Yksisarvisia kankaalla ja mekoissa

Verson Puodin ihanaa harmaata yksisarvistrikoota oli kaapissa ehkä metri tai vähän yli. Ompelin siitä lahjamekon eräälle viisivuotiaalle tyttöselle. Kun tytär näki ompelukseni, hänkin halusi heppoja mekkoonsa. Ihan koko mekkoon yksisarviset eivät enää riittäneet,  mutta tyttären mekkoa jatkettiin harmaalla helmasuikaleella.

Saihan poikakin samalla kertaa uuden paidan, traktoreita tällä kertaa. Traktorikankaan superjoustavuuden vuoksi kaula-aukon resori jäi lörpsöttämään vähän huonosti, en viitsinyt kuitenkaan enää korjata. Mielestäni osaan nykyään jo aika harjaantuneesti arvioida oikean resorin pituuden suhteutettuna kaula-aukkoihin ja hihansuihin sun muihin, mutta pitäisi aina muistaa huomioida trikoon ominaisuudet, eli tässä tapauksessa 'normaalista' poikkeava trikoon paksuus ja joustavuus.

 

Kasvunvaraakin tuli vähän enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta poika oli niin ihastunut uuteen paitaansa sen valmistuttua etten  saanut sitä heti kaventaa, ja niin se jäi kokonaan tekemättä. Sopiipahan kauemmin päälle!

Perusvaatetta

Summamutikassa leikkasin tyttärelle tunikatyyppisen mekon ja surautin myös. Etukappaleessa on hauskaa printtitrikoota ja takana Noshin raitaa.

Oho, mitä siinä hihassa jo on :). Kyseistä mekkoa on jo paljon pidetty ja pesty. Huomaa, että laadukkaat kankaat pysyy hyvinä pesusta toiseen! 

 

Poikakin sai pari paitaa. Paloautokankaan hän bongasi kangaskaapista, toi sen minulle, ja kertoi että haluaa tästä paidan NYT. Mieluisa taisi olla, vaikka aika vakavana tässä ollaan!

Kasettipaita syntyi Pikku-Piltin ihanasta trikoosta ja tähdistä. Kasettikangaskin on huippuhyvälaatuista; ihanan napakkaa,eikä vedä viuteloon pesussa. Tällä hetkellä on nimittäin työn alla sellainen printtitrikoopaita, jonka kangas meni esipesussa ihan vinksalleen. Siinä sitä on ihmettelemistä laittaako langansuunnan vai kuvion kohdilleen!

Loput kesähepenet

Pitää vielä äkkiä esitellä elokuun alun helteille valmistuneet hellemekot, ettei vaikuta enempää jälkeenjääneeltä näiden bloggailujen kanssa.

Ihanasta auringonkeltaisesta rusettikankaasta valmistui tyttärelle hellemekko, joka on ollut oikein pidetty. Eikä käyttö helteille loppunut, vaan liivimekkona jatketaan. Eilenkin uimahallin jälkeen oli tämä päällä. Ensin ajattelin mekon olevan kovin reilua kokoa, mutta pari ensimmäistä pesua veti trikoota sen verran kasaan, että nyt se on juuri sopiva. Olenkin tällä hetkellä jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa kankaiden esipesujen suhteen. Usein esipesen, mutta onhan se niin hienoa ommella (ja esim antaa lahjaksi) vaate pesemättömästä kankaasta, joka oikein hehkuu värikylläisyyttä. Toisaalta on harmittavaista jos trikoo vetää ekapesussa paljonkin kasaan, ja vaatteesta tulee jämpti. Sama ongelmahan on tietysti valmisvaatteissakin, pitänee vaan muistaa jättää kutistumisvaraa jatkossakin, jos trikoo on pesemätön.

Tyttö tykkäsi, ja äiti varsinkin, kun sai suostuteltua muuta kuin vaaleanpunaista. Osasin vetää tällä kertaa oikeista naruista kun muistelin tyttären joskus varanneen tämän kankaan itselleen kangaspinosta.

Ärtsy neonpinkki trikoo tarttui mukaan Jättirätistä ja siitä oli vielä pakko saada loppukesän hellemekko. Silityskuva on Pikku-Piltistä.

Tämän leikkasin summamutikassa 'laatikoksi', niin että hihatkin tulivat ilman saumoja. Mekosta tuli aika kiva jo tuon kankaan laskeutuvuuden ansiosta. Kuvat eivät oikein anna oikeutta tällä kertaa.

 

Näidenkin jälkeen on valmistunut jo vaikka mitä, ja vielä pitäisi vaikka mitä :). Syysvaatetta on tuloillaan, ihanaa ommella niitä!

Kalsareita ja merirosvolaivoja

Poika sai Metsolan merirosvolaivoista t-paidan. Trikoo on nättiä ja peruspaitoja aina tarvitaan. Aika paksua tämä trikoo on, eli ehkäpä tästä kankaasta voisi ommella myös syksypaidan.

Muutamat kalsarit olen ommellut hätäpäissäni pojalle, joka on ihan silmänräpäyksessä muuttunut vaippavauvasta kalsarikalleksi. Näissä kuvissa vain kolmet, ainakin toiset kolmet olen ommellut ilman kuvausta (mutta ovat yhtä peruslaisia kuin nämä kuvatut). Osassa alushousuista oma kaava, osassa OD:n bokserikaava.

Monsteriautoja ja pikkubambeja

Ompelukone ja saumuri ovat taas sauhunneet, kun lapsille on valmistunut uutta vaatetta. Pojalle päräytin pari paitaa Lillestoffin monsteriautotrikoosta ja tyttö valitsi vaaleanpunaista bambitrikoota mekkoonsa.

Ekana tein monsteriautot, kaavana 4/2011 Ottobre Designin raglanhihapaita. Tein paidat koossa 104 cm, ja ovat vähän reiluja. Koska ekan paidan jälkeen monsteriautoja oli vielä jäljellä, tein samalla toisenkin paidan. Takakappaleeseen ei enää autotrikoota riittänyt, joten laitoin tummanharmaata, ja hihansuissa on pidemmät resorit samasta syystä . Ei mitään täydellisiä yksilöitä, mutta poika ihastui kuosiin, ja varmasti tulevat olemaan ahkerassa käytössä.

Hihansuut vielä lähikuvassa:

Bambimekosta tuli todella reilunkokoinen. Mekkonen on 1/2014 OD:sta muokattu  malli, koko 116 cm. Seuraavan mekon teen vähän pienemmäksi, sillä kaksi edellistä ovat olleet aika isoja. Hoikahkon tyttösen päällä nuo isot mekot näyttää helposti teltoilta.

Tarpeeseen ommeltua

Tyttösen vaatekaapissa kaikki tuntuu olevan pientä. Hätäpäissäni ompelin bambi-mekon Ottobren kaavalla, koossa 116cm. Mekkonen on vähän reilu, varsinkin kun tyttönen on venähtänyt vain pituutta, ei juurikaan leveyttä. Pitäis tehdä lisääkin kaikkea.

Tätä traktori-trikoota odotin ja jonotin kuin kuuta nousevaa viime syksynä. Saapuihan se lopulta kauppoihin, vasta nyt se on paitana. Jollain 98 -senttisellä peruskaavalla ompelin.

Koirakankaan poika kaivoi itse kangaskaapistani  ommellessani traktoreita ja bambeja, ja kertoi haluavansa kyseisestä kuosista toisenkin paidan. Äitihän ompeli, ja otti mallia Mutturalla -blogista, jossa koirakankaan kanssa oli käytetty raitaisia hihoja. Kummankin paidan trikoot ovat mukavanpaksuja ja pysyneet hyvinä monista pesuista huolimatta. Se on kaikista ilahduttavinta! Traktori-trikoo taitaa olla Znokin, ja koiraset ja raitaset Nosh Organicsin. Lisää polttelis ommella, en vaan viitsisi ajatella kalenteria, jossa joka päivän kohdalle on rustattu jotain -ja töissäkin pitäis käydä! Tänään esimerkiksi 3-vuotissynttäreitä. Eipä tosin ompelu kovin sujuvaa ole vaikka kalenterissa olisi tyhjääkin, kun kaksi kirppua seuraa ompelua melkein iholla. Vanhempi kyselee viiden minuutin välein 'joko se on valmis', ja nuorempi vetelee laatikoita ja kaappeja auki (ja kankaita ja lankoja ulos).

Ja se neulomisaika, voi surkeus. Taidanpa joutaa hetkeksi sohvalle neulomaan ennen töihin menoa. Melkein valmiina on ne sukat ja siililapaset.

Lampaita laskemaan

Vaikka uni silmää painaakin, pitää vielä esitellä pojalle ompelemani pyjama. Valmiita töitä alkaa olemaan bloggaamatta jo niin runsaasti, että on pakko avata keskustelu jostain päästä, että pääsen edes joskus sitten kehumaan itteäni kun olen saanut lopultakin sen tylsän  hienon torkkupeiton neulottua ja pääteltyä.

Mutta asiaan. Yöpuku on ollut käytössä jo (yli?) kuukauden. Ekana pitää kehua, että on pysynyt tosi hyvänä monista pesuista huolimatta (samoin kuin ompelemani tähtiyökkäri). On aina ilahduttavaa, jos nämä omatkin tekeleet ovat kulutusta kestävää tavaraa. Toisaalta, jos maksaa trikoopalasta reilut parikymppiä metristä, niin pitäähän sen kestää! Lammastrikoo on jotain vanhempaa kaappieni kätköistä, joten tämän nimenomaisen kankaan hinnasta en mene takuuseen, vaikka tässä yhteydessä aloinkin trikoiden metrihinnoista jaarittelemaan! Kivannäköistä lammastrikoo on joka tapauksessa. Housut surauttelin yksivärisestä trikoosta.

Kaavat ovat itsemuokkaamani, pojan mitoille tehty, ja tällä hetkellä on näillä samoilla kaavoilla vielä kaksi pyjamaa tulossa. Vaikka itse näenkin tässä hienossa turkoosissa kuosissa lampaita, niin aamuisin poika usein osoittelee lampaan takalistoja yöpaidassaan ja sanoo "äitin pylly", ja käkättää tietysti päälle. En tiedä mistä on moisen keksinyt, isi tuskin olisi uskaltanut tuollaista juttua syöttää!

P.S. Kädentaito -messut oli pakko jättää tänä vuonna välistä, mutta messutuliaisia sain silti. Muiden messupostauksien ja -ostosten ruotimisen myötä pääsee onneksi itsekin  vähän niinkuin osalliseksi (sen lisäksi että sain neonväristä lankaa pipoihin ja paperinarua palloihin ja Suuren Käsityölehden tilauksen, vaikken itse ollut edes paikanpäällä). Kyllä mun kelpaa!

Traktorisetti

Eräälle synttäripojalle lähti postin mukana tämmöinen setti koossa 92 cm. Vähän iso vielä yksivuotiaalle, mutta onneksi noilla tenavilla on taipumus kasvaa. Traktoritrikoo on tosi kivaa, Maitotytön suunnittelema kuosi. Meidänkin pojulle olisi tarkoitus tehdä samanmoinen.

Housut on joustogollegea, kivan ohkaista ja joustavaa materiaalia! Kummatkin on tehty Ottobren kaavoilla.

Pilvipipa

Tulin vaan kertomaan, että ompeluksia on tullut tehtyä läjäpäin. Pienille pojille ja tytöille, kivoista kuoseista. Tämä keltainen pipo, valkoisella fleecevuorilla, valmistui jo kuukausi sitten sopimaan kalahaalarin kanssa. Palaan pian esittelemään niitä kaikkia ihania trikoita, joista olen ommellut. Nyt en jaksa, vaan painun nukkumatin maailmaan!

Tähti-yökkäri

Lyhyestä virsi kaunis, ja pojan yöpaitadokumentointi. Joskus parisen viikkoa sitten sain pyjaman surautettua, ja on ollut ahkerassa käytössä. Muistan aina kehua että äiti on tämän tehnyt, kun pyjama on päällä.  Usein poika sitten toisteleekin iltaisin; "äiti tehny mulle". Paita on Toydog -pyjamapaita (OttobreDesign 6/2011) ja housut omat mukaelmat OttobreDesignin lehdetä 1/2013 (malli 26). Housuista tein ainakin lahkeista leveämmät, muuta en muista.

Tyttärellekin haluaisin jotain ommella, mutta viime aikoina pikkumiehen vaatettaminen on kiilannut edelle ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvetta on enemmän. Suvussa kun sattuu olemaan kolme vanhempaa tyttöserkkua, niin siksi esikoiselle löytyy monennäköistä käyttökelpoista tyttövaatetta sieltä suunnalta. Kuitenkin seuraavana kaavakasassa on leikattuna kaksikin mekkoa, ja niistä toinen jää meille. Muutaman uudenkin vaatekappaleen olen saanut ommeltua, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Neulepeiton kanssa olen siinä pisteessä, että odottelen milloin pääsen viimeiselle kitukerälle. Tuntuu kuin peitto olisi ollut käsissä ainakin ikuisuuden. Tykkään työstä, mutta haluaisin nähdä sen jo valmiina!

Äipän stara

Löysin aivan pienen palan tähtitrikoota, ja surauttelin siitä hyvällä onnella 98 -senttisen paidan pojalle. Kaava on pyjamapaidan, sama josta sain tehtyä jo sen oikeankin yöpuvun, tämä tuli oikeastaan vain sivutuotteena. Tuli kiva ja pidettävä, pestykin on jo pari kertaa!

Kaapista löytyi sopivaa yksiväristä hihoihin ja resoria hihansuihin. Pyysin miestä ottamaan ennen hoitoonvientiä paidasta On Action -kuvan. Muuten meni nappiin, mutta miten mies onnistui valitsemaan pojalle koko vaatekaapin kauheimmat verkkarit!?! On taas näitä juttuja joihin vaan miehet pystyy! No mut, ens kerralla sit se varsinainen tuote, eli pyjama esittelyssä!

Pinkit Pilvet

Olipa kerran ihana viisivuotias pikkutyttö, jonka synttäreille sain jälleen tehdä kakun. Sain vapaat kädet suunnittelun suhteen, muttei ollut vaikea päättää millainen kakusta tulisi. Prinsessoja tietysti! Onpa ihanaa, että nykyään on tehty niin helpoksi onnistua kakunkoristelussa, kun kakkukuvia saa melkein mistä aiheesta vaan!

Lahjaksi tyttöselle tein  mekon Ottobre Designin 4/2013 lehdestä. Oikeastaan mekko on sekoitus lehden tunika- ja mekkomallista, sillä pituus on mekon, pitkät hihat tunikasta. Talven lähestyessä on kiva että hihoissa on pituutta. Pitäisi omallekin tytsylle saada pari uutta mekkosta surautettua pitkillä hihoilla.

Mekko onnistui hyvin ja ilman Framiloniakin pärjättiin (käytin sensijaan kuminauhaa hihansuissa). Pitää silti hankkia sitä lisää, koska Framilon ei ole niin tönkköä kuin kumppari.

Jos jonkun pienen virheen tästä löydän, niin se on taskunsuissa. Resoria olisi voinut ommellessa veyttää aavistuksen enemmän, niin että taskut olisivat menneet vähän enemmän suppuun. Mutta eivät nämä silti rumasti lörpsötä ainakaan tasossa, toivottaasti ei päälläkään. Olipa kiva ommella pitkästä aikaa alusta loppuun kokonainen vaate!