Sisustustekstiilejä kuukauden takaa

Johtuen maailman ihanimmasta asiasta, eli jälleen kerran vauvasta  (nyt pari viikkoa vanhasta),  on jonkin verran rästissä käsitöistä, joista olen halunnut kirjoittaa.  En nyt viitsi kaikkea paukauttaa samaan kirjoitukseen ja saman otsikon alle, joten lähdempä liikkeelle sisustusjutuista, jotka ovat olleet juhannuksesta asti valmiina. Virkkasin ontelokuuteesta (polyesteri) aivan ihanan maton, joka niin mätsäisi keittiömme uuteen tapettiin. Kaksi kiloa kudetta ei vaan riittänyt isompaan kuin halkaisijaltaan 110 cm mattoon, ja se on auttamatta liian pieni keittiöömme. Varsinkin kun minulla jo on kaksi erilaista virkattua mattoa joita käytän keittiössä, ja kumpikin niistä on oikeastaan vähän pieni, niin päätin että ehkäpä yritän myydä tämän tekeleen. Voisin jossain vaiheessa sitten hankkia tätä samaista väriä vähän isomman satsin, ja tehdä oikeasti sopivan maton keittiöön. Malli on jälleen muokattu Lankavan Juhanuusruususta.

Tässä se uusi keittiön tapetti, Pip Studion kukkasia ja lintuja. Oikeasti taitaa sävy olla aavistuksen lämpimämpi. 

Keittiöön tuli ommeltua Ikean valkoisesta puuvillasta tuollaiset perusverhot, ja ovat kaikessaa yksinkertaisuudessaan parhaat ikinä. Olen monet verhot keittiöön ommellut, ja nämä on vaan kauneimmat, varsinkin nyt kun yksi seinä sai kukkatapetin. Että jee, vihdoinkin sain mielenrauhan keittiön verhojen kanssa, eikä tartte joka kevät ja syksy ommella uusia verhoja kun vanhat ei vaan jotenkin sovi. Jouluverhoni ovat toki neutraalin kauniit, mutta ehkäpä ensi joulun jälkeen saan vähän pikaisemmin vaihdettua taas nämä valkoiset ikkunaan (joinakin vuosina jouluverhojen vaihto on venynyt nolostuttavan pitkälle).

Kaverukset Alpo ja Aapo

Saanen esitellä Alpo -kissan! Tyttöni ihastui isomummulassa neulottuun kissaan (ja sivumennen sanoen nosti siitä kamalan metelinkin kun ei saanut sitä mukaansa, voi huokaus tuota tulista temperamenttia). Kotona tilanteen ja äidin tuohtumuksen (kun niin toivoisi että lapset kylässä vähän käyttäytyisivät) laannuttua, lupasin virkata vähän samanmoisen tyttärelle. Otin mallia Risto Rääpääjästä tutusta Alpo-kissasta ja tällainen tuli. Tytär hyväksyi, ja Alpoksi tätäkin kutsutaan. Tietysti poikakin halusi oman kissan, joten ei muu auttanut kuin laittaa virkkuukoukku heilumaan jälleen, vaikka villapaidantekeleet huutelivat lipaston päältä. Toisena valmistui Aapo kissa:

 

Tämäkin sai hyväksynnän, joten äiti sai jatkaa villapaitojen parissa. Vieläkin ne ovat kesken, sillä väliin on kiilautunut muitakin juttuja. Tällä hetkellä paidat ovat kuitenkin taas aktiivisessa vaiheessa, joten toivoa on.

Keiju kukkamatolla

Ennen joulua sain väsättyä kaverilleni tämän Juhannusruusu -maton Päivin Kudepuodin puuvillaontelokuteesta.  Kyseessä on se ohuempi kude, joten virkkasin kaksinkertaisena nro 8:n koukulla. Väri on juuri se mitä toivottiin, ja itsekin olen aika ihastunut kivaan vaaleanpunaiseen sävyyn. Voisin ajatella meillekin tämänväristä mattoa.

Maton halkaisija on 125 cm, joten tein pylväisestä keskiympyrästä kerroksen isomman, jonka aikana taisin lisätä 4 silmukkaa (tai sitten 6 tai 8). Sakaroita tein kuitenkin kaksi enemmän kuin ohjeessa, ja ennen noita terälehtiä jouduin vähän kaventamaan eri tavalla, jotta pääsin jälleen ohjeeseen kiinni. Ehdottomasti silti helppoa muunnella ohjetta, niin että saa halutun kokoisen maton.

Ainoa miinuspuoli tässä työssä oli se kuteiden kastelu, kuivaus ja keriminen. Voi olla että niihin meni vähintään yhtä kauan aikaa kuin itse virkkaukseen. Vyyhdit, etenkin lankasellaiset, ovat aivan ihania, mutta keriminen on aina ollut mulle vähän semmonen yökenjaksais -homma.

Kude oli erittäin miellyttävää virkattavaa, sopivan lötköä ja tukevaa samaan aikaan. Matto vaikutti pysyvän hyvin kuosissaan, eikä kupruillut, joten olen tyytyväinen. Toivottavasti matto osoittautuu käytössäkin mainioksi!

Pieleen mennyt kokoarvio

Jes, vihdoinkin se jo kesällä aloitettu pitsipeitto valmistui! Tuntui ettei peitto valmistu ikinä, vaikka joka päivä teinkin rivin tai kaksi. Ostin peittoon uponneen kymmenen kerää lankaa kympillä kirppikseltä. Ajattelin että saan varmasti kivankokoisen kesäpeiton sohvan käsinojalle, mutta ainoa pettymys liittyykin peiton pienehköön kokoon. Muuten pidän tästä todella!

Lanka on Sublimen Organic Cotton DK:ta värissä Bone. Puikot olivat vitoset, ja kuviorivejä muistaakseni yksi enemmän kuin ohjeessa. Ohje on Jared Floodin Shale Baby Blanket, projektisivu myös Ravelryssa. Peiton lopullinen koko uusilla pingotusvaijereilla venytyksen jälkeen on vaivaiset 90 x 120 cm. Siispä sanoinkin miehelle, että jään mielenkiinnolla odottelemaan perheenlisäystä, sillä vauvanpeitoksi tämä olisi juuri passeli. Jos lisäystä ei koskaan tule, mietin sitten uusiksi peiton kohtalon. En ainakaan vielä sohvalle tätä viskannut, ei pelkästään pienen koon vuoksi, vaan myös siksi että puuvilla on enemmän kesäinen materiaali. Siksi olikin pakko saada puikoille jouluisen punaista alpakkavillaa, mutta se peitto valmistunee aikaisintaan jouluksi 2014.

Sydän on virkattu Kaarnasydän ja Sammalkranssi -kirjan ohjeella. Kyseisen kirjan sai, kun tilasi Suuri Käsityö- lehden Tampereen Kädentaitomessuilta. Kirjassa on paljon ihania jouluisia ideoita, paljon houkuttelevampi kuin kansi antoi ymmärtää. Lankana vaaleanpunaista ja beigeä Isoveljeä, pidän sydäntä työhuoneen ovenkahvassa.

Vaaleanpunaiseen tunnelmaan liittyen on pakko saada esitellä Kutitus-puodista saapuneet jutut tyttären huoneeseen. Yövalaisin -pupu ja Leikkihuoneen säännöt -taulu ovat sieltä kotoisin, täydentävät ihanasti tytön huoneen sisustusta. Postauksen vaaleanpunaisuudesta huolimatta tämänhetkinen tunnelma kotona on vähän jouluisempi. On mukavaa, kun on taas kyntteliköt ikkunoilla ja punaista lankaa käsissä.

Äidille...

...Vaikka kakku ei olekaan se äitienpäiväksi valmistunut, vaan jo miehen syntymäpäiville tehty.

 

Äidilleni virkkasin tiskirätin Blend Bamboosta (70% bambu/30% puuvilla). Virkkuukoukku oli 2,5 mm, lankaa meni 45 grammaa. Rätin tein Kauhavan Kangas-Aitan Juhannusruusu-maton ohjeella, aloitin virkkaamisen jo vuosi sitten, muistaakseni KYH -työnä. Silloin ajattelin tästä äidilleni syntymäpäivälahjaa syyskuuksi, muttei tämä sitten valmistunutkaan. Parempi myöhään, ja nyt sain antaa äidilleni tiski/pölyrätin, kumpana tätä haluaa sitten käyttääkin! Rätti on tarpeeksi iso pölyjenkin pyyhintään. Värinä äitini keittiön kaakeleihin sopiva sininen.

Jouluvalmisteluja tonttutytön kanssa

Joululeipomisesta ja tohistamisesta pitävänä on ollut ihanaa huomata, että tänä vuonna tytär on täysillä mukana auttamassa, ja usein myös hyödyksikin. Jouluruuat ja leivonnaiset on pääasiassa jo valmiina, joten fiilistelyjä enää on näillä jauhopeukaloilla ja essumaakareilla edessään. Pakkasesta saatamme ottaa vielä erän pipareita ja koristella kuorrutteella ja karkeilla, jotain muutakin pientä on tekemättä. Ompelukoneella on vielä hommia ennen joulua, mutta pysyttelen niistä hipihiljaa. Voinen silti esitellä jo useamman viikon valmiina olleen Esteri-kuteesta virkatun punaisen maton.

Matto meni etukäteisjoululahjaksi ystävälle, jotta hän saa joulusiivon jälkeen maton heti käyttöön. Punainen on  kivansävyinen, malli Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta yhden kuviokerran vajaana. Kudetta mattoon meni puolitoista kartiota, ja tekeleen halkaisija on 85 cm. Omaankin vessaan matto olisi ollut kiva, mutta se oli  auttamatta liian pieni tällaisenaan, enkä viitsinyt pääteltyä työtä enää purkaa, ja sitten taas jatkaa, joten päätin antaa lahjaksi. Ehkä ensi jouluksi itsellekin samanlainen vähän isompana...

Pannunalusiakin tuli virkattua samoihin aikoihin maton kanssa. Niistä olen pari antanut lahjaksi, ja pari pitänyt itse. Pari voisin vielä tehdä ja antaa joulukukkasen asemesta. Virkkuukoukku kaikissa näissä oli kasi, kude polyesteria, lukuunottamatta noita kahta, jotka on halkaistusta trikookuteesta tehty. Ylivoimaisesti eniten aikaa meni kuteen halkileikkaamiseen.

Tämän joulun tekeminen on ollut kaikista vuosista ylivoimaisesti parasta ja ihaninta! Syynä tähän lienee touhukas tonttutyttöseni, jonka kanssa leipominen ja askartelu sujuu hienosti. Olimmepa virittäytymässä tunnelmaan myös Lasten Kauneimmissa Joululauluissa Euran kirkossa. Jätimme pojat kotiin ja istuimme kuiskutellen ja laulellen, minä välillä onnenkyyneleitäni niellen. Miten olenkaan voinut saada maailman ihanimman tyttären  (ja vielä pojan ja miehenkin).

Nauttikaa joulun järjestelystä täysin siemauksin, niin mekin teemme!

Letkis ja viirinauha

Isoin pettymys aikoihin hengailee tässä ja tuossa! Haaveilin kesästä asti kauhavan Kangas-Aitan Letkis-korista, joka virkataan Esteristä muoviputken ympärille. Olosuhteiden osuttua suotuisiksi pääsi Esteri koukulle noin kuukausi sitten. Kori valmistui melko rivakasti, koska paloin halusta nähdä sen valmiina. Taito-lehden kuvassa kori näyttää ihanalta, mutta olin todella pettynyt omaani kun se valmistui. Kori on jotenkin viutelo! Oli pakko tunkea kori täyteen lankoja, että tuli parempi mieli ja korin muotokin vähän parani. En meinaa lähteä purkamaan, tekele saa toimia lanka- tai pyykkikorina, vaikkei siitä lelukoria tulekaan pojan huoneeseen, kuten aikaisemmin ajattelin. En pystyisi katseleemaan moista vinokasta lelukorina...

Koukku oli kasi, ja kudetta meni puolitoista kartiota.

Pikkuisemman ykkössynttäreihin halusin panostaa, kuten lapsukaisten synttäreihin yleensäkin. Synttärien tuoksinnassa blogailukin vähän jäi, ja lueskelen muiden kirjoituksia jälkijunassa. Vanhohen Vuodatus-tekstien siirto tänne Bloggeriin on kesken, se on äärettömän tylsää, varsinkin kun pitää etsiä oikeat kuvat paikoilleen Vuodatuksen hukattua parin vuoden otokset blogiteksteistä. Itseni takia kirjoituksia tänne siirtelen, harva vanhoja juttuja taitaa selailla, ellei tunnisteiden kautta niihin eksy. 

Ykkössynttäreillä oli kakkutikkareita ja kakkua (sekä paljon muutakin, mutta jotain mainitakseni). Kakkutikkareista on jonkunverran vaivaa, mutta ne on kyllä hienoja! Tein nämä Valion ohjeella, ja näistä tuli tosi hyviä, mutta saattaa olla että pienemmille lapsille maistuisi vähän miedommat versiot, näissä oli nimittäin aika paljon kaakaojauhetta taikinamassassa.

Kakun koristelu on nyt taas mitä on, mutta synttärisankari on ihana!

Oli myös viirinauha, joka näytti mielestäni kivalta keittiön lampun ja eteisen tiiliseinän välillä.

Ompelutyön siisteydestä emme puhu tässä yhteydessä mitään....

Yksi pöllö viirissä. Piti olla enemmänkin, mutta tämän kanssa tuli vähän kiire...

Kaikki kankaat löytyi omista kaapeista, ja ne rimmaa pojan huoneen sävyihin. Viirinauha tulee jatkossa oleskelemaan pojan huoneen katonrajassa, kunhan saan ne naulat sinne oikeisiin paikkoihin.

Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!

Auringonsäteitä ja onnenpyörteitä

Saimme mieheni kanssa kunnian toimia kummeina ensimmäistä kertaa pariskuntana. Tämä oli myös ensimmäinen pestini sylikummina. Heti kummikysymyksen noustua esiin, ryhdyin kehittelemään itsetehtyä lahjaa tulevalle kummitytölleni. Tänään oli se iloinen päivä,  kun suloinen tyttö sai kauniin nimensä ja meiltä lahjaksi Onnenpeiton.

Valmistunut peitto on KYH 11. Kyseisenä päivänä tein ensimmäisen ruudun, ja loput 62 ahkeroin viikossa, eli tartuin hommaan tosissaan Juhannuspäivänä. En usko että kukaan uskoi minun saavan peittoa ristiäisiksi valmiiksi, mutta olin kyllä tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, jotta voisin edes yrittää onnistua. Saattaa olla etten viimeisenä yönä ennen ristiäisiä nukkunut sekuntiakaan, kunhan yhdistelin palasia kuumeisesti ja päätin saada peiton valmiiksi.

Alussa idea oli tehdä seitsemästä eri väristä kymmenen ruutua kustakin väristä. Jossain vaiheessa viimeinen rivi tipahti pois, kun en halunnu liian suorakaiteen mallista vilttiä. Väri-idekin vähän muuttui matkan varrella, ruudut on jällen summamutikassa lätkitty paikoilleen, ja siinä lätkiessä huomasin että on parempi jos vaaleita ruutuja on vähän enemmän kuin tummia. Vaaleat auringot rauhoittavat kokonaisuutta. Kuvat on hätäisesti näpsäistyjä, sillä meille tuli vähän kiire lähteä ajoissa matkaan, ettemme olisi tapani mukaan myöhässä. Pitänee vetää rasti seinään, kun olimme juhlapaikalla miltei puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Käytin peittoon jämiä ja täysiä keriä Miami-lankaa. Eri sävyjä on peitossa varmaankin kymmenen. Voimakas pinkki, roosa ja tumma violetti ovat Miamia. Beige, hailakka liila, marjapuuro ja kirkas liila ovat Sublimen erilaatuisia lankoja, utuinen violetti on Dropsin Extra Fine Merinoa. Luonnonvalkoinen on Miamia. Lankaa peittoon kului 614 grammaa ja kokoa peitolla on 80 cm x 110 cm. Virkkuukoukku oli kolmonen.

Harmi etten ehtinyt keskittyä kuvaamiseen, sillä värit eivät oikein missään kuvassa vastaa täysin todellisuutta. Kauniin harmoninen lopputulos mielestäni on. Neljä liilanpunaista ruutua jätin viime hetkillä pois, värin liiallisen kirkkauden vuoksi. Pois jättämisestä tietysti seurasi parin tunnin lisähommat uusien ruutuvirkkauspuuhien muodossa, mutta kyllä kannatti, kun peiton harmoninen tunnelma säilyi. Reunus olisi saanut olla leveämpi, mutta valkoinen Miami hädin tuskin riitti edes tähän. Viimeisellä suoralla lanka loppui, ja olin aivan kriisissä, että miten saan tätä vanhan värikartan luonnonvalkoista mistään (ja vielä todellanopeasti sunnuntaiaamuna kello kuusi). Olen monesta kaupasta etsinyt luonnonvalkoista Miamia, mutta joka paikassa on valkoiset Miamit lopussa, jopa Novitan verkkokaupasta. Tämä luonnonvalkoinen on  tainnut tippua värikartastakin, ja nykyään Miamin valkoinen on sellainen kliinisenklooratunvalkoinen. Onneksi keskipitkän hermoilun päätteeksi muistin että onhan minulla parissa mallitilkussa pätkät valkoista Miami-lankaa, ja niimpä purin tilkut ja otin langat käyttöön. Hilkulle silti veti, kymmenen senttiä lankaa jäi.

En mitenkään ilennyt sanoa sitä ääneen,  kun aloin kello yhdeksältä ommella juhlamekkoa juhliin, joihin piti olla lähtövalmiina kello yhdeltätoista. En tiedä tajusiko mies heti koko kuviota, mutta saatoin haistaa ilmassa leijuvan epäuskon, kun hän ymmärsi, että olin todellakin vasta aloittanut juhlamekon työstämisen.  Valmisteluhommista olisi pitänyt olla jäljellä korkeintaan kenkien plankkaus tai paidan silitys, mekon ompelu oli jopa omasta mielestäni melko paksua, vaikka hoidinkin homman kotiin (vetoketjun kohdlla toki hirvitti että onnistuuko ykkösellä, kun aika on kortilla). Kangas ei ole Marimekkoa, vaikka joku sitäkin jo taisi ehdottaa, vaan kivantuntuista verhokangasta Kangas-Pauliinasta, vuorina on ohutta puuvilla-batistia. Otin varman päälle ja tein vuorin, kun en ollut varma näkyykö kankaasta läpi.

TYKKÄÄN! Vähän iso mekosta tuli, mutta en ehtinyt pienennellä ja turvauduin vyöhön, joka entisessä elämässä on mahtunut komeasti solahtamaan pyllynkin yli (nyyh). Paljon ei tarvitse pienentää, mutta ihan vähän jos haluaa jättää vyön pois. Olen tyytyväinen tekeleeseen.

  

Pahoittelut omituisesta pönötyksestä. Jälleen sata kuvaa ja kaikki pilalla miehen olemattoman kuvussilmän vuoksi (tantassahan ei ole vikaa).

Juhannus oli ihana! Saunamme tuoksui koivulle ja miehen loma alkoi. Tytsy teki isin kanssa vihdat. Onnea on touhukas tytär, suloinen poika, hyvä mies ja kaunis kesä.

Onnenpyöräpeitto

Ihastuin palavasti Sunny Spread -malliin  nähtyäni Tessin peittoversion. Ohjesivullahan peitto on yksivärinen, ja jos sen ainoastaan siellä olisin nähnyt, en varmasti olisi innostunut. Onneksi siis muutama muukin Raverlylainen oli käyttänyt mielikuvitustaan ja näin projektivalikossa oli näkyvissä upeita värikkäitä toteutuksia Sunny spread -peitosta. Peitto on KYH 4, ja työn viimeiset langat päättelin alkuviikosta, joten parisen viikkoa tämän virkkauksessa meni. Välissä oli pari päivää etten virkannut palaakaan, parina päivänä ehdin virkata jopa 7 palaa, keskitavoitteen ollessa 3-4 palaa per päivä. Peitto annettiin miehen hyvän ystävän ja hänen vaimonsa esikoispojalle. Oli niin kiva lahjoa vaihteeksi itsetehdyllä! Tässä iässä kun aika moni kaveri ja tuttu lisääntyy, on mahdotonta antaa kaikille itsetehtyä. Aika ei vaan riitä. On kiva, jos joku kokee itsetehdyn lahjan saamisen vähän spesiaalina, sen arvo mitataan työtunteina eikä rahana.

Käytin peittoon jälleen Novitan Miami-lankaa. Olen joskus aikaisemmin Novitan alennuksesta tilannut kasan noita vanhoja värejä, kuten luonnonvalkoista, nutriaa, taivaansinistä ja vihreää. Lime ja turkoosi lanka ovat uudempia hankintoja. Nutrianruskean sävy on täydellinen! Miksei se enää ole värikartassa! 

En muuten saa maksua Miami-langan mainostamisesta, vaikka viime aikoina kyseistä lankaa on tullutkin käytetty useammissa projekteissa (vinkkinä, ettei se kyllä yhtään haittaisi).

Pyörylävärejä oli viisi, kullakin tein seitsemän palaa valkoisin reunoin. Palat virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla takapuolelta, ja reunukseen virkkasin pylväillä kaksi kerrosta.  Palat on viskelty summamutikassa epämääräiseen järjestykseen, vaihdettu palojen paikkoja niin kauan että värijärjestys miellytti silmää, otettu valokuva muistin tueksi ja virkattu palat yhteen.

Sunny Spread -peitto

koko: 57 cm x 82 cm

lanka: Novitan Miami  350 grammaa

(josta valkoista 150 g)

koukku: 3

fiilis: jee!

Mielestäni pyörien värit ovat niin ihanat, herkulliset ja raikkaat. Näiden väriensä vuoksi kyseinen lanka on tällä hetkellä suosikeissani. Lopputulokseen olen tyytyväinen, meinaan tehdä näitä paloja ja peittoja lisää! Ensimmäisen palan jälkeen ohjetta ei enää tarvittu, niin helppo malli on. Suosittelen kaikille!

Kiva Juhannus tulossa, tiedossa pihasaunaa, hyvää seuraa ja sapuskaa. Ihanaa Juhannusta Kaikille!