Karkkivärejä

Ompelin yksivuotislahjaksi Mekkotehtaan Katarina A -mallilla pinkin koltun. Kangas on ihan suosikkiani, Estan 100 % puuvillaa. Mekkotehtaan mallit ja ohjeet ovat niin selkeitä ja helppoja, olipa kiva ommella tämäkin mekko!

Koko on pienin, eli 86/92cm. Tyttärellekin voisi tehdä taas Katarinan, edellinen alkaa olla vähän pieni. Olen tyytyväinen lopputulokseen, siisteyskin on hyvää luokkaa. Saumanvarat surauttelin saumurilla, kappaleet tietysti yhteen ompelukoneella.

Kesäjuhlatilaus!

En tiedä minkätyyppisen mielenhäiriön sain viime viikolla, kun aloin ommella Mekkotehtaan Maret-kolttua  tyttärelle kesäisen pinkeistä kankaista. Ensin ajattelin, että voisihan hän käyttää mekkoa pikkuveljen synttäreillä vaikka se vähän lyhythihainen onkin, mutta sovituksen jälkeen muutin mieltäni. Maret on aivan ihana, mutta niiiin kesäinen! Onni onnettomuudessa on se, että tein koon 104 cm mekon, ja se on tytölle iso. Vaikkei se kuvissa näy, niin jouduin koko ajan vetämään olkaröyhelöitä ylös. Tämä tulee olemaan kesällä varmasti hyvänkokoinen. Sunnuntaina katsoimme Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa ja tytär liihotti uudessa mekossaan. Kuvien otto oli melko haasteellista, mutta näillä mennään.

Ruusukangas on Tanya Whelanin, ruutukangas jotain peruspinkkiä kaapin perältä. Kaikki tarpeet löytyi ilahduttavasti kotoa, polvekenauhaa ja nappeja myöden.

Olkaröyhelöt on  niin ihanat tässä mekossa!

Takana on pari nappia, eli ei taaskaan vetoketjun kanssa tappelua. Hurraa! Ja lopputulos selkäpuolelta siltikin kiva.

Asiasta yöpukuun. Mies oli mekkokuvien lomassa napannut allaolevan kuvan, ja keksimpä siitäkin jutunjuurta. Parisen kuukautta sitten sain tuunattua umpijalkaisesta yöpuvusta resorillisen. Leikkasin reissussa kärsineet jalkaosat pois ja surautin vähän miehekkäämmät turkoosit resorit tilalle. Pukuhan on isosiskolta peritty... Pieni ompeluhomma, mutta siitä tuli niin hyvä mieli! Ja miten tuosta pikkumiehestä tuleekin hyvä mieli, vaikka kaveri kuvassa harmistusta vastaan taisteleekin. Äidin rakas, tänään yksivuotias...

Katariina

Ihana Mekkotehdas-kirja tuli hankittua jo kesämmällä, mutta vasta nyt sain ommeltua siitä ensimmäistäkään mallia. Ainoa ongelma oli mekkomallin päättämisen vaikeus, mutta asian kiireellisyyden vuoksi päätin ripeästi. Aloitin Katariina A:n taskuilla.

...Ja valmistakin tuli. Kirja oli erittäin selkeä ja mekko oli hauska ommella. Tein mekon koossa 98/104, ja vähän kasvuvaraahan tuossa näyttäisi olevan. Ei silti haittaa, vaan käytössä menee jo nyt,  testikäyttö tapahtui eilisillä lastenkutsuilla. Hyviä toimintakuvia en saanut napattua, sillä kameraa ei ollut kutsuilla mukana, ja kotona tytär liimaili niin innokkaasti synttäreillä ongittuja tarroja, ettei ehtinyt poseerata.

Kangas on upeaa Amy Butleria. Haaveilin siitä joskus mekkoa itselleni, mutta kangas on niin kapeaa, että olisi pitänyt hankkia sitä metrikaupalla. Luovuin ajatuksesta, mutta senverran tätä löytyi kaapista, että sain tyttärelle syksyisen mekon.

 

Lahjaessua ommellessa ihastuin taskun reunaan ompelemaani pykäpistoon, ja surautimpa sellaisen tähänkin. Taskut eivät erotu kovin hyvin mekosta, koska kangas on niin levotonta. Taskujen malli on silti todella kiva, tulen varmasti tekemään niitä enemmänkin tuleviin mekkoihin, varsinkin jos kuosi on maltillisempaa.

 Takaakin näyttää kivalta. Hauskaa oli sekin, ettei tarvinnut ommella vetoketjua!