Saldot

Jokavuotiseen tapaan kokosin kuvakollaasin vuoden aikana valmistuneista käsitöistä. En ole varma ovatko ihan kaikki työt päässeet tuohon läjään, mutta siltikin voimme helposti päätellä että ompeluksia on tullut tehtyä paljon verrattuna edeltäviin vuosiin. Uusi hieno ompelukone ja sisustustarve lienevät tärkeimmät syyt. Neulottua on tullut vähemmän kuin olisin halunnut, ja nekin vähät tuotokset ovat olleet lähinnä tilattuja tai lahjoja. Siksi oma uudenvuodentoive itselleni onkin sama kuin vuosi sitten. Neulon vain omalle porukalle ensi vuonna! Nimimerkillä "eilen lupasin neuloa anopille pipon siitä hienosta, mutta vähän paskasti neuloutuvasta Säde-langasta!" Onneksi vuosi vaihtuukin vasta parin vuorokauden päästä, ja tämän vuoden puolella luvatut neulaisut on eri asia.

Vuoden alussa aion palata asiaan sukkajutuilla, puikoilta on päässyt pari jos toinenkin. Joulun pyhinä oli ihana neuloa omia juttuja, eikä tarvinnut stressata pakkoneulomisia tai -ompeluksia. Hauskaan, vaikkakin urakkaluontoiseen sukkaneulontaan päädyin, jotta saan oikeutuksen hankkia Sukkia.Rakkaudella -kirjan. Meinaan jos on kova neulomaan sukkia, niin tottahan sitä sukkakirjakin tarvitaan ettei ohjeet lopu kesken!

Joulun jutut

Kuuseen teimme tyttären kera tällaisia täytettyjä kangastonttuja. Tytär löysi jostain laatikon pohjalta palan tonttukangasta ja halusi leikata. Suostuttelin hänet kuitenkin leikkaamisen sijaan vanunlaittopuuhaan, ja itse leikkasin ja ompelin. Tonttuja teimme kuusi, jokaisella on vähän eri ilme. Kuvaan pääsi vain yksi tonttu, mutta idea lienee selvä. Mielestäni näistä tuli hauskat, ja tulivat tarpeeseen, sillä meillä on minimaalisen vähän kuusenkoristeita. Tarvinnee ensi jouluksi hankkia muutama lisää, ellei innostu niitä joulupalloja neulomaan (vaikka ei niiden puute tänäkään jouluna ollut kiinni innostuksen puutteesta, vaan ajan vähyydestä).

Eteisen puusohvan patja sai uuden jouluisemman ilmeen tällaisesta kankaasta. Vetoketjun sijaan käytin tarranauhaa, ja lopputuloksesta tuli siltikin niin siisti että patjaa voi käyttää molemmin päin. 

Toimin joulupukin apulaisena parin essun verran. Nämä menivät lahjaksi  lasten 4- ja 6-vuotiaille serkkutytöille. En tiedä onko Hello Kitty menneen talven lumia, mutta ompelupäivänä löi sen verran tyhjää, etten ajatellut asiaa sen enempää, kunhan ompelin.

.

Sopivankokoiset näistä tuli, vaikkakin tuurilla. Tietysti olisi ollut hyvä, jos olisin laittanut muistiin koko-koordinaatteja vastaisuuden varalle, mutta kun en niin tehnyt, on essulahjonta jatkossakin yhtä jännää.

Viimeiset viisi ja helpotuksen huokaus

Viimeiset viisi valmistunutta tonttukaveria halusivat vielä esittäytyä, vaikka ne ovatkin jo maailmalla. Yhtään tonttua ei itselle jäänyt, ja oli pakko myydä eiootakin loppuvaiheessa. Vaikka tonttuja oli paljon valmiina, niin lakkeja ja huiveja ei ollut, ja niiden nyhräämiseen menee suhteellisen paljon aikaa. Muutenkin tuntuu että tämän vuoden tonttukiintiö on täysi, enkä oikein tiedä missä vaiheessa innostaa aloitella ensi joulunkaan tonttulakkien kutomista. Ei ainakaan pariin kuukauteen! Nyt alkoi vapaat neulomukset omalle porukalle, tällä hetkellä puikoilla aktiivisena polvisukat itselle.

Muutama päivä sitten innostuimme tyttären kanssa ompelemaan ja askartelemaan yhdessä koristeita joulukuuseen. Niistä tuli aika hienoja, ja taidan ottaa kuvan niistä sitten kun ovat aattona joulukuusen oksilla killumassa. Palaan pyhien jälkeen esittelemään koristeet, lahjaompelukset sun muut rästivalokuvat tältä vuodelta ennen vuotta 2013.

Jouluvalmisteluja tonttutytön kanssa

Joululeipomisesta ja tohistamisesta pitävänä on ollut ihanaa huomata, että tänä vuonna tytär on täysillä mukana auttamassa, ja usein myös hyödyksikin. Jouluruuat ja leivonnaiset on pääasiassa jo valmiina, joten fiilistelyjä enää on näillä jauhopeukaloilla ja essumaakareilla edessään. Pakkasesta saatamme ottaa vielä erän pipareita ja koristella kuorrutteella ja karkeilla, jotain muutakin pientä on tekemättä. Ompelukoneella on vielä hommia ennen joulua, mutta pysyttelen niistä hipihiljaa. Voinen silti esitellä jo useamman viikon valmiina olleen Esteri-kuteesta virkatun punaisen maton.

Matto meni etukäteisjoululahjaksi ystävälle, jotta hän saa joulusiivon jälkeen maton heti käyttöön. Punainen on  kivansävyinen, malli Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta yhden kuviokerran vajaana. Kudetta mattoon meni puolitoista kartiota, ja tekeleen halkaisija on 85 cm. Omaankin vessaan matto olisi ollut kiva, mutta se oli  auttamatta liian pieni tällaisenaan, enkä viitsinyt pääteltyä työtä enää purkaa, ja sitten taas jatkaa, joten päätin antaa lahjaksi. Ehkä ensi jouluksi itsellekin samanlainen vähän isompana...

Pannunalusiakin tuli virkattua samoihin aikoihin maton kanssa. Niistä olen pari antanut lahjaksi, ja pari pitänyt itse. Pari voisin vielä tehdä ja antaa joulukukkasen asemesta. Virkkuukoukku kaikissa näissä oli kasi, kude polyesteria, lukuunottamatta noita kahta, jotka on halkaistusta trikookuteesta tehty. Ylivoimaisesti eniten aikaa meni kuteen halkileikkaamiseen.

Tämän joulun tekeminen on ollut kaikista vuosista ylivoimaisesti parasta ja ihaninta! Syynä tähän lienee touhukas tonttutyttöseni, jonka kanssa leipominen ja askartelu sujuu hienosti. Olimmepa virittäytymässä tunnelmaan myös Lasten Kauneimmissa Joululauluissa Euran kirkossa. Jätimme pojat kotiin ja istuimme kuiskutellen ja laulellen, minä välillä onnenkyyneleitäni niellen. Miten olenkaan voinut saada maailman ihanimman tyttären  (ja vielä pojan ja miehenkin).

Nauttikaa joulun järjestelystä täysin siemauksin, niin mekin teemme!

Essumekko

Se, kun löytää täydellisen kaavan ja kankaan, ja vieläpä vastaanottajakin on omasta takaa valmiina. Vuoden viimeisessä SuuriKäsityö -lehdessä oli essumekon kaavat, ja ryhdyin heti piirustuspuuhiin lehden saavuttua. Kankaaksi valikoitui beigeruudullinen sydänpuuvilla, minkä myöhemmin huomasin olevan melkoisen paksua. Essumekosta tuli hyvä, mutta poimutuksissa ohuempi kangas olisi näyttänyt paremmalta. Ainut pulma on se, ettei tytär suostu laittamaan essua päälleen, vaikka muut essut kyllä kelpaavat ja aina leipoessamme sellaista käyttääkin. Tytär on useamman kerran sanonut haluavansa essun siitä punaisesta retrosydänkankaasta, mistä frillaessuni on tehty, joten pitänee pikaisesti surauttaa samanmoinen hänelle, ja ryhtyä miettimään sopivaa vastaanottajaa tälle:

Essun koko on 98/104 cm. Käsityökerhon mallilla lehdestä 11-12/2012...

Tulipahan tehtyä, mutta selväksi tuli, että työ on täydellisen onnistunut vasta kun tytärkin sen hyväksyy. Onkohan essu liian laimean värinen tyttären makuun.

Punaista

Tänä vuonna varasin pöydän eräistä käsityömyyjäisistä, siellä kaupittelin tonttuja ja vähän muutakin käsityötä jota (vähällä vapaa-ajallani) olin ehtinyt väsäämään. Tonttupöytä tyhjeni tehokkaasti, mutta muuten oli aika hiljaista. Kaikista tontuista en muistanut ottaa edes kuvia, ne ovat jo maailmalla, joten niiden esittely blogin puolella jäi tekemättä. Tonttutilauksia on edelleen toteuttamatta, työhuoneen lipaston päällä on muutama tono valmiina toimitukseen. Tämän vuoden tonttuihin olen taas tyytyväisempi kuin viime vuoden töröihin, joten tuotekehittely on ollut hyvästä. 

Myyjäisissä essukauppa ei toiminut viime vuoden tapaan, joten päätin itsekkäästi pitää kaksi jouluista essua itse.

Retrokankaasta ommeltu sydänessu on ehdoton suosikkini. Etenkin kun siinä on tuo frilla. Jos ensi vuonna varaan myyjäispöydän ja teen sinne essuja, aion tehdä kahta kokoa. Tällä kertaa kaikki essut oli samalla kaavalla tehty, ja vaikken mikään supermörssäri olekaan, niin tykkään isommasta mallista. Seuraavaksi siis supermalleille ja pullantuoksuisille täteille omat essumallit!

Pahoittelut naamasta essukuvissa. Jaloissa näkyvät sukat tarttuivat mukaan Tallinnan reissulta, teimme yhden yön matkan sinne miehen kanssa kaksistaan. Matka oli ensimmäinen yhteinen yli kolmeen vuoteen, joten oli ihanaa! Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummulassa (ja hyvin meni). Jouluinen Tallinna oli kaunis ja reissu mukava. Virolainen käsityöperinne näkyy vahvasti katukuvassa, piipahdimme parissa putiikissa ja joulutorilla. Kirjoneuleiset sukat on joulutorilta, nyt jo ahkerasti käytössä olleet!

Mitäpä olisi käsityöharrastajan Tallinnanreissu ilman Karnaluxia. Pääsin sinne ensi kertaa ja mukaan tarttui kauratonttutarvikkeita ensi vuotta varten, vähän lankaa ja jokunen ompelutarvike. Kiertelin nopeassa tahdissa kaupan ja ihastuin isoihin mallitilkkuihin, joita oli esillä monesta langasta neulottuina. On mukavaa kun näkee miltä itselle vieras lanka näyttää ja tuntuu valmiissa neulepinnassa. Haluan Karnaluxiin ehdottomasti toistekin, mutta ehdottoman tärkeää on varata tarpeeksi aikaa ja ostoslista mukaan. 

Paljon valmista jäi esittelemättä, mutta eipä tunnu runosuoni kukkivan tänään. Mieskin tarvinnee sen oman hetkensä, joten palaan ruotuun kaitsemaan lapsia. 

P.S. En ole ehtinyt blogejakaan lukemaan joulutouhausten vuoksi. Vähän se vaatii esivalmistelua, kun päätin etten jouluaattona halua stressata mistään, vaan olen perheen kanssa ja nautin. On ihanaa kun talo on varustettu punaisilla jutuilla ja jouluvaloilla, joululauluilla ja piparintuoksulla. Lankakin on ollut koko joulukuun vain punaista....