Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.

Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.

Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 

Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.

Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

Macaron -leivoksia ja rikottuja helmimattoja

Sunnuntai-aamuna mun oli aivan pakko alkaa leipomaan noita macaron-leivoksia. Niiden näperrys on jo kauan ollut mielessä, kerran olen epäonnisesti noita kokeillutkin tehdä. Nyt onnisti helpolla Kodin Kuvalehden ohjeella. En tiedä mitä macaroneilla sitten pitäisi tehdä. Ei niitä parhaalla tahdollakaan voi superherkullisiksi kutsua (sori vaan kulinaristit!) Vähän kuin sokeripalaa söisi. Muutenkaan näitä ei sopisi kovasti harrastella kun ohjelmassa on tämä:

Mutta toisaalta macaronsit ovat superherkullisen näköisiä, ja upeita koristeita mariskoolissa, joten ehkäpä siinä jo funktiota tarpeeksi.

 

Kolme satsia leivoksia, kolme eri täytettä. Perustäyte, eli lemon curd pinkeissä, vihreissä valkosuklaanmakuinen ja beigeissä suklaanmakuinen.

 

Näitä oli ihana tehdä. Jos joku haluaa macaronseja bileisiinsä, olen valmis leipomaan pientä korvausta vastaan!

Innoituksen macaronsien värimaailmaan sain tietysti keittiön ihanista verhoista...

...vaikka koristetuikkujenkin värimaailma houkutteli, mutta jätin upean violetin tällä kertaa purkkiin. Ensi kerralla sitten.

Olen silti jotain muutakin saanut väännettyä kuin leipomuksia (jätän esittelemättä jättiläispullan näköisen laskiaiskakun, sekä sydämenmallisen ystävänpäiväkakun, sillä tämä ei ole leivontablogi). Nellasta on tullut kova piirtäjä, piirretään päivittäin. Lisäksi askarreltiin isopappan auton penkinsuojuksista kaulakoru:

Lisää on tulossa, sillä materiaalia on ainakin riittämiin! Helmet olivat Nellan kaulassa kerhokuvassakin, ja kerhontäti arvasi heti helmien alkuperän. Tämä on loistokierrätystä, eli jos teidän, tai isovanhenpienne komeroissa on tämmöisiä turhakkeita, niin suosittelen. Näitä voi myös spray-maalilla käsitellä erivärisiksi. Palaan siihen myöhemmin.

Olen unohtanut esitellä joulukuusen alusmaton, joka valmistui sopivasti jouluaattona. Eilen annoin sen Iiriksen käyttöön, kun se toinen matto jossa Iiris usein loikoilee, on sattuneesta syystä usein pesussa. Malli on Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. 

Kuteena käytin Porin Käsityöapajasta hankittua punaista kudetta. Virkkuukoukku taisi olla kasi, sekin katkesi kerran matkalla.

Olen varmaan kertonut, että olen maailman huonoin purkamaan. Siksi hihantekeleestä tulikin villahousun puntti (ensi talveksi ehkä siis ne villahousut on valmiina). Nyt vähensin silmukoita rutkasti ja aloitin uuden hihayrityksen. Jospa nyt onnistuisi! Etu-takakappale odottaa kainaloissa hihoja.

Olo on vähän hermostunut ja levoton; Orvo-kissa on ollut kadoksissa yli vuorokauden, eikä todellakaan ole hänen tapaistaan. Pelätään pahinta. Katselen usein levottomasti pihalle ja mukamas kuulen Orvon maukaisun ulko-oven takaa. Oskari-kissakin on ihmeissään. Ei ole nälkä, mutta pitäisi varmaan mennä syömään aamupala. Ei voida nyt kuin odottaa.