Äipän stara

Löysin aivan pienen palan tähtitrikoota, ja surauttelin siitä hyvällä onnella 98 -senttisen paidan pojalle. Kaava on pyjamapaidan, sama josta sain tehtyä jo sen oikeankin yöpuvun, tämä tuli oikeastaan vain sivutuotteena. Tuli kiva ja pidettävä, pestykin on jo pari kertaa!

Kaapista löytyi sopivaa yksiväristä hihoihin ja resoria hihansuihin. Pyysin miestä ottamaan ennen hoitoonvientiä paidasta On Action -kuvan. Muuten meni nappiin, mutta miten mies onnistui valitsemaan pojalle koko vaatekaapin kauheimmat verkkarit!?! On taas näitä juttuja joihin vaan miehet pystyy! No mut, ens kerralla sit se varsinainen tuote, eli pyjama esittelyssä!

Pinkit Pilvet

Olipa kerran ihana viisivuotias pikkutyttö, jonka synttäreille sain jälleen tehdä kakun. Sain vapaat kädet suunnittelun suhteen, muttei ollut vaikea päättää millainen kakusta tulisi. Prinsessoja tietysti! Onpa ihanaa, että nykyään on tehty niin helpoksi onnistua kakunkoristelussa, kun kakkukuvia saa melkein mistä aiheesta vaan!

Lahjaksi tyttöselle tein  mekon Ottobre Designin 4/2013 lehdestä. Oikeastaan mekko on sekoitus lehden tunika- ja mekkomallista, sillä pituus on mekon, pitkät hihat tunikasta. Talven lähestyessä on kiva että hihoissa on pituutta. Pitäisi omallekin tytsylle saada pari uutta mekkosta surautettua pitkillä hihoilla.

Mekko onnistui hyvin ja ilman Framiloniakin pärjättiin (käytin sensijaan kuminauhaa hihansuissa). Pitää silti hankkia sitä lisää, koska Framilon ei ole niin tönkköä kuin kumppari.

Jos jonkun pienen virheen tästä löydän, niin se on taskunsuissa. Resoria olisi voinut ommellessa veyttää aavistuksen enemmän, niin että taskut olisivat menneet vähän enemmän suppuun. Mutta eivät nämä silti rumasti lörpsötä ainakaan tasossa, toivottaasti ei päälläkään. Olipa kiva ommella pitkästä aikaa alusta loppuun kokonainen vaate!

Kattokaa mitä mää sain!

Kun voitin Ankkalammella -blogin arvonnassa, olin innoissani. Kun paketti tuli postilaatikkoon ja näin tämän ihanuuden, olin tukehtua innosta! Ihan täydellinen Ilun värjäämä huivilanka, jossa on vieläpä kimalletta mukana! En vaan pysty vastustamaan glitteriä, ja vihreä on upea (kuvassa vähän todellisuutta kalpeampi, en millään saanut vangittua oikeaa sävyä). Miten Anna-Mari raaski luopua tästä, ihmettelen vaan. Minkä huivin te vääntäisitte tästä langasta? Nyt pitää olla täydellinen malli tälle täydelliselle langalle!

Olen muuten tehnytkin jotain, ompelukone ja saumuri ovat käyneet kuumina. Neulepeitto etenee h-i-t-a-a-n varmasti. Viikonloppuna sain tehtyä monta trikoovaatetta, ja tulin siitä niin onnelliseksi. Mies touhusi lasten kanssa pihaleikeissä ja minä sain ommella lauantai-aamupäivän. Vieläkin tulen todella onnelliseksi kun ajattelen sitä rauhallista ja sopivanpitkää ompeluhetkeä. Tästä jälkihehkutuksesta tulee mieleen se, kun vielä vuosi häidemme jälkeen sanoin miehelle "meillä oli kyllä ihanat häät". Tätä en tarkoita mitenkän omahyväisesti, vaan niin, että järjestelyt meni nappiin upeiden kaason ja bestmanin ansiosta, sekä sen vuoksi, että olin vaan niin onnellinen!

Tuulipussi

Kuljen päivittäin työmatkat (10 kilometriä suuntaansa) polkupyörällä, ja aamuvuoroviikoilla viideltä aamuisin alkoi päätä palella. Edellisviikonloppuna neulaisin nopean pipon, joka mätsää uuteen työmatkatakkiini. Niin tykkään tästä!

Malli on taas se Wurm, keskimmäinen koko (medium), ilman kymmenen silmukan lisäystä reunapannan jälkeen. Johtuen tästä dramaattisesta huolimattomuusvirheestäni, uusimmasta Wurmistani tulikin tuulipussi! Muistin sentään vaihtaa 3,5 millin puikot nelosiin, mutta se oli jo liikaa muistilleni, että samalla olisi pitänyt kymmenen silmukkaa lisäillä. Onneksi olen tottunut näyttämän vähän pitkulapäältä tukkapipojeni kanssa, joten eipä tämä Wurmin sporttsempi tuleminen haittaa aamutunnelmaani yhtään.

Käytin Dropsin  Merino Extra Finea harmaana (05) , ja vadelmanpinkkinä. Pipoon meni 102 grammaa lankaa (harmaata toista kerää), ja tupsu painoi vielä 20 grammaa lisää. Tämän sporttisemman Wurmin ansiosta tuulenvastuskin on minimoitu, kun lähden taas aamulla vähän viime hetkellä liikkeelle:).