Vauvalle lämmikettä

Aloitin neulomaan kesällä, silloin vielä tulevalla vauvallemme, villahaalaria ihanasta Tukuwoolin villasta. Uimarannoilla, synnytyssairaalassa ja ulkona muunmuassa tuli tätä neulottua. Haalarin ohje on Modasta, mutta jouduin kyllä ohjetta vähän muokkaamaan, sillä lankani oli aavistuksen paksumpaa kuin ohjeessa. Lahkeissa loin 68 silmukkaa ohjeessa mainitun ehkä 80 sijasta, ja pituutta lahkeisiin ja vartalo-osuuteen lisäsin. Lahkeista tuli 22cm pitkät ja vartalo-osuudesta 26 cm. Hihoihin loin 48 silmukkaa ja 19 cm pitkät niistä tein. Projekti on Ravelryssa täällä.

Tukuwoolin Fingering on ihanan rouheaa suomenlampaan villalankaa, joka tuoksuu kiehtovasti villalle ja on mahtava neulottava. Niin lämmittävän oloinen tämä on, että haluaisin itsellenikin neuloa jotain tästä langasta. Työssä käytin 2,5 mm sukka- ja pyöröpuikkoja. Lankaa kului 182 grammaa, harmaata toista vyyhtiä, valkoista ja murrettua petroolinsinistä hieman alle vyyhti kumpaakin. Ihana haalari tästä tuli, ja paljon on käyttöä ollut syksyn mittaan. Aion ehdottomasti neuloa toisenkin haalarin tällä samalla mallilla, mutta seuraavassa koossa.

HÄLYTYS! 338 grammaa neulottua villaa!

Voinemme pitää sitä pienenä ihmeenä!  Se neuloo sittenkin, eikä vaan selitä! Koko kesän olen kitkuttanut ja nitkuttanut jos jonkinmoista neuleenretaletta ja virkkuunketaletta mutta valmistumisprosentti on ollut toista maata. KYHäilytöitä on edelleen kesken, jopa sellaisia melkein valmiita. Mutta ei puhuta niistä, koska mulla on tosiaan nyt esitellä oikein neulepino:

Tässä ja vähän tuossakin eri kuvakulmasta, nyt kun sitä neuletta on (jos tarkkoja ollaan, nämä ovat jo saajallaan, pienellä suloisella pojalla).

Pitää myöntää, tämmöisen paatuneen väriaddiktinkin, että maltilla valitut hennot ja samalla yhteensointuvat värit ovat loistavat yhdessä! Mietin kauan värejä, ja etenkin lahjansaajan äidin mahdollista värimaailmaa, ja päädyin näihin. Tykkään valinnoistani!

Vauvan neuleista saa paljon enemmän tolkkua kun ne on muuten kuin lattanasti tasolla esillä. Vaikka kyseinen Aviatrix -lakki onkin 11-kuiselle auttamattomasti pieni, näkee tässä olennaisen. Eli siis sen, että vauva näyttää ihan vajakkilasta karanneelta tämä pipa päässä. Hihittelin moneen otteeseen kuvaillessani pikkukaveria touhuamassa tämä villakypärä päässään.

Johtuukohan yllämainittu asia piposta vai sittenkin mun vauvasta... Aviatrix on ilmaisohje, malli on kekseliäästi kehitetty ja helppo, eikä ylimääräisiä pääteltäviä langanpäitä ole montaa. Pipo neulotaan käyttäen lyhennettyjä kerroksia, mikä on minulle melko uusi tekniikka, ehkä kerran tai kaksi olen sitä jossain käyttänyt. Siisteydestä en ole nyt aivan varma sen wrap and turn -homman osalta, mutta kehityin siinä loppua kohden. Neuloin koko hoidon kolmepuolikkaan tikuilla. Lankana on Dropsin Extra Fine Merino Wool (väri 08).

Töppöset tein jälleen Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjan ohjeella. Koko on varmaankin puolivuotiaan, sillä meidän kaverille töpöt olivat jo vähän pienet.

Töppöset näyttää kivammilta sitten kun niissä on vauvanvarpaat sisällä! Lankana on sama Dropsin Extra Fine Merino Wool (väri 15). Käytin kolmosen bambuvartaita. Lankaa pipoon ja töppösiin yhteensä kului 84 grammaa. Lapaset lupasin tehdä jälkitoimituksena.

Villahaalari on kokoa  6kk-9kk, riippuen vauvasta. Uusi haalarinomistaja oli senoloinen  pikkujätkä, että puolivuotiaana ollaan jo kasvettu mokomasta ulos, ellei pituuskasvu sitten tuosta vähän laimene. Malli on jälleen tuo tuttu omani, jota kehittelen jatkuvasti toimivampaan suuntaan. Olen haalariin jo jokseenkin tyytyväinen, vaikka pari pientä kehitysideaa onkin mielessä. Muutama haalari vielä, niin kaikki yksityiskohdat on hiottu.

Lanka on Dropsin Extra Fine Merinoa,  254 grammaa sitä kului neuloessa kolmepuolikkaan pyörö- ja sukkapuikoilla. Käytin beigenharmaata (08), vaaleansinistä (15) ja luonnonvalkoista (01). Napit löytyi Kangas-Pauliinasta.

Rakastan raglan-hihoja, en voisi kuvitellakaan neulovani laatikkomallista hartialinjaa yhteenkään neuleeseen.

Haalari takaa. Värinvaihtokohta on nappilistaan asti tuolla takana. Nappilistan alettua väri vaihtuukin tietysti siellä reunassa. Tämä värinvaihtoporras keskellä neuletta on se suurin juttu joka kaipaa viilausta, ainakin kun raidoittaa näin kolmella värillä (olen ratkaissut jo ongelman). Yksivärisessä tai kirjavassahan langassa ei tuollaista epäkohtaa tulisi. 

Satumetsä-mukit saa jäädä hyllylle, ja Taika -mukit ja syksy valtaavat jo mieltä ja maisemaa. Rakastan niin syksyistä tuulta ja okrankeltaista aurinkoa. Syksy on niin paras vuodenaika!

Äidin Pieni Poika

Tulinpahan vain kertomaan, että kaksi viikkoa olen saanut olla kahden äiti. Pientä kipua tuotti olla sairaalassa vauvan kanssa kolme yötä, sillä äidin ja esikoisen eron hetket olivat ennen sitä olleet vähissä. Isosisko ja isi pärjäsivät aivan loistavasti kahdestaankin eläintarhamme kanssa, ja äiti ja pikkuvelikin pääsivät hyvänä ja aurinkoisena päivänä kotiin. Pikkuveljen villasetti valmistui ajoissa ja se saatiin kotimatkalle päälle.

Pojan haalari on ihanaakin ihanampi Small Things Romper. Koko on kolmekuisen, vähän jämpti meidän jässikälle, joka syntyessään oli reilu nelikiloinen. Syntymäpaino oli kylläkin oletetun mukainen, painoihan esikoinenkin piirun verran yli neljä kiloa. Neuloin haalarin 4,5 mm:n pyöröillä ja sukkapuikoilla, lankana on se Cascaden upea 220 Paints. Sitä kului tasan 150 grammaa. Haaalarin jo valmistuttua hoksasin senkin, että lanka on aavistuksen ohuempaa kuin ohjeen suosituksissa ja puikotkin pienemmät, joten varmaan siitäkin johtuu neuleen niukka mitoitus. Isompi haalari olisi tarkoitus neuloa lähiaikoina.

Olen tämän kahden viikon aikana saanut huomata, että vaikka minulla on tähän päivään saakka ollut maailman ihanin tyttölapsi, niin nyt saan olla myös maailman ihanimman poikalapsen äiti. Kummallista, vai mitä? Onnentunnetta tietysti vielä syventää hyvin nukutut yöt, suloinen poikalapsi kainalossa ja reipas esikoinen, joka nukkuu meidän kaikkien kanssa samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä. Pienestä ne ilot lähtee.

Haalarin kaveriksi neuloin lapaset, lakin ja töppöset, joihin kaikkiin yhteensä kulutin 80 grammaa vihreää TeeTeen Helmi-lankaa. Lakki on Norwegian Sweet Baby Cap, tein pienemmän koon, mutta  olisi siitäkin vielä pitänyt jättää silmukoita pois, sillä lakki on turhan iso vauvalle. Töppöset tein Neulojan Vuosi –kirjan ohjeella, jätin pienimmästä koosta vielä 10 silmukkaa pois. Aika niukat ovat vauvalle, mutta tosi suloinen töppösmalli. Meinaan tehdä toiset isommat, mutta pitää muistaa päätellä löyhästi, etteivät kiristä suusta. Nämä siis neulotaan pohjasta varteen tasona, itse kylläkin neuloin varren, ohjeesta poiketen, sukkapuikoilla ja suljettuna neuleena. Lapaset tein omasta päästä, ne ovat kaksinkertaiset, ja resorissa on 38 silmukkaa ja kämmenissä 44. Kämmen-osuudet olisivat voineet olla aavistuksen pidemmät, mutta aika hyvin käsissä pysyvät. Viidellä silmukalla ja kolmella sukkapuikoilla neuloin i-cord –putken käsineiden väliin, jotteivat joudu hukkaan toisistaan. Puikkoina kaikissa oli 2,5 mm:n bambutikut. Kaksi puikkoa katkaisin, onneksi alun perin on ollut kaksi settiä samoja puikkoja, joten en ollut pulassa tapaturmista huolimatta. 

 Tällä hetkellä puikoilla on villasukat tyttärelle. Aikaa neulomiselle ei paljoa ole, mutta otan kaiken ilon irti siitäkin vähästä ja palailen kun kerrottavaa on.