Sutaisin ekoapinan paperille ja tulostin kuvansiirtoarkille. Silitin kuvan haaskukasaan joutavaan kankaaseen, ompelin, ja kiva ekokassi tuli. Ensimmäistä kertaa minulla on käytössä Canonin kuvansiirtopaperia, ja siksi oikeastaan koko tämä kassi-projekti sai alkunsa. Aion nimittäin testata miten kuva kestää neljänkympin pesun.
Kassista tuli aika jättimäinen! Hykertelin kun Hupsistarallaan Terhi jokunen päivä sitten kertoi blogissaan, että hänellä tuppaa kädentuotteet paisumaan isoiksi, sämpylöistä tulee limppuja ja niin edelleen. No, mulla käy aina samalla tavalla! Usein vieraiden tullessa kylään tulee hätä piilottaa vastaleivotuista pullista tai muista leivonnaisista ne aivan enormonaalisesti (siis varmaankaan tämä ei ole edes mikään sana, mutta jos ymmärrätte) paisuneet yksilöt. Osa mun pullista on järkkyisoja, vaikka toisaalta en enää ole siitäkään niin pahoillani, kun ne kumminkin on hyviä! Mut siis kassista vielä, että sinne mahtuu ainakin kuvassa olevat kolme puolentoistalitran maitotölkkiä ja parin kilon jauhopussi, ja tilaa jää niidenkin jälkeen rutkasti. Luulempa että kahvat pamahtaa ennenku tila loppuu. Kannattanee valita ostoksiin vähän salaattiakin ja muuta sellaista kevyttä materiaalia, ettei tartte noukkia levistyneitä ostoksia kaupan pihalta!
Olen ollut muutoinkin poikkeuksellisen ekologinen sekä tuotteliaskin. Keltainen vilautus on erittäin ekohenkinen tapaus, mutta ei todellakaan kuvaudu onnistuneesti ilman apuria (yritän järjestää asian piakkoin). Itseään on mahdoton kuvata, ja samalla pitää naamaa peruslukemilla, mahaa sisällä jne jne. Vaaleanpunainen on ihana 128 -senttinen mekko, siitä on kuvatkin otettuna, mutta palaan siihen ihan omana lukunaan. Käyttäjää mekolla ei vielä ole, sillä se on omalle tytölle niin iso, että hän kompastuisi helmaan jatkuvasti, jos sitä nyt käyttäisi.
Takaterassille löytyi pöytä kierrätyskeskuksesta. Sain mokoman ilmaiseksi. Olin kaatopaikalla lasten kanssa valikoimassa pöytää, ja kaatiksen portti varmaan ajatteli, että niin paljon vaivaa on maksanut lähteä tuolla porukalla liikkelle, että vieköön ilmaiseksi pöytänsä. Eilen pestiin pöytä ja tuolit Fairylla ja tiskiharjalla tyttären kera. Nyt pitää enää hiukan tuunata settiä, ja takaterassi on vappukunnossa! Kovapuiset puutarhakalut on muuten niin kalliita, että pitää vielä miettiä haluaako edes sellaisia.
Ensi viikolla pitäisi ilmestyä painosta hartaasti odottamani Mekkotehdas -kirja, ja täten virallisesti ilmoitan haluavani sellaisen äitienpäivälahjaksi! Kehtaisikohan käyttää tähän kappaleeseen korostusta tai edes vähän isompaa fonttikokoa....
P.S. Jos joku on kiinnostunut virolaisteoksesta Meite muhu mustrid, voin luopua omasta kappaleestani vähän edullisempaan hintaan kuin missään nettiputiikissa. Kyseinen kirja on paljon kehuja kerännyt, mutten edelleenkään, puoli vuotta sitä tuijotettuani, ole saanut virittäydyttyä samalle aaltopituudelle sen kanssa. Sitten päätin, ettei mun tarttekaan jos en halua! Joten s-postia saa laittaa jos on kiinnostunut.
