Kaverukset Alpo ja Aapo

Saanen esitellä Alpo -kissan! Tyttöni ihastui isomummulassa neulottuun kissaan (ja sivumennen sanoen nosti siitä kamalan metelinkin kun ei saanut sitä mukaansa, voi huokaus tuota tulista temperamenttia). Kotona tilanteen ja äidin tuohtumuksen (kun niin toivoisi että lapset kylässä vähän käyttäytyisivät) laannuttua, lupasin virkata vähän samanmoisen tyttärelle. Otin mallia Risto Rääpääjästä tutusta Alpo-kissasta ja tällainen tuli. Tytär hyväksyi, ja Alpoksi tätäkin kutsutaan. Tietysti poikakin halusi oman kissan, joten ei muu auttanut kuin laittaa virkkuukoukku heilumaan jälleen, vaikka villapaidantekeleet huutelivat lipaston päältä. Toisena valmistui Aapo kissa:

 

Tämäkin sai hyväksynnän, joten äiti sai jatkaa villapaitojen parissa. Vieläkin ne ovat kesken, sillä väliin on kiilautunut muitakin juttuja. Tällä hetkellä paidat ovat kuitenkin taas aktiivisessa vaiheessa, joten toivoa on.

Yksisarvisia kankaalla ja mekoissa

Verson Puodin ihanaa harmaata yksisarvistrikoota oli kaapissa ehkä metri tai vähän yli. Ompelin siitä lahjamekon eräälle viisivuotiaalle tyttöselle. Kun tytär näki ompelukseni, hänkin halusi heppoja mekkoonsa. Ihan koko mekkoon yksisarviset eivät enää riittäneet,  mutta tyttären mekkoa jatkettiin harmaalla helmasuikaleella.

Saihan poikakin samalla kertaa uuden paidan, traktoreita tällä kertaa. Traktorikankaan superjoustavuuden vuoksi kaula-aukon resori jäi lörpsöttämään vähän huonosti, en viitsinyt kuitenkaan enää korjata. Mielestäni osaan nykyään jo aika harjaantuneesti arvioida oikean resorin pituuden suhteutettuna kaula-aukkoihin ja hihansuihin sun muihin, mutta pitäisi aina muistaa huomioida trikoon ominaisuudet, eli tässä tapauksessa 'normaalista' poikkeava trikoon paksuus ja joustavuus.

 

Kasvunvaraakin tuli vähän enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta poika oli niin ihastunut uuteen paitaansa sen valmistuttua etten  saanut sitä heti kaventaa, ja niin se jäi kokonaan tekemättä. Sopiipahan kauemmin päälle!

Syksyn Kakkukooste

Tänä syksynä olen leiponut muutaman täytekakun ja väkerrellyt koristeita niihin. Viimeisinkin valmistui jo kuukausi sitten, mutta tässä nämä olisivat. Kaksi ensimmäistä valmistuivat oman pojan synttäreille, ja Nalle Puh -teemainen kakku valmistui eräiden sisarusten yhteissynttäreille. Keskimmäinen kakku oli pinjata, eli sellainen että betoniauton säiliötä muistuttava kakunosa oli ontto ja sisällä karkkeja (namuja lukuuunottamatta betoniautokakku ei ollut mikään maailman maistuvin, muut olivat ihan kohtalaisia).

I love Verson Puoti

JNY:n raitatrikoosta tuli paita, betonirekkasilityskuva on Pikku-Piltiltä. Hyvälaatuista ja talvisen paksua tämä JNY -trikoo.

Verson Puodin/Pehemiän ihanasta pinkistä sydäntrikoosta tuli tyttölle mekko. Ensin oli tulossa paita, mutta tytär nosti kovan äläkän, ettei kyllä käytä paitoja, vain mekkoja. Koska se pitää aika tarkkaan paikkansa, leikkasin aimo suikaleen kangasta helmarimpsuksi ja paidasta tulikin mekko, ja yllättäen tosi kiva. Ajattelinpa tehdä samalla kaavalla toisenkin mekon, eräälle toiselle pienelle prinsessalle.(Mekko ei ole enää ihan näin pitkä kuin kuvassa, vaan juuri sopiva)

Sydämiä 4-vuotiaalle

Verson ja Pehemiän Sydäntrikoosta tuli ommeltua paita 4-vuotiaalle neitokaiselle syntymäpäivälahjaksi. Harmaasta Pehemiän joustofroteesta ompelin kaveriksi liivimekon. Tämä joustofroteen harmaa on aivan täydellinen. Ihan minunnäköinen setti tuli, toivottavasti saajakin tykkäsi.

Ajoneuvokuoseja ja sälää syksyn varrelta

Alkusyksystä surautin nämä pari trikoopipoa, ja muutaman muunkin, joista ei ole edes kuvaa. Nyt pitäisi jo keskittyä ompelemaan talvisempia päähineitä, merinovillat ja fleecet odottaa tyrkyllä työhuoneessa. Kasa leikattuja vaatteita lojuu myöskin ompelupöydällä. En ole inspistä kadottanut, mutta ihmettelen että missä välissä ehtisin. Aina joku kiirreellisempi ompelus kiilaa ohitse. Onneksi kasassa on sellaisia, jotka vähän joutavat odottaakin.

Tästä Pikku-Piltin Koruja korujen ystäville -trikoosta tuli oivallinen perusvaate tyttärelle. Harmi että on vain tällainen onneton kuva kamerassa. Leveys on juuri sopiva, ei mikään telttamainen.

Velourista väännettyjä

JNY:n ihanasta velourista valmistui tällainen liivimekko taskuilla. Peruskauraa, mutta mielestäni aika pirtsakka lopputulos. Raitojen kohdistaminen taskuissa on usein täyttä tuskaa, mutta kyllä se kannattaa. Nämä liivimekot on kyllä kaikkein kivoimpia silloin kun ompelee niihin taskut. Poikkeuksena isokuvioiset kankaat. Silloin voi olla viisaampi jättää taskut pois.

Kissavelourista toivottiin 86 -kokoista liivimekkoa. Kangasta ei enää ollut paljon jäljellä, joten takakappaleeseen valitsin vaaleanpuna-pinkki-raitaista.

Tähän hameeseen ompelin taas tuollaiset sivutaskut, joita olen aika paljon vääntänyt erinäisiin mekkoihin ja tunikoihin. Alkaa tulla jo selkäytimestä tällaisten sivutaskujen vääntö!

Lahjamekkoja

Ompelukone ja saumuri ovat surisseet jonkunkin verran syksyn mittaan. Päätinpä ekana esitellä alta pois kolme lahjamekkoa, jotka ovat jo hyvän aikaa olleet vastaanottajillaan.

Tämä ihana ystävät yhdessä -trikoo sopii mielestäni loistavasti pikkutytön mekkoon. Tämän ompelin lahjaksi lasten päiväkotikaverille.

Verson Puodin melkein maailman ihanimmasta, ohuesta joustocollarista  ompelin 6-vuotiaalle mekon.

Samaiselle kuusivuotiaalle valmistui heppatunika digitrikoosta. Tosin heppatunikaa koskien sain informaatiota, että kaipaa vielä pientä kavennusta ennen käyttöön pääsyä (sitä epäilinkin, mutta ompelin kuitenkin kaavan mukaan).

Perussukkaa

Uusia sukkia tarvittiin, ja syksyn alussa valmistuivat nämä Regian Zoofari -langasta.  Puikot olivat muistaakseni 2,5 mm ja langankulutus 99 grammaa. Kolmannelle kerälle jouduin, ja sukkien valmistuttua huomasin että kaikki kerät olivat eri värjäyserää. Erot ovat kyllä huomattavissa, mutta toisaalta käyttösukat nämä ovat, joten eipä kai se haittaa. Sukat ovat kivan ohuet, joten kelpaa mainiosti käyttää työkengissäkin.

Perusvaatetta

Summamutikassa leikkasin tyttärelle tunikatyyppisen mekon ja surautin myös. Etukappaleessa on hauskaa printtitrikoota ja takana Noshin raitaa.

Oho, mitä siinä hihassa jo on :). Kyseistä mekkoa on jo paljon pidetty ja pesty. Huomaa, että laadukkaat kankaat pysyy hyvinä pesusta toiseen! 

 

Poikakin sai pari paitaa. Paloautokankaan hän bongasi kangaskaapista, toi sen minulle, ja kertoi että haluaa tästä paidan NYT. Mieluisa taisi olla, vaikka aika vakavana tässä ollaan!

Kasettipaita syntyi Pikku-Piltin ihanasta trikoosta ja tähdistä. Kasettikangaskin on huippuhyvälaatuista; ihanan napakkaa,eikä vedä viuteloon pesussa. Tällä hetkellä on nimittäin työn alla sellainen printtitrikoopaita, jonka kangas meni esipesussa ihan vinksalleen. Siinä sitä on ihmettelemistä laittaako langansuunnan vai kuvion kohdilleen!

Auringonkeltaisia

Varmaan jo elokuun puolella valmistui kahdeksan mekkoa myyntitarkoituksessa. Oikeastaan niitä oli kymmenen, mutta lapset omivat yhdet itselleen, poikakin. Poika ei ole silti omaansa käyttänyt  kun sen kerran, päiväkodissa kylläkin. Ylpeänä juoksi mansikkamekko päällä, kun ei ole vielä iskostunut hänen päähänsä että hameet ovat enemmän tyttöjen juttu. En viitsinyt tietysti toisen iloa pilata, kun hän halusi mekko päällä päiväkotiin. 

Kaikki mekot ovat joustofroteeta. Näitä saa tiedustella, jos jokin kiinnostaa. Joulunajan myyjäisin ajattelin näitä ottaa mukaan.

Tässä mekossa on rusettikoriste ja Paapiin Siirinappi (saa pesusssa pois). Mielestäni mekko on aika hauska ja pirtsakka. Tyttö tosiaan valitsi tämän kaikkien valmiisen joukosta tangosta, ja sattui olemaan sopivankokoinenkin.

Pojan mekossa on mansikoita, mutta en viitsi ladata kuvaa siitä pojan päällä, ettei tule myöhemmin perheriitoja sen johdosta :).

Kuninkaallinen kisu -velourista tyttö ruikutti itselleen liivimekkoa, ja sellaisen sitten ompelin, mutta käytössä ei ole vielä ollut. Saattaa olla, että lämminverinen tyttö ei ole sitä halunnut laittaa päälleen näin alkusyksystä. Jos kisut ei hakeudu päälle möhemminkään, saatan laittaa tämänkin myyntiin.

Tässä kuvia selaillessa huomasinkin, että ompeluksia on paljon esittelemättä. Itsellekin olen tehnyt pari mekkoa ja lapsille syysvaatteita. Uusimmat tiikerivillasukat valmistunee tänään. Mukavaa viikonloppu kaikille!

Loput kesähepenet

Pitää vielä äkkiä esitellä elokuun alun helteille valmistuneet hellemekot, ettei vaikuta enempää jälkeenjääneeltä näiden bloggailujen kanssa.

Ihanasta auringonkeltaisesta rusettikankaasta valmistui tyttärelle hellemekko, joka on ollut oikein pidetty. Eikä käyttö helteille loppunut, vaan liivimekkona jatketaan. Eilenkin uimahallin jälkeen oli tämä päällä. Ensin ajattelin mekon olevan kovin reilua kokoa, mutta pari ensimmäistä pesua veti trikoota sen verran kasaan, että nyt se on juuri sopiva. Olenkin tällä hetkellä jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa kankaiden esipesujen suhteen. Usein esipesen, mutta onhan se niin hienoa ommella (ja esim antaa lahjaksi) vaate pesemättömästä kankaasta, joka oikein hehkuu värikylläisyyttä. Toisaalta on harmittavaista jos trikoo vetää ekapesussa paljonkin kasaan, ja vaatteesta tulee jämpti. Sama ongelmahan on tietysti valmisvaatteissakin, pitänee vaan muistaa jättää kutistumisvaraa jatkossakin, jos trikoo on pesemätön.

Tyttö tykkäsi, ja äiti varsinkin, kun sai suostuteltua muuta kuin vaaleanpunaista. Osasin vetää tällä kertaa oikeista naruista kun muistelin tyttären joskus varanneen tämän kankaan itselleen kangaspinosta.

Ärtsy neonpinkki trikoo tarttui mukaan Jättirätistä ja siitä oli vielä pakko saada loppukesän hellemekko. Silityskuva on Pikku-Piltistä.

Tämän leikkasin summamutikassa 'laatikoksi', niin että hihatkin tulivat ilman saumoja. Mekosta tuli aika kiva jo tuon kankaan laskeutuvuuden ansiosta. Kuvat eivät oikein anna oikeutta tällä kertaa.

 

Näidenkin jälkeen on valmistunut jo vaikka mitä, ja vielä pitäisi vaikka mitä :). Syysvaatetta on tuloillaan, ihanaa ommella niitä!

Kalsareita ja merirosvolaivoja

Poika sai Metsolan merirosvolaivoista t-paidan. Trikoo on nättiä ja peruspaitoja aina tarvitaan. Aika paksua tämä trikoo on, eli ehkäpä tästä kankaasta voisi ommella myös syksypaidan.

Muutamat kalsarit olen ommellut hätäpäissäni pojalle, joka on ihan silmänräpäyksessä muuttunut vaippavauvasta kalsarikalleksi. Näissä kuvissa vain kolmet, ainakin toiset kolmet olen ommellut ilman kuvausta (mutta ovat yhtä peruslaisia kuin nämä kuvatut). Osassa alushousuista oma kaava, osassa OD:n bokserikaava.