Oikea piknik-peitto

Ekan piknik-peittovirityksen mentyä mönkään otin äkkiä härkää sarvista, ja ryhdyin leikkelemään toista. Tällä kertaa päädyin isoihin neliöihin. Ensin löysin tuon neliöviidakkokankaan, pätkässä oli 16 ruutua, jotka kaikki päätyivät peittoon. Aika sokkona kaivoin loput kankaat kaappini uumenista ja leikatessa mietiskelin mistä olin kankaan saanut tai ostanut. Jonkun olen itse hankkinut, yksi on mummultani saatu, osa äidiltäni.

Taustakankaaksi käytin tuollaisen raitaisen  paksuhkon puuvillan, ihan se ei riittänytkään, joten siksi tuo pätkä kirjavaa. Tuosta taustakuvasta näkyykin hyvin tikkausperiaatteeni tässä peitossa. Jokainen vaakaruuturivi on koneella tikattu, jotta vanu pysyy pesutkin paikallaan ja peitto muutenkin kuosissaan.

Aika värikäs peitosta tuli, mutta se näyttää hauskalta maassa, tai  illan tullen roikkuessaan matontamppaustelineellä kuivahtamassa. Koko on vähintäänkin riittävä, voisikohan peitto olla 250cm x 250cm (en huomannut mitata). Peitolla mahtuu vaikka koko perhe nukkumaan ja mainiosti ne piknikeväätkin syömään.

Olen tähän oikein tyytyväinen. Kun peiton heittää maahan, se asettuu suoraksi, eikä näytä olevan viutelossa mistään, vaikka oikeasti joka ruutu ei sotilaallisen tarkasti ole leikattukaan (käytin kyllä tilkkuleikkuria, jota myös tytär tätä tehdessäni vähän testaili ensikertaa, ja sen johdosta jouduimme lääkärinpäivystyksessäkin käymään juuri ennen juhannusta). Mutta jee, nyt on auringonotto- ja piknikpeitto, joten kelpaa olla ja pikniköidä vaikka kesäloma ohi onkin!

Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!

Auringonsäteitä ja onnenpyörteitä

Saimme mieheni kanssa kunnian toimia kummeina ensimmäistä kertaa pariskuntana. Tämä oli myös ensimmäinen pestini sylikummina. Heti kummikysymyksen noustua esiin, ryhdyin kehittelemään itsetehtyä lahjaa tulevalle kummitytölleni. Tänään oli se iloinen päivä,  kun suloinen tyttö sai kauniin nimensä ja meiltä lahjaksi Onnenpeiton.

Valmistunut peitto on KYH 11. Kyseisenä päivänä tein ensimmäisen ruudun, ja loput 62 ahkeroin viikossa, eli tartuin hommaan tosissaan Juhannuspäivänä. En usko että kukaan uskoi minun saavan peittoa ristiäisiksi valmiiksi, mutta olin kyllä tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, jotta voisin edes yrittää onnistua. Saattaa olla etten viimeisenä yönä ennen ristiäisiä nukkunut sekuntiakaan, kunhan yhdistelin palasia kuumeisesti ja päätin saada peiton valmiiksi.

Alussa idea oli tehdä seitsemästä eri väristä kymmenen ruutua kustakin väristä. Jossain vaiheessa viimeinen rivi tipahti pois, kun en halunnu liian suorakaiteen mallista vilttiä. Väri-idekin vähän muuttui matkan varrella, ruudut on jällen summamutikassa lätkitty paikoilleen, ja siinä lätkiessä huomasin että on parempi jos vaaleita ruutuja on vähän enemmän kuin tummia. Vaaleat auringot rauhoittavat kokonaisuutta. Kuvat on hätäisesti näpsäistyjä, sillä meille tuli vähän kiire lähteä ajoissa matkaan, ettemme olisi tapani mukaan myöhässä. Pitänee vetää rasti seinään, kun olimme juhlapaikalla miltei puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Käytin peittoon jämiä ja täysiä keriä Miami-lankaa. Eri sävyjä on peitossa varmaankin kymmenen. Voimakas pinkki, roosa ja tumma violetti ovat Miamia. Beige, hailakka liila, marjapuuro ja kirkas liila ovat Sublimen erilaatuisia lankoja, utuinen violetti on Dropsin Extra Fine Merinoa. Luonnonvalkoinen on Miamia. Lankaa peittoon kului 614 grammaa ja kokoa peitolla on 80 cm x 110 cm. Virkkuukoukku oli kolmonen.

Harmi etten ehtinyt keskittyä kuvaamiseen, sillä värit eivät oikein missään kuvassa vastaa täysin todellisuutta. Kauniin harmoninen lopputulos mielestäni on. Neljä liilanpunaista ruutua jätin viime hetkillä pois, värin liiallisen kirkkauden vuoksi. Pois jättämisestä tietysti seurasi parin tunnin lisähommat uusien ruutuvirkkauspuuhien muodossa, mutta kyllä kannatti, kun peiton harmoninen tunnelma säilyi. Reunus olisi saanut olla leveämpi, mutta valkoinen Miami hädin tuskin riitti edes tähän. Viimeisellä suoralla lanka loppui, ja olin aivan kriisissä, että miten saan tätä vanhan värikartan luonnonvalkoista mistään (ja vielä todellanopeasti sunnuntaiaamuna kello kuusi). Olen monesta kaupasta etsinyt luonnonvalkoista Miamia, mutta joka paikassa on valkoiset Miamit lopussa, jopa Novitan verkkokaupasta. Tämä luonnonvalkoinen on  tainnut tippua värikartastakin, ja nykyään Miamin valkoinen on sellainen kliinisenklooratunvalkoinen. Onneksi keskipitkän hermoilun päätteeksi muistin että onhan minulla parissa mallitilkussa pätkät valkoista Miami-lankaa, ja niimpä purin tilkut ja otin langat käyttöön. Hilkulle silti veti, kymmenen senttiä lankaa jäi.

En mitenkään ilennyt sanoa sitä ääneen,  kun aloin kello yhdeksältä ommella juhlamekkoa juhliin, joihin piti olla lähtövalmiina kello yhdeltätoista. En tiedä tajusiko mies heti koko kuviota, mutta saatoin haistaa ilmassa leijuvan epäuskon, kun hän ymmärsi, että olin todellakin vasta aloittanut juhlamekon työstämisen.  Valmisteluhommista olisi pitänyt olla jäljellä korkeintaan kenkien plankkaus tai paidan silitys, mekon ompelu oli jopa omasta mielestäni melko paksua, vaikka hoidinkin homman kotiin (vetoketjun kohdlla toki hirvitti että onnistuuko ykkösellä, kun aika on kortilla). Kangas ei ole Marimekkoa, vaikka joku sitäkin jo taisi ehdottaa, vaan kivantuntuista verhokangasta Kangas-Pauliinasta, vuorina on ohutta puuvilla-batistia. Otin varman päälle ja tein vuorin, kun en ollut varma näkyykö kankaasta läpi.

TYKKÄÄN! Vähän iso mekosta tuli, mutta en ehtinyt pienennellä ja turvauduin vyöhön, joka entisessä elämässä on mahtunut komeasti solahtamaan pyllynkin yli (nyyh). Paljon ei tarvitse pienentää, mutta ihan vähän jos haluaa jättää vyön pois. Olen tyytyväinen tekeleeseen.

  

Pahoittelut omituisesta pönötyksestä. Jälleen sata kuvaa ja kaikki pilalla miehen olemattoman kuvussilmän vuoksi (tantassahan ei ole vikaa).

Juhannus oli ihana! Saunamme tuoksui koivulle ja miehen loma alkoi. Tytsy teki isin kanssa vihdat. Onnea on touhukas tytär, suloinen poika, hyvä mies ja kaunis kesä.

Onnenpyöräpeitto

Ihastuin palavasti Sunny Spread -malliin  nähtyäni Tessin peittoversion. Ohjesivullahan peitto on yksivärinen, ja jos sen ainoastaan siellä olisin nähnyt, en varmasti olisi innostunut. Onneksi siis muutama muukin Raverlylainen oli käyttänyt mielikuvitustaan ja näin projektivalikossa oli näkyvissä upeita värikkäitä toteutuksia Sunny spread -peitosta. Peitto on KYH 4, ja työn viimeiset langat päättelin alkuviikosta, joten parisen viikkoa tämän virkkauksessa meni. Välissä oli pari päivää etten virkannut palaakaan, parina päivänä ehdin virkata jopa 7 palaa, keskitavoitteen ollessa 3-4 palaa per päivä. Peitto annettiin miehen hyvän ystävän ja hänen vaimonsa esikoispojalle. Oli niin kiva lahjoa vaihteeksi itsetehdyllä! Tässä iässä kun aika moni kaveri ja tuttu lisääntyy, on mahdotonta antaa kaikille itsetehtyä. Aika ei vaan riitä. On kiva, jos joku kokee itsetehdyn lahjan saamisen vähän spesiaalina, sen arvo mitataan työtunteina eikä rahana.

Käytin peittoon jälleen Novitan Miami-lankaa. Olen joskus aikaisemmin Novitan alennuksesta tilannut kasan noita vanhoja värejä, kuten luonnonvalkoista, nutriaa, taivaansinistä ja vihreää. Lime ja turkoosi lanka ovat uudempia hankintoja. Nutrianruskean sävy on täydellinen! Miksei se enää ole värikartassa! 

En muuten saa maksua Miami-langan mainostamisesta, vaikka viime aikoina kyseistä lankaa on tullutkin käytetty useammissa projekteissa (vinkkinä, ettei se kyllä yhtään haittaisi).

Pyörylävärejä oli viisi, kullakin tein seitsemän palaa valkoisin reunoin. Palat virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla takapuolelta, ja reunukseen virkkasin pylväillä kaksi kerrosta.  Palat on viskelty summamutikassa epämääräiseen järjestykseen, vaihdettu palojen paikkoja niin kauan että värijärjestys miellytti silmää, otettu valokuva muistin tueksi ja virkattu palat yhteen.

Sunny Spread -peitto

koko: 57 cm x 82 cm

lanka: Novitan Miami  350 grammaa

(josta valkoista 150 g)

koukku: 3

fiilis: jee!

Mielestäni pyörien värit ovat niin ihanat, herkulliset ja raikkaat. Näiden väriensä vuoksi kyseinen lanka on tällä hetkellä suosikeissani. Lopputulokseen olen tyytyväinen, meinaan tehdä näitä paloja ja peittoja lisää! Ensimmäisen palan jälkeen ohjetta ei enää tarvittu, niin helppo malli on. Suosittelen kaikille!

Kiva Juhannus tulossa, tiedossa pihasaunaa, hyvää seuraa ja sapuskaa. Ihanaa Juhannusta Kaikille!

Kaikki on ihanasti rempallaan...

Projekti "Kesäyön Hullutus" tuntuu sopivan minulle hyvin. On mukavaa kun joka päivä saa aloittaa uuden työn luvan kanssa. Muutamat työt ovat luonnolllisesti alkutekijöissään kuten esimerkiksi KYH #2. 

Kuvassa hamppurötväke, jota olen tehnyt viidesosan, eli yhden vyyhdin verran. Tätä on tosi nopea tehdä, eikä se hamppu ole lainkaan epämukava työstettävä, toisin kun olin kuullut. Mulla taitaa olla niin kovanahkaiset kädet, ettei ne tuollaisesta vähän kovemmastakaan langasta nokkiinsa ota.

KYH vitosesta on tulossa Revontuli-huivia vironvillasta. Eka mallikerta tehty. Kyseinen huivi on pitänyt tehdä jo ihan ohjeen julkaisusta saakka. Viimeinkin puikoilla!

KYH #6 on Textured Shawl, lankana Dropsin Baby Merino. Pidän langan väristä hurjasti, ja mallista vielä enemmän.

KYH 4 etenee mukavasti. Tulossa Sunny Spread -peitto, neliöitä on jo 20 valmiina, 15 tekemättä. Olen ihan koukkuuntunut tähän työhön, ja olen tehnyt päivittäin näitä ruutuja, sillä haluan peiton äkkiä valmiiksi. Löysin kätköistäni kolmosen koukun ja huomasin että käsiallalleni ja Miami-langalle kolmonen on se täydellinen. Edelliset virkkuut kyseisellä langalla tein 2,5 koukulla. Malli on ihanan helppo, ekaruudun jälkeen ei ole ohjetta tarvittu.

 KYH 7 on tiskirätti bambulangasta. Malli on simppeli, apinoitu jostain Debbie Blissin kirjamallista.

KYH 8. Virkkuuta jälleen! 

To do -lista on pitkä, pitää vain valita sieltä sopivimmat. KYH kolmosesta ei ole kuvaa, sillä se on ainut epäinspiroiva työ kyhäilyistäni. Onneksi se on melkein valmis. Sukat jostakin ohuesta herkkusukkalangasta pitää kyllä aloittaa esimerkiksi huomenna. Sopivaa lankaa on vaikka muille jakaa, mutta ohuita villasukkia on tullut liian vähän neulottua. Homma jatkukoon!