Syksyn varrelta poimittuja ompeluksia

Syksyn mittaan on tullut ommeltua jonkinverran perusvaatetta. Bodyissa kaavana jokin oma perusbody, pinkissä Paratiisin Puutarha -bodyssa kaavana Jujunan mekkobody. Pinkki ihanuus lähti jo aikaa sitten postin mukana eräälle suloiselle tyttövauvalle. Ainolan Vyyhti-trikoosta ommeltu tyttären mekko on Tropical -kaavalla (OttobreDesign). Kaava on muuten tosi kiva, mutta ensi kerralla teen kaula-aukosta aavistuksen isomman.

Majapuun trikoosta ompelin itselleni ilmaisella Kangaskapinan Maitomekko -kaavalla imetysmekon. Pikkumiehelle ompelin mätsäävän kravattibodyn.

Pari liivimekkoa joustofroteesta.

Verson Puodin ompelukerho

Taisi olla syyskuussa, kun onnistuin nappaamaan ensimmäistä kertaa Verson Puodin ompelukerhopaketin heidän verkkokaupastaan. Paketteja tulee sillointällöin myyntiin rajoitettu määrä, ja idea on se, että nopeimmat saavat edullisesti ostaa 'sian säkissä'. Kangas on aina ennenjulkaisematonta, ja tällä kertaa kangaspaketista kuoriutui Leena Rengon suunnittelema ihana Leijona ja Poika -trikoo (kuosin nimi ei ollut tämä, mutta en saa millään nyt päähäni kuosin virallista nimeä). Tämä sopi meidän pojille loistavasti, ja tein siis keskimmäiselle peruspaidan, ja kuopukselle bodyn ja housut. Yhdistin leijoniin tuota ihanaa sinapinväristä trikoota, syksyisin sinapinvärinen puhuttelee.

Paljon nämä ovat olleet käytössä, ja tykkään että näistä tuli aikas ihanat. Sinapinvärinen trikoo on Lillestoffin, ja raidat Noshilta (ehkä parin vuoden takaa). Paitakaava oma muokkaus, ja body- ja housukaava Jujunan Basics for babies -kaavapaketista. Jujunan kaavat on ihanan simppeleitä. niillä saa nopeasti valmista.

Syyskuussa onnistuin kaiken hässäkän keskellä leipomaan kakun supernopeasti lasten serkkutytön synttäreille (onneksi osa kukkakoristeista oli jo valmiina, kun käytin ristiäiskakusta ylijääneitä) ja samoissa bileissä esinnyimme kuopuksen kanssa toisiinsamätsäävissä vaatteissa (joista siis kuva tämän kirjoituksen viimeisenä). 

Majapuun trikoosta tein itselleni imetysmekon Kangaskapinan kaavalla. Ihan kiva kaava, vaikka ei täydellinen minunmalliselle isopeppuiselle ja leveäharteiselle mörssärille. Kuopukselle sävelsin mätsäävän bodyn, johon ompelin kravatin samasta kankaasta kuin oma mekkoni. Näissä tamineissa juhlittiin siis lasten serkun syntymäpäivät.

On action!

Ei mulla ole mitään uutta, mutta halusinpa vaan tulla näyttämään viime aikaisia ompeluja ja neulontoja, että miltä ne näyttää käytössä. Ihan vaan arjen keskellä napsaistuja kuvia...

Aarrekidin trikoosta ommeltu pipo ja  mun äitiysmekosta imetysversioksi muunnettu mekko. Toki mies olisi voinut huomauttaa ennen kuvan ottoa että imetysluukku on vähän auki.

Bodeista kuvia arjen keskellä. Ja vilahtaahan se Kalle-koirakin siellä, ja miksei Simo-kissakin.

Toinenkin pieni apulaiseni näkyy olevan leipomispuuhissa.

Trikoo-ompeluksia vauvalle

Vauvan synnyttyä reilu kuukausi sitten heräsin siihen tosi-asiaan, että meille todellakin syntyi se vauva. Nyt kolmannen lapseni kohdalla en enää pelännyt raskausaikana niin kovasti kaikkea, ja sitä ettenkö todella saisi raskausajan päätteeksi tuota ihanaa tuhisevaa kääröä käsivarsilleni. Fakta on kuitenkin se, että kun moni kertoo jo kuukausia ennen laskettua aikaa että 'meille tulee vauva heinäkuussa', niin itse en uskaltanut vieläkään julistaa mitään niin mahtipontista. Toivoin että kaikki menisi hyvin, ja heinäkuussa minulla olisi vauva käsivarsillani. Johtuen tästä pelostani, minun oli hyvin vaikea valmistautua kovin ajoissa vauvan tuloon ompelemalla. Onneksi sentään neuloin parit sukat, lakit ja tumput, mutta jotenkin tuntui liian mahtipontiselta alkaa ompelemaan vauvalle. En tiedä ymmärsikö nyt kukaan, mutta laiskuuttani en jättänyt ompelematta vauvalle, ja heti ihanuuden putkahdettua maailmaan terveenä ja elinvoimaisena, ompelukoneeni alkoi laulaa. Tein ensi hätään neljä 56 -senttistä bodya Ottobren Warmly Wrapped (6/2013) -kaavalla. Ei sillä ettei bodeja olisi ullakkokerros pullollaan, vaan siksi että omatekemät on vaan niin ihania, kun saa päättää kankaat ja kaikki, ja tietysti siksi että on ihana vaatettaa se oma pieni tuhisija.

Samalla kaavalla tein kaikki, aika reilu kaava kylläkin, kun edelleen mahtuvat pienelle hyvin. Kankaina Selian pesukarhut, Aarrekidin valkopohjainen trikoo (jota sain juuri sopivan pikkupalan ostettua Kangashamstereista), Jny:n kohot ja muistaakseni Leena Rengon Lillestoffille suunnittelema trikoo jossa lapset ratsastaa karhulla. Testasin kaikkiin vähän eri neppareita, muovisia Kam-neppejä, sekä kahden eri valmistajan metallisia. Kaikki ovat kyllä kestäneet hyvin.

Niin laiska olin, etten kaikkiin jaksanut laittaa ompelumerkkiä. Tuskin se ketään haittaa!

Muutaman piponkin ompelin, mutta tuo Panda-pipo on vieläkin aivan valtavan iso. Aarrekid-pipo on ihan hyvänkokoinen juuri nyt, samoin tuo musta-valkoraidallinen Ottobren kaavalla ommeltu myssy. En juuri nyt muista lehden numeroa, mutta toisenkin voisi ompaista samalla kaavalla, kun se on niin kiva. 

Kuukauden vanhoja ompeluksia

Tähän väliin vähän vanhoje tekeleitä, jotta saan kirittyä näitä jäljessä laahaavia postauksia, jotta saan esiteltyä ensi  kerralla oikeasti hienoja juttuja (ja sitten sen maailman rumimman imetystyynyn, joka onneksi silti toimii käytössä). Vähän kiireellä tuli ommeltua sairaalastalähtövaatteet vauvalle, ompelin Majapuun Bearsista bodyn, pipon ja hanskat. Body oli 56 cm -kaavalla, mutta silti hirmu iso. Vasta nyt se taitaa olla oikeasti sopiva. Siisteys ei ole aivan huipputasoa tässä bodyssa, mutta on kuitenkin jotakuinkin hieno, niin että on tullut käytettyä. Itsellekin ompelin sairaalasta-kotiinhamosen raitatrikoosta. Tein siihen jo valmiiksi imetysluukun. Synnytyksen jälkeen jouduin vähän muokkaamaan mekkoa, eikä se vieläkään aivan täydellinen ole. Tarpeeksi sopiva silti. 

Tässä kuva hameesta vielä kun olin raskaana (ja lähdössä synnytykseen). Vähän haikea olo oikeastaan kun katson tätä kuvaa. En varmaankaan koskaan tule enää olemaan raskaana... Onneksi vauva on ihana, ja parempi kun on nyt tällä puolella mahanahkaa.

Pikaisesti surautin kaksi tällaista vaipanvaihtoalustaa. Tein paksusta puuvillasta kaksi täysin samanlaista. Sitten kun toinen on pesussa, niin toiselle on käyttöä. Väliin laitoin jotain huonekalujen ympärillä tullutta superlonia, jota olen jemmannut pian viisi vuotta vaatehuoneessa. Jouduin yhdistämään kaksi palaa, että sain tarpeeksi leveän. Toista jouduin fiksaamaankin pesun jälkeen aika rajusti, kun en ollut tikkaillut pehmustetta kankaaseen, ja se meni ihan myttyrään alustan sisällä. Sen jälkeen tikkasin molemmat niin huolellisesti joka kohdasta kiinni, että nyt kestää pesut, linkoukset ja kuivausrummut. Kyllä nämä välttävät, vaikkeivat maailman kauneimmat olekaan, -ainakin jos ajattelen että säästin muutaman kympin ja sain jättää ostamatta supermarkettien rumat vaipanvaihtoalustat, joita pesuohjeen mukaan ei saa edes pestä koneessa (!). Luulisi meinaan, että kolmenkympin vaipanvaihtoalunen olisi tehty kestämään vähän pesuakin.

Yksi muotoonommeltu tähtilakanakin tehty. Näitä pitää ommella enemmänkin, mutta ei mikään hengenhätä ole, kun vauva nukkuu tällä hetkellä vieressäni. On pinnasängystä silti hyötyäkin, sillä siinä on hyvä säilyttää vaippasäkkiä ja pyllypyyhkeitä ( :) ).