Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhot. Näytä kaikki tekstit

29.7.2016

Sisustustekstiilejä kuukauden takaa


Johtuen maailman ihanimmasta asiasta, eli jälleen kerran vauvasta  (nyt pari viikkoa vanhasta),  on jonkin verran rästissä käsitöistä, joista olen halunnut kirjoittaa.  En nyt viitsi kaikkea paukauttaa samaan kirjoitukseen ja saman otsikon alle, joten lähdempä liikkeelle sisustusjutuista, jotka ovat olleet juhannuksesta asti valmiina. Virkkasin ontelokuuteesta (polyesteri) aivan ihanan maton, joka niin mätsäisi keittiömme uuteen tapettiin. Kaksi kiloa kudetta ei vaan riittänyt isompaan kuin halkaisijaltaan 110 cm mattoon, ja se on auttamatta liian pieni keittiöömme. Varsinkin kun minulla jo on kaksi erilaista virkattua mattoa joita käytän keittiössä, ja kumpikin niistä on oikeastaan vähän pieni, niin päätin että ehkäpä yritän myydä tämän tekeleen. Voisin jossain vaiheessa sitten hankkia tätä samaista väriä vähän isomman satsin, ja tehdä oikeasti sopivan maton keittiöön. Malli on jälleen muokattu Lankavan Juhanuusruususta.


Tässä se uusi keittiön tapetti, Pip Studion kukkasia ja lintuja. Oikeasti taitaa sävy olla aavistuksen lämpimämpi. 



Keittiöön tuli ommeltua Ikean valkoisesta puuvillasta tuollaiset perusverhot, ja ovat kaikessaa yksinkertaisuudessaan parhaat ikinä. Olen monet verhot keittiöön ommellut, ja nämä on vaan kauneimmat, varsinkin nyt kun yksi seinä sai kukkatapetin. Että jee, vihdoinkin sain mielenrauhan keittiön verhojen kanssa, eikä tartte joka kevät ja syksy ommella uusia verhoja kun vanhat ei vaan jotenkin sovi. Jouluverhoni ovat toki neutraalin kauniit, mutta ehkäpä ensi joulun jälkeen saan vähän pikaisemmin vaihdettua taas nämä valkoiset ikkunaan (joinakin vuosina jouluverhojen vaihto on venynyt nolostuttavan pitkälle).



6.7.2013

Kärpässienimekko



 Voi miten aika onkaan mennyt sitten viime kirjoituksen! Olen palannut töihin, lapset opettelevat päivähoitopaikan arkea ja koti on useimmiten sotkuinen. Nurmikko rehottaa ihanasti ja talon sokkeli on maalattu! Osa asioista on siis paremmalla tolalla kuin ennen! Alamme kaikesta huolimatta jo vähän tottua uuteen arkeen, kyllä se tästä alkaa sujua...

Kummitytön yksivuotismekko essuineen valmistui jo pari kuukautta sitten. En ole nähnyt mekkoa päällä, toivottavasti tuli sopivankokoinen!




Mekon kaavaan mallia otin jostain lehdestä, tein omia sovelluksia, ja muutin kaula-aukkoa essuun sopivammaksi. Pallokangas on varta vasten mekkoon hankittu, muut ainekset löytyivät kotoa. Tuo essukangas on mielestäni ihanaa!


Keittiöön tein kesäverhot  työhuoneen väliverhosta ylijääneestä pellavakangaspalasta ja mummultani saadusta pitsistä. Tuli aikas komia verho, vaikka kuva onkin surkea.

Lähdin tänäkin vuonna KYHäilemään, ja sain kaikki työt alkuun ajallaan. Kaikkia en varmaan valmiiksi saa, mutta osan kyllä. Nyt kuvailemaan ne jo valmistuneet, jotta saan ne esittelyyn!

30.9.2012

Enkelikangas


Iskin silmäni lörppänään enkelikankaaseen Kangas-Pauliinassa, ostaessani tylsää muovifroteeta lasten sänkyihin. Pähkäilin kotona päivän, ja sitten hain kangasta kotiin. Aluksi olin ajatellut olohuoneeseen uusia verhoja, mutta jotenkin kangas ei sitten tuntunutkaan sopivan niin hyvin olohuoneeseemme, jossa on isot ikkunat. Makuuhuone oli edelleen ilman ensimmäisiäkään verhoja, johtuen itsepintaisesta halustani omella jokaikinen talon verho itse. Liitin kappaan vähän pitsiäkin, ja hyvä lopputulos tuli. Makkarin isomman ikkunan verhossa ei ole tuota pitsiä, koska vähän nuukailin sen kanssa.


Huone näyttää kelvolliselta, vaikka en käsitä miksi valokuvissa kaikki näyttää ihan hanurilta. Onko vika kuvaajassa vai pitäisiköhän harkita jotain erikois(en kallista)objektiivia? Mittasuhteet näyttää ainakin kakkoskuvassa oudoilta. En silti tokikaan ole makkariimme täysin tyytyväinen, vaikka enkelikangas miellyttääkin. Kaksi lapsensänkyä makuuhuoneessamme pilaa sisustusyritykseni alkuunsa! Tätä kuvaa varten siirsin pinnasängyn pois, mutta odotan todella aikaa jolloin saan kalustaa makuuhuoneen oman mielen mukaan. Vieressä nukkuvia lapsia vastaan ei ole mitään, mutta saisinpa ylimääräiset sängynrohjot muualle!


Ompelin yhden tyynynpäällisenkin rimmailemaan verhoihin. Olohuoneeseenkin saan vielä pari tällaista tyynyä, jos vaan koskaan ehdin. Tuhat ompelu- ja neulontaideaa kolisee päässä toisiinsa ja osa taitaa siinä samalla romuttuakin tämän ongelmallisen ajanpuuteasian vuoksi. Jospa silti saisin pojan synttäreiksi ommeltua vielä rullakapan hänen huoneeseensa ja toisen purjerengasverhon tytön huoneeseen. Muistaakseni edellinen deadline tässä verhoasiassa oli pojan ristiäisissä, mutta loppujen lopuksi kyseisenä päivänä talon ainoat verhot roikkuivat olohuoneessa. Mutta ei se mitään, rajat on tehty rikottaviksi!

22.9.2012

Neulekerhoterapiaa

Pitkästä aikaa, melkein vuoden tauon jälkeen, pääsin osallistumaan Luovat Langat -liikkeen järjestämään neulekerhoon. Illan aiheena oli patalappu, joten semmoista aloin sitten muiden mukana väkertää uudenuusi Cloverin koukku hyppysissä. On kyllä niin mahtava koukku virkata, etten varmasti tule helpolla vaihtamaan perinteiseen. Kampanjalankana oli Smart, joten sitä käytettiin. Tein Sunny Spread -tyylillä lappuni, kun en ihastunut mallipatalapun reikäisyyteen. Lapusta tuli aika iso, ja lankaa upposi 65 grammaa. Saan siis vielä toisen tehtyä samoista langoista. Puikkoni koko oli 3, joten pinta on kivan tiivis.


 Teepannun alla...



Kuvanlaatu ei nyt ole mitenkään mahtava. Ihanaa oli kuitenkin päästä neulehenkisten ihmisten pariin tuulettumaan, odotan kuumeisesti seuraavaa kerhoiltaa!





Tein myös keittiöön verhot taannoin kitsaasti ostamastani kankaasta. Kankaan leveys oli jotain 260 cm:n luokkaa, mutta olin ostanut sitä vain metrin. Jonkunnäköisen kapan siitä sain keittiöön, mutta mielestäni se on jälleen liian matala. Kymmenen senttiä olisi tehnyt ihmeitä! Jouduin myös turvautumaan vanhaan lakanakankaaseen, jonka laitoin taustapuolelle, jotta päärmeisiin olisi mennyt mahdollisimman vähän kangasta. Verhot on kohtalaiset ja ainakin syksyisemmät kuin edelliset. Saa siis kelvata! Kankaasta jäi sopivasti yhden tyynyliinan verran, jotta olohuoneeseen saadaan mätsäävä tyyny sitten joskus, kun ompeluaika taas aukenee. Olkkariin on siis suunnitteilla oikein tyynykasa, mutta saa nähdä jääkö se vain suunnitelman asteelle.

Keittiön myslipurkki sai verhoihin sopivan villavaatteen. Piti tehdä värikynäpurkille huppu, mutta tulikin liian iso.


3.9.2012

Lontoo-henkisiä ompeluksia


Vaatimattomuus kaunistaa vain kaunokirjallisuuden päähenkilöitä, joten ajattelin sortua pieneen omakehuun koskien vierashuoneemme sisustusoperaatiota. Sisustus ei edelleenkään ole täydellisen valmis, mutta suotuisien kuvausolosuhteiden vuoksi näpsäisin pari kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Joulusta asti odotellut kangas päätyi vihdoinkin verhoksi viime viikonloppuna. Sentilleen meni koko kangas, ja juuri oikean kokoiset verhot tuli, joten saatoin onnitella itseäni kerrankin onnistuneesta kangasmäärän arvioinnista ostohetkellä. Mielestäni kankaan väri on oikein oivallinen tuohon huoneeseen. Mätsää päätytapettiin (joka ei näy kuvassa) ja kaikkeen muuhunkin. Olen tyytyväinen!


Lisäksi ompelin viisi tyynynpäällistä erikokoisille tyynyille. Kankaat olen joskus aikaisemmin ostanut  Ompelun Ihanuudesta. Lontoo-kangas on ostettu Kangas-Pauliinasta  puolisen vuotta sitten. Pidän kovasti seinällämme olevasta Lontoo-aiheisesta taulusta, jonka olemme saaneet joululahjaksi jo muutama vuosi sitten. Oli kiva kehitellä sisustusta sen ympärille. Olen asunut pari kuukautta Lontoossa muutama vuosi sitten, ja pidän paikasta, vaikkei visiittini kauaa kestänytkään. Oli siis kiva sisustaa vierashuone Lontoo-henkisesti, kun itselläkin on jonkinmoinen tunneside maahan.



Vierashuoneeseen pitää vielä virkata matto. Luulen että teen sen mustasta kuteesta. Jonkinmoisena haaveena olisi myös virkata näillä väreillä torkkupeitto huoneeseen, mutta sen idean toteutumisesta en ole ollenkaan varma.
 

Isommat verhot vielä tästä kuvakulmasta. Vasemmalla sängyn vieressä oleva jakkara kuuluu oikeasti pienen kirjoituspöydän alle, mutta unohtui näköjään tuohon, kun kurotin ylähyllyltä sisätyynyjä. Jakkara olisi vielä aikomus päällystää jollain tähtikankaalla...
Mutta nyt, pieni kiire nimeltä nuorempilapsi kutsuu, ja minä palailen langoille myöhemmin...

11.8.2012

Kesäinen työhuone, vaikka ilmassa tuoksuu jo syksy


Nyt kun olen vielä kotona lasten kanssa, ei viitsi tehdä isoja hankintoja ja hankkia uusia puoliturhia lipastoja työhuoneeseen. Siksi  raahasin tyttären huoneesta maalaamani vanhan lipaston työhuoneen säilytysavuksi. Periaatteessa kaikki roinani mahtuivat kaappeihin, mutta ne olivat senverran tiukasti sullottuina, että lipasto toi kaivatun väljyyden ja järjestyksen maailmaani. Lipastounelmani on pinkkiä tylsempi, haluaisin ison valkoisen sitten jonakin päivänä. Pinkin innoittamana ompelin kuitenkin samansävyiset ruusuverhot työhuoneeseeni.


Kangas on englantilaista puuvillaa, mukavan tukevaa. Verhoistakin tuli kivat.


Uudet väliverhot tein jo jokin aika sitten valkoisesta pellavasta. Silityslautakin oli pakko päällystää uudelleen tunnelmaan sopivammaksi. Kankaana luonnonväristä pellavaa, pitsi vanhojenpäivänmekosta ylijäänyt pätkä.



Ihanan Tilda-kirjan innoittamana tein ilmoitustaulun.



Yläkuvassa Tilda-kirjan taulu, alhaalla minun ilmoitustauluni, johon laitoin äitienpäivänä kerhosta saadut kortit. Omassa taulussani on polveke-, silkki ja puuvillanauhaa, sekä nauhaksi silitettyjä kauniita kankaita. Pohjana on tavallinen ilmoitustaulu,  kankaiden kiinnittämiseen käytin niittipyssyä. Tykkään lopputuloksesta! Sain tädiltäni pari vanhaa korkkitaulupohjaa lisää, ja tarkoituksenani olisi väsätä ilmoitustauluja lisää samalla meiningillä...

Lipasto on tuonut juuri tarvittavan väljyyden työhuoneeseeni. Vaikken vieläkään ole täysin tyytyväinen nurkkaani, niin on se ainakin paljon toimivampi nyt kuin ennen, kun kaikki on siististi laatikoissaan.



31.1.2012

Oranssia ja enerkiaa!

Jostain syystä oranssi on puhutellut tässä tammikuussa. Oranssi on positiivisen energian väri! Työn alla on poltetunoranssin värisestä langasta villatakki itselle. Neule edistyy hiljakseen, joka päivä saan jonkun rivin neulottua vaikka sitten lastenhuoneen lattialla leikkien esikoisen kanssa esimerkiksi legoilla. Nykyään on tosihienoja virityksiä, mun lapsuudessa oli lähinnä niitä legopalikoita. Jos joku legoukkeli oli, niin se oli tosihienoa. 
Olen muhinut  mummun ompelukonetta uuden työhuoneeni uumenissa ja saanut lopultakin puserrettua parit uudet verhot neulan ja paininjalan väliin. Hyvästi keittiön pellavanväriset tonttuverhot ja viimeiset joulunrippeet, nyt on pastellipalloa köökin yläkapan verran. On kivat! Olisin kyllä tehnyt vähän erilaiset, mutta kangas riitti just näihin! Nellan huoneessa on jo toisessa ikkunassa verhot. Purjerenkaiden laitto olikin helppoa, joten varmaan saan onnistumaan toisenkin kapan!


Olen päättänyt siirtää virtuaaliset luuni kokonaan bloggerin puolelle, ja täten jätän haikeat hyvästit vuodatuksen Silkkilampaat-blogille, joka sekin toivon mukaan säilyy arkistona vanhoista jutuistani. Olen kokenut hankalaksi ja ärsyttäväksikin vaikeudet ulkoasun muokkaamisessa ja monissa muissa pikkujutuissa. Eniten harmittaa tummanpuhuva tausta, joka sekin on vaikea saada vaihdettua pois tyydyttävällä tavalla. Uusien tuulien puhaltaessa päätin vähän muokkailla blogin nimeäkin, eli Raisu-Kaisuna mennään tästedes. Asenteesta en sen paremmin tiedä, mutta asenne se on huonompikin. Tietty täällä sitä potkotetaan positiivisella,  ja toisinaan ehkä vähän kyyniselläkin asenteella menemään.  Kiitos, lähden nyt  spinningiin  nauttimaan energisestä aamustani!