Satunnaisia ompelu- ja leivontatöitä

Kun kuopus täytti kaksi, askarreltiin taas kortteja, kakkuja ja viirinauhoja... Syksyn aikana olen myös saanut leipoa sisarusten yhteissynttäreille ja anopin eläkekahveille.

 

Pakkosyöttöä

En tiedä missä vaiheessa tytär sanoo että huoneessa alkaa olemaan liikaa pinkkiä, mutta siihen asti kun hän ei sitä tajua, aion jatkaa pinkillä sisustamista! Nyt esittelyvuorossa jo tammikuun syntymäpäiville valmistunut viirinauha sekä Esteristä virkattu matto.

Tämän maton virkkasin Esteri-kuteesta, malli on Kauhavan Kangasaitan Ratasmatto. Muuten olin uskollinen mallille, mutta pinkin ja beigen paikkaa vaihdoin, jotta sain enemmän väriä kehiin. Koukku oli 8, polyesterikude on miellyttävää virkattavaa, vaikka tekokuitu onkin aina tekokuitua! Matossa on reilu kolme kiloa materiaalia, joten ei tämä onneksi ole liukas laminaatinkaan päällä (viikon kokemuksella). Vähän matto kuvissa vielä kupruilee, mutta taitaa luonnossa olla jo asettunut kuosiinsa.

Tytär sai Esteristä pari pannunalusta uuteen leikkikeittiöönsä, kun vanha köökki odottelee leikkimökkiin pääsyä (leikkimökistä ei silti ole vielä tarkempaa tietoa, koska valmistuu). Vielä haluaisin virkkailla keittiötarpeiksi Garnstudion hedelmiä, ne olisi toivottuja.

Viirinauhaan käytin Estan kankaita (pinkit), jotka ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, sekä beigejä kaapista löytyneitä tilkkuja.

Letkis ja viirinauha

Isoin pettymys aikoihin hengailee tässä ja tuossa! Haaveilin kesästä asti kauhavan Kangas-Aitan Letkis-korista, joka virkataan Esteristä muoviputken ympärille. Olosuhteiden osuttua suotuisiksi pääsi Esteri koukulle noin kuukausi sitten. Kori valmistui melko rivakasti, koska paloin halusta nähdä sen valmiina. Taito-lehden kuvassa kori näyttää ihanalta, mutta olin todella pettynyt omaani kun se valmistui. Kori on jotenkin viutelo! Oli pakko tunkea kori täyteen lankoja, että tuli parempi mieli ja korin muotokin vähän parani. En meinaa lähteä purkamaan, tekele saa toimia lanka- tai pyykkikorina, vaikkei siitä lelukoria tulekaan pojan huoneeseen, kuten aikaisemmin ajattelin. En pystyisi katseleemaan moista vinokasta lelukorina...

Koukku oli kasi, ja kudetta meni puolitoista kartiota.

Pikkuisemman ykkössynttäreihin halusin panostaa, kuten lapsukaisten synttäreihin yleensäkin. Synttärien tuoksinnassa blogailukin vähän jäi, ja lueskelen muiden kirjoituksia jälkijunassa. Vanhohen Vuodatus-tekstien siirto tänne Bloggeriin on kesken, se on äärettömän tylsää, varsinkin kun pitää etsiä oikeat kuvat paikoilleen Vuodatuksen hukattua parin vuoden otokset blogiteksteistä. Itseni takia kirjoituksia tänne siirtelen, harva vanhoja juttuja taitaa selailla, ellei tunnisteiden kautta niihin eksy. 

Ykkössynttäreillä oli kakkutikkareita ja kakkua (sekä paljon muutakin, mutta jotain mainitakseni). Kakkutikkareista on jonkunverran vaivaa, mutta ne on kyllä hienoja! Tein nämä Valion ohjeella, ja näistä tuli tosi hyviä, mutta saattaa olla että pienemmille lapsille maistuisi vähän miedommat versiot, näissä oli nimittäin aika paljon kaakaojauhetta taikinamassassa.

Kakun koristelu on nyt taas mitä on, mutta synttärisankari on ihana!

Oli myös viirinauha, joka näytti mielestäni kivalta keittiön lampun ja eteisen tiiliseinän välillä.

Ompelutyön siisteydestä emme puhu tässä yhteydessä mitään....

Yksi pöllö viirissä. Piti olla enemmänkin, mutta tämän kanssa tuli vähän kiire...

Kaikki kankaat löytyi omista kaapeista, ja ne rimmaa pojan huoneen sävyihin. Viirinauha tulee jatkossa oleskelemaan pojan huoneen katonrajassa, kunhan saan ne naulat sinne oikeisiin paikkoihin.

Fantti ja Pöllö

Olen ykkössynttäri-vouhaaja. Sain vahvistuksen, kun huomasin jo hyvissä ajoin kaavailevani mitä pojan syntymäpäivillä tulee olemaan, ja samanlainen touho olin kun tytär täytti yksi. Siellä tulee olemaan ainakin norsuja, kirahveja ja pöllöjä, värikkäillä savannineläimillä koristeltu kakku, kakkutikkareita, poppareita, norsukeksejä ja viirinauhaa. Kutsut on jotakuinkin kunnossa, juhlimme jälleen kahtena peräkkäisenä päivänä perinteisin menoin, eli pyhänä suku, ja maanantaina tulee lapsellisten lauma syömään loputkin herkut pois nurkista.

Suunnittelin ja tein kutsukortit itse. Apua sain siskokullalta, joka pahaa aavistamatta saapui kylään ja joutui leikkaamaan norsuja ja ruohoja. Apu nopeutti prosessia paljon, kiitos sisko!

Viirinauhaa varten väänsin Paintilla pöllön ja norsun. Meinaan siis käytellä vähän kuvansiirtopaperia ja iloisenvärisiä kankaita, jotta saan kivan kokonaisuuden nauhaa varten.

 Saattaa olla, että teen vielä leijonan, jos ehdin. Menee se nauha näilläkin ja kivoilla kankailla...

Tyttären baletti-innostus on niin suloista! Kaksi kertaa on balettitunti vasta ollut, ja tällä toisella kertaa hän jo saikin pikkuballerinan mekon päälleen. Tuo villi, temperamenttinen, rohkea ja reipas tyttäreni on niin rakas, ja ihanan innostunut tästäkin uudesta asiasta.

Minä neulon töppösiä valmistuneen tilauspeiton kaveriksi, ja haaveilen itselle tulevasta neuleesta. Ehkä joskus sitten...