Hupparit tarpeeseen

Ilmat ovat alkaneet viilentyä, ja huomasin että lasten vaatekaapeissa on hupparien mentävä aukko. Ensin aloin vääntää tytölle hupparia, ja melkoista jyystämistä se olikin. Purin, ompelin, purin, ompelin. Vetskari ei lopultakaan ole ihan täydellinen, mutta ennen hermoromahdusta päätin että parempi kohtalainen huppari, kun ei hupparia lainkaan. Tämän valmistuttua todella mietin, miksi valitsin tuollaiset taskut, jotka ommeltiin päälle. Kohdistus ei tietenkään ole täydellinen (ja sekös harmittaa). Mutta kangas, niin... sen takia jaksoin jyystää, sillä Verson Puodin Maijat -joustocollege on niin ihanaa, etenkin tässä värissä. Mangonkeltaisenakin minulla on maijoja vielä pätkä, ja olen pohtinut että siitä pitäisi kummitytölle saada jotain tehtyä.

Tytärkin tykkää tästä, eikä huomaa taskuja, jotka on kohdistettu päin mäntyä. Korjaamaan en enää voinut niitä alkaa, sillä hunajakenno-ommel oli niin tiiviisti pureutunut kankaaseen.

Ompelukoneeni on loistava, mutta parhaimmillaan se ei ole hunajakennossa, kun se ommellaan näin joustavalle ja paksulle kankaalle (tai sitten vika on käyttäjässä). Jouduin lyhentämään takkia aika tavalla. Siksi nuo taskupussit on kiinni melkein helmassa :). Tämän taskun kohdistus on vielä se parempi, toinen on ihan jostain umpimetsästä.

Koska tytön takkia lähdin tekemään vähän yliolkaisella asenteella, niin seuraavaan huppariin suuntasin kaiken taidon ja tarmon, mikä irti lähti. Ja kannattihan se, en joutunut lainkaan purkamaan, ja loppujenlopuksi valmista tuli nopeammin, vaikka vähän vaivauduin kohdistelemaan ja laittamaan nuppineuloja. En sentään harsinut!

 Oikein vauvauduin noiden taskujenkin kaikki, ettei niitä edes huomaa jollei tarkasti katso, että taskut siinä on. Kohdistelin apinat eteenkin, koska mielestäni olisi vähän häiritsevää jos ne olisivat aivan sikinsokin tuossa. Jos nyt vikoja lähtee etsimään, niin vetoketjun ja resorin ommelkohta oikealla puolella (kuvasta katsoen), voisi olla vähän siistimpi. Muutoin tämä onnistui hyvin. Malli on Ottobre Designista (lisään numeron tähän myöhemmin), ja kangas on Hilcon ohuempaa joustocollegea Käpyseltä. Aivan mahtava kangas, poika sai itse valita!

Hupun sisällä on jotain tähtitrikoota, en kyllä muista mistä hankittu.

Koko on vähän reilu, en osaa tehdä oikean kokoisia. Poika on kuitenkin tyytyväinen. Tehtävä siis suoritettu :).

Siskon lahjapeitto

Pikkusisko muutti uudelle paikkakunnalle, ja keksin ompaista hänelle torkkupeiton. Olen jäänyt jotenkin koukkuun noihin tilkkupeittoihin, joihin upotan vaakasuuntaan leikattuja kangassuikaleita itseäni miellyttävään järjestykseen. Niissä kai viehättää se valmistumisen nopeus ja se, millaiseksi kokonaisuus lopulta muodostuu. Tässä elämäntilanteessa kun lapset on pieniä, töissä on käytävä ja muutkin harrastukset hoidettava, on ihanaa että ehtii saada jotain valmiiksikin. Tämän peiton tekoon kului suunnilleen viisi tuntia, ei siis paha lainkaan, kun puhutaan tilkkupeitosta.

Laitoin tähän kaikkia ihania puuvilloja joita kaapista löytyi, eli alhaalta päin katsottuna Paapiin Hippuja, PaaPiin Sulkaa, tähtikangasta ja Verson Puodin Paratiisimaijaa. 

Taustakankaaksi kaapista löytyi Ikean paksua puuvillaa, joka on tarkoitettu väritettäväksi. Niinpä minulla ja tyttärellä oli salainen tehtävä värittää osa taustakankaan kuvista tekstiilitusseilla. Siksi tehtävä oli erittäin salainen, että saatiin pidettyä pikkuveli pois jaloista, eli isin kanssa ulkona, eikä äidin tarvinnut pelätä epäsiistejä värityksiä. Viisivuotias osaa kyllä värittää jo niin taitavasti, kuvassa siis peitontekijän leveä hymy.

Pääasiassa kuvaaminen oli tietysti peiton koekäyttäjien välttelyä. Alakuvassa Simo testailee.

Kesällä ommeltua

Lyhyestä virsi kaunis, eli muutamia kesäompeluksia, joista vielä kuvakin otettuna. (Ja antakaa anteeksi sähläys otsikon kanssa, blogin otsikko on muuttunut viikottain, jos joku on huomannut, toivottavasti ei.)

Tytölle ompelin toisen mekon samalla Ottobren kesä-lehden kaavalle, kuin alkukesästäkin. Tälläkin kerralla kankaana Majapuun trikoo, mutta ruusujen sijaan haituvia. Koko edelleen 128 cm.

Pojalle ompelin pari paitaa poikamaisista kuoseista.

Hyvin ovat käytössäkin kelvanneet. Alhaalla vahingossa löytynyt toimintakuva.  

Taisi olla elokuun puolella kun sain pitkästä aikaa askarrella taas täytekakun. Yritin muovailla PetShop -hahmoja, muutoin pysyttelin perinteisissä. Kohtalaisesti onnistuin, vaikka voisi nuo ötökät vähän enemmänkin näköisiä olla.

Osallistun!

Sain tämmöisen tunnustuksen, kiitokset siitä Liilalle. En tällä kertaa haasta ketään, sillä kun en oikein muista ulkoa millä suosikkiblogillani olisi vain vähän lukijoita, niin niiden selaaminen ja 11 löytyminen veisi kauheasti aikaa.

1. Missä yleensä päivität blogiasi?
Sohvannurkassa väännän tekstiä, tai joskus keittiön sivupöydällä.

2. Mikä bloggaamisessa on sinulle mieluisinta?
Hauskinta on aikojen päästä, omia vanhoja blogimerkintöjä lukiessa, huomata että jokin vanha tekele olikin aika hieno, vaikkei sitä tekohetkellä/valmistuessa kauheasti arvostanut. Kommenttejakin on tietysti kiva saada joskus :).

3. Haluaisitko blogata jostain muusta aiheesta kuin nykyisessä blogissasi kerrot?
Joskus on tullut mieleen pari muutakin aihealuetta, joista olisi hauska kirjoittaa, mutta ehtisi nyt edes tätä yhtä :).

4. Rajoittaako jokin bloggaamistasi?
Kotihommat ja se, että kaikki käsityöt on vaiheessa ja uusia aloitetaan ;).

5. Mistä nautit eniten bloggaamisessa?
Silloin kun on hyvät kuvat ja kiva työ johon on tyytyväinen, on tietysti hauska blogata.

6. Mikä on epämieluisinta?
On tylsää, kun on päättänyt kirjoitella, ja kaikki puikkokoot ja langan tiedot silmukkamääristä puhumattakaan, ovat kateissa.

7. Mikä on mieluisin käsityömateriaalisi tai ruoka aine?
(Puu)villa

8. Minkä taidon haluaisit oppia?
Kehräämisen, jonain päivänä...

9. Mikä on turhin osaamasi taito?
Hmm, mikä voisi olla turhin... Osaan sirklata luistimilla takaperin, vaikken ole koskaan sitä taitoa tarvinnut missään, kun en ole mitään jääpelejä harrastanut :).

10. Mikä tuo voimaa arkeesi?
Perhe ja liikunta <3. Harrastan mm. juoksua (maratonia ja puolimaratonia) ja jumppaa, ja pyöräilen aina töihin.

11. Miten rentoudut?
Neulomalla, liikkumalla, katselemalla Hercule Poirotia tai jotain muuta nostalgista hömppärikossarjaa Areenalta.

Kolme kertaa 119, onneksi en ole taikuskoinen

Kun aioin kirjoittaa näistä kolmesta hiljattain valmistuneesta sukkaparista, punnitsin ne vuorotellen, ja huomasin hassun jutun että jokainen pari painoi tasan 119 grammaa. Siis mitä ihmettä! En kyllä mitenkään tähdännyt tuohon painoon. Mutta opimmepa että Kaisun perussukka painaa 119 grammaa!

Siinä ne on sulassa sovussa tamppaustelineellä, ne kaikki 119 grammaa painavat sukkaparit.

Nämä Regian Academy Colorista neulotut sukat on aloitettu jo aikoja sitten. Alkukesästä löysin parin uudelleen ja tein loppuun. Kuva ei anna oikeutta kauniille värille. Tein nämä omasta päästä, puikoilla 2,25 mm ja aloituksessa jotain 80 silmukkaa, joita sitten kaventelin nilkkaa kohden. Nämä tulee itselleni, mukavan ohuet työkenkiin ja lenkkareihin työmatkoille.

 

Tasapuolisuuden vuoksi tein miehelle sukat seuraavaksi. Käytin Regian Fantasticoa ja 3.5 mm puikkoja. Silmukoita taisi olla 60, mallina oma perussukka, jossa etupuolella joustinta alusta loppuun, ja varressa pohkeen puolella ja jalkapohjassa  sileää neuletta.

Luulen että mies hyväksyi nämä, vaikka havittelikin oranssieni perään.

Ravelryssä törmäsin kivannäköiseen malliin, ja niinpä loin silmukat puikoille. Käytiin ohjeen mukaista lankaa (Nalle Taika) ja kolmosen sukkapuikkoja. Sukista tuli ihanat! Ovat myös Ravelryssa, kuten ehkä nuo edellisetkin sitten joskus tulevaisuudessa.

Vähän oudosti valottuneita kuvia, mutta koitan korvata puutteet laittamalla monta. 

Lisää sukkia on tulossa, ja päättelyä vailla valmiina on peruslapaset. Jospa tässä kerrankin oltaisiin ajoissa valmiina syksyyn neuleiden osalta, vaikka toki elokuun helteet nautitaan ensin!

Sukkaa pukkaa

Sukkaa valmiina, puolivalmiina ja tulossa. Laadunvalvoja työssään.

Äkkiä jotain, että saan helmikuun tonttupostauksen pois paalupaikalta

Vaikka laiskan postailijan syndrooma onkin minuun iskenyt, en aivan laiskaksi ole ryhtynyt käsitöiden suhteen. Alkuvuodesta on tullut ommeltua jonkin verran vaatetta, kuvia ei niistä ole tullut otettua, kuin ehkä yhdestä omasta kukkamekosta. Edellispäivänä surauttelin pari vaatetta omille.

Kaava on uusimmasta Ottobresta (3/15). Muuten tein ohjeen mukaan ja koossa 128 cm, mutta pituutta lisäsin reilusti, olisikohan ollut jopa 9 tuumaa (viivotinmitassani sattuu näkymään vain tuumat). Tytär nimittäin toivoi oikein pitkää mekkoa. Taisi tulla vähän liiankin pitkä, sillä näyttää että kovassa menossa mekko vähän sotkeentuu säärien ympärille. Taidan tehdä toisenkin samalla kaavalla ja vähän lyhyempänä, nyt kun kaavat kumminkin on valmiina.

Jersey on aivan ihanaa Majapuun tuotantoa, tytär valitsi sen itse kangaskaapistani, ja ei voisi paremmin sopia yhteen. Ihana mekko, ihana tyttö!

Poikakin sai paidan itse valitsemastaan trikoosta. Tällä kertaa valinta osui tiikereihin.

Kaavana Creative Workshop peruspaita pojalle koossa 122 cm. Pojalla on akuutti vaatteiden tarve, kun on äkkiä venähtänyt pituutta. Pitää yrittää ehtiä vielä ompelemaan lisää perusvaatetta lähiaikoina.

Noshin kroko-paidastakin tuli kiva, mutta auttamatta liian pieni, koska olen tainnut leikata sen jo melkein vuosi sitten (hups). Lähetin paidan ystävälleni, jospa se sopisi hänen vähän nuoremmalle pojalleen.

Oma mekko ja... öh, mitkä ilmeet. Taustalla näkyy se joulupeitto, joka on lähes valmiina levännyt laakereillan muutaman kuukauden. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni sen suhteen, jotta saan sen hyvissä ajoin ennnen ensi joulua. 

Kesän olen neulonut sukkia. Tälläkin hetkellä taitaa olla kolmet parit päättelyä vailla. Esittelen ne lähiaikoina, kunhan päättelykeiju käy kylässä.

 P.S. Tällaisia kasvaa meidän kuivausrummussa nykyään <3.