Kaverukset Alpo ja Aapo

Saanen esitellä Alpo -kissan! Tyttöni ihastui isomummulassa neulottuun kissaan (ja sivumennen sanoen nosti siitä kamalan metelinkin kun ei saanut sitä mukaansa, voi huokaus tuota tulista temperamenttia). Kotona tilanteen ja äidin tuohtumuksen (kun niin toivoisi että lapset kylässä vähän käyttäytyisivät) laannuttua, lupasin virkata vähän samanmoisen tyttärelle. Otin mallia Risto Rääpääjästä tutusta Alpo-kissasta ja tällainen tuli. Tytär hyväksyi, ja Alpoksi tätäkin kutsutaan. Tietysti poikakin halusi oman kissan, joten ei muu auttanut kuin laittaa virkkuukoukku heilumaan jälleen, vaikka villapaidantekeleet huutelivat lipaston päältä. Toisena valmistui Aapo kissa:

 

Tämäkin sai hyväksynnän, joten äiti sai jatkaa villapaitojen parissa. Vieläkin ne ovat kesken, sillä väliin on kiilautunut muitakin juttuja. Tällä hetkellä paidat ovat kuitenkin taas aktiivisessa vaiheessa, joten toivoa on.

Yksisarvisia kankaalla ja mekoissa

Verson Puodin ihanaa harmaata yksisarvistrikoota oli kaapissa ehkä metri tai vähän yli. Ompelin siitä lahjamekon eräälle viisivuotiaalle tyttöselle. Kun tytär näki ompelukseni, hänkin halusi heppoja mekkoonsa. Ihan koko mekkoon yksisarviset eivät enää riittäneet,  mutta tyttären mekkoa jatkettiin harmaalla helmasuikaleella.

Saihan poikakin samalla kertaa uuden paidan, traktoreita tällä kertaa. Traktorikankaan superjoustavuuden vuoksi kaula-aukon resori jäi lörpsöttämään vähän huonosti, en viitsinyt kuitenkaan enää korjata. Mielestäni osaan nykyään jo aika harjaantuneesti arvioida oikean resorin pituuden suhteutettuna kaula-aukkoihin ja hihansuihin sun muihin, mutta pitäisi aina muistaa huomioida trikoon ominaisuudet, eli tässä tapauksessa 'normaalista' poikkeava trikoon paksuus ja joustavuus.

 

Kasvunvaraakin tuli vähän enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta poika oli niin ihastunut uuteen paitaansa sen valmistuttua etten  saanut sitä heti kaventaa, ja niin se jäi kokonaan tekemättä. Sopiipahan kauemmin päälle!

Syksyn Kakkukooste

Tänä syksynä olen leiponut muutaman täytekakun ja väkerrellyt koristeita niihin. Viimeisinkin valmistui jo kuukausi sitten, mutta tässä nämä olisivat. Kaksi ensimmäistä valmistuivat oman pojan synttäreille, ja Nalle Puh -teemainen kakku valmistui eräiden sisarusten yhteissynttäreille. Keskimmäinen kakku oli pinjata, eli sellainen että betoniauton säiliötä muistuttava kakunosa oli ontto ja sisällä karkkeja (namuja lukuuunottamatta betoniautokakku ei ollut mikään maailman maistuvin, muut olivat ihan kohtalaisia).