia

Tähän väliin vähän vanhoje tekeleitä, jotta saan kirittyä näitä jäljessä laahaavia postauksia, jotta saan esiteltyä ensi  kerralla oikeasti hienoja juttuja (ja sitten sen maailman rumimman imetystyynyn, joka onneksi silti toimii käytössä). Vähän kiireellä tuli ommeltua sairaalastalähtövaatteet vauvalle, ompelin Majapuun Bearsista bodyn, pipon ja hanskat. Body oli 56 cm -kaavalla, mutta silti hirmu iso. Vasta nyt se taitaa olla oikeasti sopiva. Siisteys ei ole aivan huipputasoa tässä bodyssa, mutta on kuitenkin jotakuinkin hieno, niin että on tullut käytettyä. Itsellekin ompelin sairaalasta-kotiinhamosen raitatrikoosta. Tein siihen jo valmiiksi imetysluukun. Synnytyksen jälkeen jouduin vähän muokkaamaan mekkoa, eikä se vieläkään aivan täydellinen ole. Tarpeeksi sopiva silti. 

Tässä kuva hameesta vielä kun olin raskaana (ja lähdössä synnytykseen). Vähän haikea olo oikeastaan kun katson tätä kuvaa. En varmaankaan koskaan tule enää olemaan raskaana... Onneksi vauva on ihana, ja parempi kun on nyt tällä puolella mahanahkaa.

Pikaisesti surautin kaksi tällaista vaipanvaihtoalustaa. Tein paksusta puuvillasta kaksi täysin samanlaista. Sitten kun toinen on pesussa, niin toiselle on käyttöä. Väliin laitoin jotain huonekalujen ympärillä tullutta superlonia, jota olen jemmannut pian viisi vuotta vaatehuoneessa. Jouduin yhdistämään kaksi palaa, että sain tarpeeksi leveän. Toista jouduin fiksaamaankin pesun jälkeen aika rajusti, kun en ollut tikkaillut pehmustetta kankaaseen, ja se meni ihan myttyrään alustan sisällä. Sen jälkeen tikkasin molemmat niin huolellisesti joka kohdasta kiinni, että nyt kestää pesut, linkoukset ja kuivausrummut. Kyllä nämä välttävät, vaikkeivat maailman kauneimmat olekaan, -ainakin jos ajattelen että säästin muutaman kympin ja sain jättää ostamatta supermarkettien rumat vaipanvaihtoalustat, joita pesuohjeen mukaan ei saa edes pestä koneessa (!). Luulisi meinaan, että kolmenkympin vaipanvaihtoalunen olisi tehty kestämään vähän pesuakin.

Yksi muotoonommeltu tähtilakanakin tehty. Näitä pitää ommella enemmänkin, mutta ei mikään hengenhätä ole, kun vauva nukkuu tällä hetkellä vieressäni. On pinnasängystä silti hyötyäkin, sillä siinä on hyvä säilyttää vaippasäkkiä ja pyllypyyhkeitä ( :) ).