Siilineidit

Luvattoman monta viikkoa nämä siilineidit pyörivät käsilaukkuni pohjalla melkeinpä valmiina. Tytär ehti näiden perään kyselemään tosi monta kertaa, ja oikeastaan koko homma oli kiinni vain silmien ja nenujen ompelemisesta. Eipä se juuri aikaa vienyt, en vaan saanut aikaiseksi ennenkuin mulle kerrottiin että TÄNÄÄN ne lapaset tarvitaan.

Neuloin ensin harmaat lapaset punaisilla rannekeraidoilla alusta loppuun, ja sitten poimin karvalangalla selkämyspuolelta silmukat karvoja varten. Harmaa lanka on seiskaveikkaa, puikot 3,5mm, karvalangan merkkiä en enää muista. Kivat näistä tuli, paras kiitos on tietysti onnellinen siilineitien omistajaneiti.

K-E-S-Ä-L-O-M-A

Kaksi kuukautta rutkutettu arkea töissä, ja nyt kesäloman kimppuun, josta käytän nyt kolme viikkoa! Miten ihanaa on se, että lomaa kertyy lomallakin (äitiys), ja nyt saamme nauttia tästä ihanasta koko perhe kotona!

Osallistuin KYHäilyyn tänäkin vuonna, ja sain kaikki työt alkuun määräajassa. Valmistuminen onkin sitten eri juttu, varsinkin jos neuloo innoissaan isohkoa torkkupeittoa ekopuuvillasta samaan aikaan. Käsityökorissa on muutamia sukkia ja lapasia vailla toista paria, mutta uskon niiden saavan kaverin syksyn kuluessa.

Vaikka kesä on vasta parhaimmillaan, olen jo vähän varautunut syksyynkin, jos se tulee yllättäen (varsinkin kun viime talvena osoittautui että sukkia ei ole tarpeeksi ja neulottuja lapasia ei lainkaan). Eka KYH-työ valmistui rivakasti:

Pojalle sukat Nallesta ja koivunvärisestä Luontopolku Nallesta (RAV myöh). Puikot olivat kolmoset, lankaa kului 46 grammaa. Kivat peruskaverit, joissa joustinta varressa ja puoliksi jalkuinosassakin.

Yhdeksäntenä KYH-työnä aloitin tytsylle sukat kirjavasta Maijasta. Puikot olivat KnitPron metalliset 2,5 milliset, ja aikaa näiden melkein polvimittaisten minien neulomiseen tuntui menevän ikuisuus!  kivat perussukat silti tuli näistäkin.

Lankaa kului 59 grammaa.

Paljon käytössä ollut KYH12 -rätti Novitan Bambu-langasta. Puikot neloset, kulutus 20 grammaa, vinoraitaa.

KYH 20, lapaset nuoremmalle. Pari kertaa purin peukaloa, kun tein nämä omasta päästäni. Lanka on TeeTeen Pallas 30 g, puikot metalliset 2,5 mm. Perus nämäkin.

Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!

Kesäistä kyhäilyä

Vähemmän kesäisistä ilmoista huolimatta viiikonloppuna on juoksulenkkeilty ja aloitettu Kesäyön Hullutus. Kumpikin edellisistä on mukavaa, kun ulkona on viileänraikas hapekas ilma. Kesäyön hullutus, kotoisammin KYH, on tempaus johon osallistuvilla on tarkoitus aloittaa kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen joka päivä uusi virkkuu tai neule, aina 23. päivään saakka. Nämä aloitukset (23 kpl)  on sitten tarkoitus saattaa loppuun heinäkuun loppuun mennessä. Että sellaista yllytyshulluttelua! Olen ensimmäistä kertaa touhussa mukana, vaikuttaa hauskalta!

Ensimmäinen kyhäily, lapaset pojulle, on valmis! Lanka on jälleen Novitan Miami, kulutin sitä näihin 30 grammaa.  Lapaset tulivat tarpeeseen, kaveriksi sille sinttihaalarille ja aaltopipolle. Käytin kolmosen bambupuikkoja ja aloitin 40 silmukalla. Ranneresorin kohdalla  silmukoita on jäljellä 32, peukalossa 12 ja kämmenessä 34. Edelliset muistiin itselle siksi, että lapasista tuli aika passelit. Taitavat jopa pysyä ylhäällä, sillä pujotin ohuen kuminauhan suihin.

Miami-langalla  on vaikea neuloa tasaista, en tykkää noista möykyistä lopputuloksessa. Kostutus ja komennus pyyhkeen väliinkääm ei siloittanut neulepintaa sanottavasti. Lapsosen käsissä pysyvät lapaset ovat kuitenkin niin hieno juttu, että kestän pienet möykyt kohtuullisen hyvin!

KYHit kaksi ja kolme on myöskin  aloitettu. Tulossa Hamppurötväkettä ja palmikkopaitaa nukelle.

Äidin Pieni Poika

Tulinpahan vain kertomaan, että kaksi viikkoa olen saanut olla kahden äiti. Pientä kipua tuotti olla sairaalassa vauvan kanssa kolme yötä, sillä äidin ja esikoisen eron hetket olivat ennen sitä olleet vähissä. Isosisko ja isi pärjäsivät aivan loistavasti kahdestaankin eläintarhamme kanssa, ja äiti ja pikkuvelikin pääsivät hyvänä ja aurinkoisena päivänä kotiin. Pikkuveljen villasetti valmistui ajoissa ja se saatiin kotimatkalle päälle.

Pojan haalari on ihanaakin ihanampi Small Things Romper. Koko on kolmekuisen, vähän jämpti meidän jässikälle, joka syntyessään oli reilu nelikiloinen. Syntymäpaino oli kylläkin oletetun mukainen, painoihan esikoinenkin piirun verran yli neljä kiloa. Neuloin haalarin 4,5 mm:n pyöröillä ja sukkapuikoilla, lankana on se Cascaden upea 220 Paints. Sitä kului tasan 150 grammaa. Haaalarin jo valmistuttua hoksasin senkin, että lanka on aavistuksen ohuempaa kuin ohjeen suosituksissa ja puikotkin pienemmät, joten varmaan siitäkin johtuu neuleen niukka mitoitus. Isompi haalari olisi tarkoitus neuloa lähiaikoina.

Olen tämän kahden viikon aikana saanut huomata, että vaikka minulla on tähän päivään saakka ollut maailman ihanin tyttölapsi, niin nyt saan olla myös maailman ihanimman poikalapsen äiti. Kummallista, vai mitä? Onnentunnetta tietysti vielä syventää hyvin nukutut yöt, suloinen poikalapsi kainalossa ja reipas esikoinen, joka nukkuu meidän kaikkien kanssa samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä. Pienestä ne ilot lähtee.

Haalarin kaveriksi neuloin lapaset, lakin ja töppöset, joihin kaikkiin yhteensä kulutin 80 grammaa vihreää TeeTeen Helmi-lankaa. Lakki on Norwegian Sweet Baby Cap, tein pienemmän koon, mutta  olisi siitäkin vielä pitänyt jättää silmukoita pois, sillä lakki on turhan iso vauvalle. Töppöset tein Neulojan Vuosi –kirjan ohjeella, jätin pienimmästä koosta vielä 10 silmukkaa pois. Aika niukat ovat vauvalle, mutta tosi suloinen töppösmalli. Meinaan tehdä toiset isommat, mutta pitää muistaa päätellä löyhästi, etteivät kiristä suusta. Nämä siis neulotaan pohjasta varteen tasona, itse kylläkin neuloin varren, ohjeesta poiketen, sukkapuikoilla ja suljettuna neuleena. Lapaset tein omasta päästä, ne ovat kaksinkertaiset, ja resorissa on 38 silmukkaa ja kämmenissä 44. Kämmen-osuudet olisivat voineet olla aavistuksen pidemmät, mutta aika hyvin käsissä pysyvät. Viidellä silmukalla ja kolmella sukkapuikoilla neuloin i-cord –putken käsineiden väliin, jotteivat joudu hukkaan toisistaan. Puikkoina kaikissa oli 2,5 mm:n bambutikut. Kaksi puikkoa katkaisin, onneksi alun perin on ollut kaksi settiä samoja puikkoja, joten en ollut pulassa tapaturmista huolimatta. 

 Tällä hetkellä puikoilla on villasukat tyttärelle. Aikaa neulomiselle ei paljoa ole, mutta otan kaiken ilon irti siitäkin vähästä ja palailen kun kerrottavaa on.

Sateisina ja pimeinä syysaamuina neulottua

Puikot ovat sauhunneet, ja valmista on tullut. Uusin työ,  Olearia-villatakki lapselle lepää kosteana pyyhkeen välissä ja odottelee päättelyneulaa. Kyseinen villatakki on aivan ihana Tikkin malli, harmillisesti lähdin vain yrittämään kolmevuotiaan kokoa neljällä kerällä Sublimen merinovillaa ja helma jäi lyhyeksi. Olin ajatellut villatakkia 3-vuotislahjaksi, mutta nyt onkin pakko lahjoittaa neule oman tyttären villatakkiarsenaaliin. Hänelle se sentään pituutensakin puolesta passaa, ja pienoinen liikaleveys ei haittaa. Koko näytti ainakin aamulla ihan hyvältä kun neuletta kokeilin juuri heränneelle ja aamuärtyneelle taaperolle (eli aika nopea sovitus oli). Nyt siis odottelemme kuivumista ja yhteistyöhaluisempaa lasta.

Seiskaveikkaiset synnytys-sukatkin pitäisi päätellä. Sain ne valmiiksi jo parisen viikkoa sitten, mutta päättelykeiju ei ole vieraillut kässäpussukassani. Langanpäitä on todella vähän, joten päättelyn ei pitäisi olla suuri ponnistus.  Ja siitä vielä, etten ajatellut villasukat jalassa synnyttää, vaan vetää sitten jälkikäteen kontteihini jos alkaa kylmiä. 

Äitini syntymäpäivä on syyskuun alussa, ja viime vuoden vahingoista (1 ja 2) viisastuneena neuloin pipon purppuranvärisestä  7 veljeksestä, ja vihdoinkin hyvä tuli! Pipon malli on jälleen ihana ja hyväksi havaittu Villapeikon Mustikka. Puikkoina käyttelin kolmepuolikkaan ja nelosen sukkapuikkoja. Pipon kaveriksi tein lapaset, joita en viitsi vielä tarkemmin esitellä. Ajattelin nimittäin osallistua kyseisellä mallilla, pienillä muokkauksilla tosin, Käsityölehden lapaskisaan. Nämä olivat siten harjoituslapastimet tositoimia varten. Malliin olen ihan tyytyväinen, ja jos ei nyt sentään kisamenestystä tipu, niin saapahan ainakin joku vähän lämpimämmät sormet ensi talvena minun ansiostani. Kaikki kisaan osallistuvat lapaset menevät nimittäin hyväntekeväisyyteen voittajien valikoinnin jälkeen. Lankaa settiin kului 187 grammaa.

Syksy on niin ihana lämpimänviileine tuulinen ja lentävine lehtineen. Voi lähteä sunnuntaiaamuisin patikointiretkelle ja nauttia luonnosta ja maisemista. Iiris-haukkukin arvostaa.

…Ja Brita, vaikka kuonossa onkin jo muutama valkea karva…

Seuraavaksi lähtee uuden tulokkaan haalari puikoille, sekä tilattu virkkuu. Kumpaakin varten on ensin viritettävä vyyhdinpuut iskuun, muutoin kaikki on selvää malleja myöden. Oi katsokaa miten ihanaa lankaa mulla on pikkuihmisen haalaria varten!