Lipsuttimia

Nämä villaiset lipokkaat valmistuivat jo viime vuoden puolella, pinkit ehkäpä tämän vuoden alussa. Taisin asiasta mainitakin Tammikuun alun koosteessa, mutta parempi myöhään. Tässä on siis perus huovutettuja tossuja Novitan Huopasesta ja Purosta (Puro on tuo kirjava). Silmukoita tossuissa on 48, ja viiden oikein-nurin -kerroksen jälkeen on lähdetty perussukalla ja kantalapulla. Puikot olivat 5 mm sukkapuikot, koneessa huovutin 60 asteessa. Ruskeat on jo rikki, joten kovin lämpimästi en voi Huopasta suositella, mutta ehkäpä käyttööni sattui maanantailankaa? Langat ovat jostain kaappieni kätköistä, varmaankin useamman vuoden vanhoja keriä.

Tammikuun alussa tuli myöskin ommeltua pesukarhu -vaatesetti tilauksesta. Tuli aika suloinen setti mielestäni, Selian pesukarhutrikoo paidoissa.

Trikoo-ompeluksia vauvalle

Vauvan synnyttyä reilu kuukausi sitten heräsin siihen tosi-asiaan, että meille todellakin syntyi se vauva. Nyt kolmannen lapseni kohdalla en enää pelännyt raskausaikana niin kovasti kaikkea, ja sitä ettenkö todella saisi raskausajan päätteeksi tuota ihanaa tuhisevaa kääröä käsivarsilleni. Fakta on kuitenkin se, että kun moni kertoo jo kuukausia ennen laskettua aikaa että 'meille tulee vauva heinäkuussa', niin itse en uskaltanut vieläkään julistaa mitään niin mahtipontista. Toivoin että kaikki menisi hyvin, ja heinäkuussa minulla olisi vauva käsivarsillani. Johtuen tästä pelostani, minun oli hyvin vaikea valmistautua kovin ajoissa vauvan tuloon ompelemalla. Onneksi sentään neuloin parit sukat, lakit ja tumput, mutta jotenkin tuntui liian mahtipontiselta alkaa ompelemaan vauvalle. En tiedä ymmärsikö nyt kukaan, mutta laiskuuttani en jättänyt ompelematta vauvalle, ja heti ihanuuden putkahdettua maailmaan terveenä ja elinvoimaisena, ompelukoneeni alkoi laulaa. Tein ensi hätään neljä 56 -senttistä bodya Ottobren Warmly Wrapped (6/2013) -kaavalla. Ei sillä ettei bodeja olisi ullakkokerros pullollaan, vaan siksi että omatekemät on vaan niin ihania, kun saa päättää kankaat ja kaikki, ja tietysti siksi että on ihana vaatettaa se oma pieni tuhisija.

Samalla kaavalla tein kaikki, aika reilu kaava kylläkin, kun edelleen mahtuvat pienelle hyvin. Kankaina Selian pesukarhut, Aarrekidin valkopohjainen trikoo (jota sain juuri sopivan pikkupalan ostettua Kangashamstereista), Jny:n kohot ja muistaakseni Leena Rengon Lillestoffille suunnittelema trikoo jossa lapset ratsastaa karhulla. Testasin kaikkiin vähän eri neppareita, muovisia Kam-neppejä, sekä kahden eri valmistajan metallisia. Kaikki ovat kyllä kestäneet hyvin.

Niin laiska olin, etten kaikkiin jaksanut laittaa ompelumerkkiä. Tuskin se ketään haittaa!

Muutaman piponkin ompelin, mutta tuo Panda-pipo on vieläkin aivan valtavan iso. Aarrekid-pipo on ihan hyvänkokoinen juuri nyt, samoin tuo musta-valkoraidallinen Ottobren kaavalla ommeltu myssy. En juuri nyt muista lehden numeroa, mutta toisenkin voisi ompaista samalla kaavalla, kun se on niin kiva. 

Ompeluvaihto

Osallistuin Facebookissa erään ryhmän ompeluvaihtoon, jossa oli tarkoitus ommella salainen vaatepaketti (2 vaatetta) joko aikuiselle tai lapselle. Osallistuin lasten vaatevaihtoon, ja meidän lapset sai oikeastaan yhteensä kolme vaatetta salaiselta ompelijalta. Itse ompelin kaksi eräälle pienelle pojalle. Oikeastaan idean sain heti pienen esittelyn jälkeen. Tietenkin tässä vaihdossa piti vähän antaa taustatietoja, jotta osaisimme ommella oikean tyyppisiä ja kokoisia vaatteita. Kerrankin siis visioni oli kirkas.

Ompelin hupparin ja t-paidan koossa 98 cm. Teepparissa ei nyt tietysti tullut mitään ihmeellistä vastaan, mutta toki ensimmäinen takkiversio meni uudelleenompeluun. Malli on Ottobresta (sellainen numero, jonka kannessa oranssi tausta ja poika jolla on harmaa-valkoraidallinen collegetakki päällä), kun menin tilaamaan Jujunan hupparikaavan liian myöhään (heidän toimituksensa oli kyllä nopea, itse vaan tilasin liian myöhään). Teepparissa ihana Verson puodin Onnit -trikoo, ja huppari on Ikasyrin Louhikko -joustocollegea, johon olen myös aivan rakastunut. Olen huomannut että pursuavat kangaskaappini saisivat pitää enemmän sisällään  tämäntyyppisiä kankaita, joissa olisi kyllä kuviota, raitaa tai kolmiota, mutta joita olisi sitten kiva yhdistellä niihin kuvioihin, joita kyllä löytyy kaapeistani kuuhun ja takaisin!

Teknisesti huppari on melko onnistunut, antaisin itselleni arvosanan 8,5. Ainut räikeä virhe on tuo taskujen kohdistus (oikean taskun yläreuna useamman millin ylempänä kuin vasemman), mutta valitsin sen kauneusvirheen mieluummin, kun sain kuitenkin helmaresorit ja hupun saumat kohdakkain niinkuin pitää. Taskuja korjaamaan en uskaltanut enää alkaa, kun version yksi kanssa kävi repeäminen purkamisen yhteydessä. Etutaskut lisäsin kaavaan itse, tuovat ihan mukavasti ilmettä, mutta olisivat tosiaan saaneet olla kohdakkain! Tunnustan kyllä tämän virheen ja laitan tohistamisen piikkiin. Unohdin mitata etäisyydet helmasta ja pääntiestä vielä nuppineulauksen jälkeen -olisi pitänyt muistaa.

Tämä epäonnistunut versio 1 jäikin sitten kotiin odottamaan masuasukin kasvua kokoon 98 cm (jos hän on poika). En jaksanut ihan juurtajaksain kunnolla ryhtyä korjaamaan kauneusvirheitä, jotka lähtivät siitä, etten huomannut laittaa tukikangasta taskujen kohdalle vetoketjun viereen. Niinpä vetskari meni nätisti ylhäältä taskuihin saakka, mutta sitten oli venynyttä ja vanunutta ulkonäköä, eikä varmaan auttanut kun vetoketjupaininjalkakin oli väärinpäin koneessa (onneksi sentään tämän tajusin aika pian itsekin). Purin kerran, toisen ja kolmannen, mutta sitten joustocollege sanoi räts ja ratkesi vetskarin vierestä. Sitten tuli se sama paniikki, kuin joskus kun onnistun pilaamaan täytekakkuun tarkoitetun kääretorttupohjan ottamalla liian aikaisin uunista  ja sitten kun huomaan sen, menen panikkiin ja yritän syödä koko pohjan paniikissani kun se niin harmittaa (en tiedä mistä tämä käytös johtuu). En toki yrittänyt syödä hupparia, mutta sitten hain vaan äkkiä rsoria ja ompelin ja ompelin ja äkkiä vetskarikin ja syvä huokaus. Melkein hyvä, ja omaan käyttöön aivan kelpo, vetoketju ei aaltoile kovin paljon, mutta olisin silti voinut korjata parit virheet samalla. Mutta lopulta päätin, että parempi vähän hupsu ja hulju huppari pienillä kauneusvirheillä, kuin keskeneräinen tekele kaapinperukoilla. Luulen että kun takissa on suloinen pikkumies sisällä, ei niitä kaikkia kauneusvirheitä edes niin huomaa, vaikka tässä näkyvätkin kun töllisteltävinä ovat.

Halusipa maailman paras ja ihanin labbispojukin kuvaan, jonka ainoa negatiivinen piirre on, tälläkin hetkellä päällä oleva, karvanlähtöaika (ja vähän paremmin äiti olisi voinut silmärähmät poistaa ennen kuvan ottoa, tiedetään). Ihanampaa koiraa tuskin olla voi <3.

Sarjatuotanto-paitoja ja pieni merenneito

Leikkasin ennen tämän talven Lapin reissua pojalle 122-128 -senttisiä paitoja viisi kappaletta akuuttiin paitapulaan ajatuksena ehtiä ompelemaan ennen lähtöä. En ehtinyt ompelemaan, mutta matkalta palattuamme surauttelin paidat kasaan. Tuli mielestäni aika kivoja paitoja hienoista digitrikoista. Nyt kun olen vaihtanut helmaompeleeksi hunajakennon, ei tarvitse enää harmistua että se lähtisi helposti purkaantumaan. Joistakin tekemistäni paidoista ja tunikoista kaksoisommel on purkautunut, ja sekös on harmittvaista. En oikein tiedä mistä se johtuu, sillä mielestäni ompelukoneeni kaksoisommel näyttää ihan hyvältä ja esimerkiksi pääntiellä kaksoisompeleet ovat kestäneet ihan hyvin. Kaikissa paidoissa kaavana Ottobren Rascal.

Lapsilla oli päiväkodissa yllättäen naamiaiset ja tytön prinsessamekot lainassa serkulla. Ei auttanut kuin kaivella kangasvarastoja ja alkaa ompelemaan. Tytär toivoi merenneitoasua, ja tällainen syntyi  ihan oman kaapin antimista. 

Pyrstö sen olla pitää, sopivaa kultaista kangasta siihen löytyi. Aloitin ompelun tietenkin sinä samana aamuna, jolloin naamiaiset olivat (olin itse iltavuorossa, joten vein lapset vasta yhdeltä hoitoon). En kauheasti suunnitellut, mittasin vain tytön ympärykset ja leikkelin pyrstön vapaalla kädellä. Tällä kertaa onnisti ja koko komeus oli täysin valmis alle tunnissa. Ilman purkamista tai uudelleenompelua selvittiin.

Tytär pujotteli itse kaulakorun kotoa löytyneistä muovihelmistä. Hyvin sopii kokonaisuuteen.

Äkkiä surautettuja maaliskuussa

Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että omat lapset ovat jääneet vähemmälle, ja pitää heillekin saada taas ommeltua jotain. Pyysin lapsia työhuoneeseeni, ja annoin vapaat kädet valita minkä tahansa kankaan, josta ompelen jotain. Tyttären kangavalinnat meinasivat sattua silmään (ensin hän valitsi kaksi kirjavaa digiprintti-trikoota, mutta sain hänet onneksi muuttamaan mieltänsä vähän). Hän valitsi hihoihin yksiväristä pinkkiä. Vähän pelkäsin yöpaitafiilistä johtuen noista väreistä, mutta ihan kivahan mekosta tuli, ja toisaalta ihanaa että prinsessat vielä kelpaavat. Jouduin vähän soveltamaan, että sain kankaan riittämään. Aika hyvin tuli ruususet käytettyä, vain ihan vähän leikkuujätettä tuli ja sekin meni roskiin, kun oli niin pientä silppua. Yleensä jemmaan aika pienetkin palat tilkkulaatikkoon ja haaveilen ompelevani ihania tilkkupeittoja niistä jossain vaiheessa.

 

Hillosuupielinen poika valitsi kankaakseen oranssit minionit. Leikatessa huomasin että kankaassa oli aika rajujakin kudontavirheitä, tämän paidan siitä sai silti mainiosti. Vähän kyllä harmitti etten kankaan saavuttua ole huomannut virhettä, nyt tietysti on enää myöhäistä toivoa saavansa korvausta selvästä kakkoslaatuisuudesta. Tämä raglanhihainen paitakaava on kyllä mainio. Muistaakseni jostain Ottobresta, Rascal, tai joku sellainen. Olen käyttänyt kaavaa vallan pojan peruspaitoihin ainakin viimeisen vuoden ajan.

Yksi kuva näyttää olevan maailmallekin lähteneistä paidoista, muutamia peruspaitoja olen tehnyt digitrikoista.

Tammikuu 2016 kuvina

Tammikuun synttäritytölle valmistui mekko. Omankin tyttären synttäreitä juhlittiin jälleen kahteen otteeseen, mutta näköjään en ole huomannut ladata synttärikuvia enempää, saati kuvia kuin yhdestä kakusta. Välillä on kiva päästä vähän helpommalla ja tämä toinen kakku sai päälleen valmiin Frozen -kakkukuvan ja muutaman sokerimassalumihiutaleen.

Tämä seuraava kuva taasen on sangen huvittava, sillä oikein tarkoituksella blogia varten kuvasin sohvatyynyt, jotka ompelin PaaPiin Jussi-puuvillasta. Huvittavaa on, että ne ovat kuvassa taka-alalla olevat tyynyt. Jos niitä nyt kauheasti näkyy.

Tyttärelle pyjama heppatrikoosta, ja hänen itsensä valitsemista yksivärisistä. Hauskasti sopii yhteen. Saattaapi olla, että ompelin pyjman jo joulukuussa... tai sitten tammikuussa ainakin loppuun asti. Pojalle pakko saada -traktoripaita.

Näiden lisäksi tammikuussa on neulottu vimmatusti sukkia, niistä sitten enemmän ensi kerralla, jolloin homma on toivon mukaan vähän vähemmän juosten pissittyä. Ehkäpä muistan vielä jotain faktojakin töistäni. Kaikissa näissä pojan paidossa joita olen viime kuukausina ommellut (tai ainakin melkein kaikissa) olen käyttänyt uutta luottokaavaani jostain Ottobresta, mutta en nyt millään saa päähäni sen kaavan nimeä ja työhuone taitaa olla "liian kaukana", jotta viitsisin vääntäytyä tarkistamaan. Varmaan ensi kerralla saan sen kakistettua ulos. Nyt aion palata sohvannurkkaan kutomaan lahjasukkaa valmiiksi päin.

Joulukuu 2015 kuvina

Olihan se joulukuun puolella (!?), kun Turtles-paita valmistui lahjaksi. Vähän reilu oli lahjan saajalle vielä, mutta ilmeisen mieleinen. Ja kasvaahan nuo, pienet pojat, hurjaa vauhtia.

Joulukuussa oli myyjäiset, joihin ajauduin vähän yllättäen. Jotain uutta tuli sinnekin ommeltua, muunmuassa liivimekkoja ja iso kasa tonttulakkeja (joista ei ilmeisesti ollutkaan yhtään kuvaa). Vähän olisi saanut olla enempikin käsityötä mukana, mutta tuo aika tuntuu jatkuvasti olevan kortilla. Tänä vuonna skippaan kyllä joulumyyjäiset, niistä on kumminkin liika stressiä joulun alla. Palaan myyntikojun ääreen joskus muutaman vuoden päästä, paremmalla ajalla, jos vielä silloin kiinnostusta löytyy.

Mammalle itselleenkin paita, ommeltu harmaasta Paratiisin Puutarhasta. Ihan perus. Ottobre Womanin kaavalla.

Tyttärelle uusi essu, kun vanha jäi pieneksi. Joulukoirista onmpelin kellomekon.

Tytölle vähän reilunkokoinen mekko, nyt jo aika sopiva, kun tyttö on venähtänyt lyhyessä ajassa ainakin muutaman sentin. Alakuvassa ihana Olli-kissamme.

Jouluiset paita ja mekko tonttulakkeineen lapsille Kangaskapinan kauniista Joulusikermä- trikoosta. Todella kivat, mainion kankaan ansiosta. Tunikaa jouduin kokoamaan hihojen osilta pienistä palasista, muuten kangas ei olisi riittänyt, mutta se ei onneksi näy lopputuloksessa. Tein vähän reilut, ja toivon että mahtuvat vielä tämän vuoden joulukuussakin.

Pojan jalassa näkyvät vihreät pöksyt olen myös ommellut jossain vaiheessa syksyä. Ovat Noshin collegea ja aika kivat ja laadukkaan oloiset, vaikkei raitakohdistukset ihan täydelliset olekaan.

Jouluaaton aamuna hikoilin tyttärelle mekon, jonka olin jouluksi luvannut. Millään tavalla en voi olla ylpeä työn siisteydestä, ja vähän harmitti hutaista, mutta vaivannäköön nähden mekko näyttää ihan kohtuulliselta.