Sarjatuotanto-paitoja ja pieni merenneito

Leikkasin ennen tämän talven Lapin reissua pojalle 122-128 -senttisiä paitoja viisi kappaletta akuuttiin paitapulaan ajatuksena ehtiä ompelemaan ennen lähtöä. En ehtinyt ompelemaan, mutta matkalta palattuamme surauttelin paidat kasaan. Tuli mielestäni aika kivoja paitoja hienoista digitrikoista. Nyt kun olen vaihtanut helmaompeleeksi hunajakennon, ei tarvitse enää harmistua että se lähtisi helposti purkaantumaan. Joistakin tekemistäni paidoista ja tunikoista kaksoisommel on purkautunut, ja sekös on harmittvaista. En oikein tiedä mistä se johtuu, sillä mielestäni ompelukoneeni kaksoisommel näyttää ihan hyvältä ja esimerkiksi pääntiellä kaksoisompeleet ovat kestäneet ihan hyvin. Kaikissa paidoissa kaavana Ottobren Rascal.

Lapsilla oli päiväkodissa yllättäen naamiaiset ja tytön prinsessamekot lainassa serkulla. Ei auttanut kuin kaivella kangasvarastoja ja alkaa ompelemaan. Tytär toivoi merenneitoasua, ja tällainen syntyi  ihan oman kaapin antimista. 

Pyrstö sen olla pitää, sopivaa kultaista kangasta siihen löytyi. Aloitin ompelun tietenkin sinä samana aamuna, jolloin naamiaiset olivat (olin itse iltavuorossa, joten vein lapset vasta yhdeltä hoitoon). En kauheasti suunnitellut, mittasin vain tytön ympärykset ja leikkelin pyrstön vapaalla kädellä. Tällä kertaa onnisti ja koko komeus oli täysin valmis alle tunnissa. Ilman purkamista tai uudelleenompelua selvittiin.

Tytär pujotteli itse kaulakorun kotoa löytyneistä muovihelmistä. Hyvin sopii kokonaisuuteen.

Muutamia alkuvuoden villasukkia

Vähän laiskalla tahdilla olen alkuvuodesta kutonut, mutta jotain valmista silläkin rintamalla. Kerällinen seiskaveikkaa meni näihin ihananpirteisiin raitasukkiin, jotka menivät hiljakkoin vauvan saaneelle serkulleni. Aivan perusukat, jotka apinoin Rarelrysta jonkun toisen pähkäilemistä silmukoista. Nämä ovat mallistani poiketen kokoa 38. 

Niina Laitisen sukkamallit ovat ihania. Tässä alakuvassa käytössä October Sock -malli. Tein nämä itselleni Seitsemänveljestä -langasta, mutta kävikin niin että näistä tuli liian kapeat minulle. Mahtuvat kyllä jalkaan, mutta olen viimeaikoina tehnyt parit sukat vähän kapeiksi, joita sitten pesun jälkeen saa kiskoa hampaat irvessä jalkoihin, ja nyt päätin etten halua omaan sukkalaatikkooni enää liian pieniä lisää. Lahjoitin nämä lopulta työkaverin lapselle.

Vähän huonoja kuvia kauniista sukista, kuvio ei näy kovin hyvin näissä. Tällä mallilla olen tehnyt toistakin sukkaparia vaaleansinisestä Regian langasta, toinen sukka on kokonaan valmis, mutta sekin on minulle liian pieni :). Vaaleassa langassa kaunis palmikko näkyy vielä paremmin, eiköhän niillekin aikanaan löydy vastaanottaja (sitten kun se parin toinenkin sukka on valmis).

Lankaa kului 163 grammaa ja silmukoita loin 12 enemmän kuin ohjeessa, sillä sukkien varret ovat pidemmät kuin ohjeessa. En tarkasti muista oliko puikot 3.5 vai 3.25 mm. Epäilisin kuitenkin että 3.5. Tiukahkon käsialani vuoksi jätin jalkuinosaankin 4 ekstrasilmukkaa. Ravelryssa tosiaan täällä.

Nämä sukat menivät serkkuni vauvalle. Ovat tietysti tutut junasukat Novitan Woolista. Vähän piukan oloiset tuli, ja luulenkin että ensi kerralla valitsen 0.25 mm paksummat puikot tälle langalle, vaikka se kuulostaakin vähän hifistelyltä. En tiedä missä vaiheessa elämää käsialani on aavistuksen tiukentunut.

Äkkiä surautettuja maaliskuussa

Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että omat lapset ovat jääneet vähemmälle, ja pitää heillekin saada taas ommeltua jotain. Pyysin lapsia työhuoneeseeni, ja annoin vapaat kädet valita minkä tahansa kankaan, josta ompelen jotain. Tyttären kangavalinnat meinasivat sattua silmään (ensin hän valitsi kaksi kirjavaa digiprintti-trikoota, mutta sain hänet onneksi muuttamaan mieltänsä vähän). Hän valitsi hihoihin yksiväristä pinkkiä. Vähän pelkäsin yöpaitafiilistä johtuen noista väreistä, mutta ihan kivahan mekosta tuli, ja toisaalta ihanaa että prinsessat vielä kelpaavat. Jouduin vähän soveltamaan, että sain kankaan riittämään. Aika hyvin tuli ruususet käytettyä, vain ihan vähän leikkuujätettä tuli ja sekin meni roskiin, kun oli niin pientä silppua. Yleensä jemmaan aika pienetkin palat tilkkulaatikkoon ja haaveilen ompelevani ihania tilkkupeittoja niistä jossain vaiheessa.

 

Hillosuupielinen poika valitsi kankaakseen oranssit minionit. Leikatessa huomasin että kankaassa oli aika rajujakin kudontavirheitä, tämän paidan siitä sai silti mainiosti. Vähän kyllä harmitti etten kankaan saavuttua ole huomannut virhettä, nyt tietysti on enää myöhäistä toivoa saavansa korvausta selvästä kakkoslaatuisuudesta. Tämä raglanhihainen paitakaava on kyllä mainio. Muistaakseni jostain Ottobresta, Rascal, tai joku sellainen. Olen käyttänyt kaavaa vallan pojan peruspaitoihin ainakin viimeisen vuoden ajan.

Yksi kuva näyttää olevan maailmallekin lähteneistä paidoista, muutamia peruspaitoja olen tehnyt digitrikoista.