Pakkosyöttöä

En tiedä missä vaiheessa tytär sanoo että huoneessa alkaa olemaan liikaa pinkkiä, mutta siihen asti kun hän ei sitä tajua, aion jatkaa pinkillä sisustamista! Nyt esittelyvuorossa jo tammikuun syntymäpäiville valmistunut viirinauha sekä Esteristä virkattu matto.

Tämän maton virkkasin Esteri-kuteesta, malli on Kauhavan Kangasaitan Ratasmatto. Muuten olin uskollinen mallille, mutta pinkin ja beigen paikkaa vaihdoin, jotta sain enemmän väriä kehiin. Koukku oli 8, polyesterikude on miellyttävää virkattavaa, vaikka tekokuitu onkin aina tekokuitua! Matossa on reilu kolme kiloa materiaalia, joten ei tämä onneksi ole liukas laminaatinkaan päällä (viikon kokemuksella). Vähän matto kuvissa vielä kupruilee, mutta taitaa luonnossa olla jo asettunut kuosiinsa.

Tytär sai Esteristä pari pannunalusta uuteen leikkikeittiöönsä, kun vanha köökki odottelee leikkimökkiin pääsyä (leikkimökistä ei silti ole vielä tarkempaa tietoa, koska valmistuu). Vielä haluaisin virkkailla keittiötarpeiksi Garnstudion hedelmiä, ne olisi toivottuja.

Viirinauhaan käytin Estan kankaita (pinkit), jotka ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, sekä beigejä kaapista löytyneitä tilkkuja.

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu!

Keltainen inspiroi aina keväisin, ja tuo aurinko joka paistaa upeasti pitkän talven jälkeen... mahtavaa!

 

Karkkivärejä

Ompelin yksivuotislahjaksi Mekkotehtaan Katarina A -mallilla pinkin koltun. Kangas on ihan suosikkiani, Estan 100 % puuvillaa. Mekkotehtaan mallit ja ohjeet ovat niin selkeitä ja helppoja, olipa kiva ommella tämäkin mekko!

Koko on pienin, eli 86/92cm. Tyttärellekin voisi tehdä taas Katarinan, edellinen alkaa olla vähän pieni. Olen tyytyväinen lopputulokseen, siisteyskin on hyvää luokkaa. Saumanvarat surauttelin saumurilla, kappaleet tietysti yhteen ompelukoneella.

Papukaija iltapuvussa

Niin pyhästi hän päätti viimeksi, että ensi kerralla kun tuotoksiaan päällään kuvataan, niin näpsimiseen paneudutaan oikein kunnolla ja ajan kanssa. Varmistetaan ettei rouva pönötä paksun näköisenä kuvissa, kaksoisleuka vilkkuen. Itselle tehdyistä lupauksista huolimatta tämä papukaijanvihreä puku sai vaivaiset 20 sekuntia huomiota kameralta ennen juhliin lähtöä, tuloksena kolme kuvaa, ja tässäpä ne kaikki sensuroimattomina. Ei yhtään sellaista otosta, joka olisi luonut pikkaisen hoikemman illuusion iltapuvun kantajasta, mutta kestän tämän tälläkin kertaa, kun sellaista urheilumieltä ei ole, että pukeutuisin huvin vuoksi kolttuun, meikkaisin ja vieläpä pyytäisin miestä kuvaamaan oikein ajan kanssa. 

Puku on ommeltu Suuri Käsityö -lehden 10/2008 mallilla. Selasin melkein kaikki käsityölehteni läpi, ja päätin että ensi kerralla hankin Burdalta kaavat, jos juhlapukua aion ommella. Malli on ihan ok, ja tulokseen olen melko tyytyväinen. Silkki on hankittu Silkkikaupasta reilu vuosi sitten (muistaakseni). Väri on "parrot green", aivan ihana mielestäni. Tulisi melkein mieleen Tuulen viemän Scarlettin verhoista ommeltu vihreä mekko, jossei uumani olisi vähintäänkin kaksinkertainen verrattuna 16,5 tuuman vyötäröön (vai muistanko väärin tuon mitan).

Taustalla näkyvät pyörölistat odottavat pääsyä esikoisen teltan kulmiin. Saapi nähdä, koska ehdin sen teltan ompelemaan... Loppukevennyksenä makeita käsitöitä, joiden kera juhlimme lastemme yhteisnimppareita viikko sitten.