Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.

Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.

Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 

Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.

Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

Maailman rumin imetystyyny

Siinäpä se taisi tulla sanottua ytimekkäästi heti otsikossa. Eli tulipa tehtyä maailman rumin imetystyyny. Ohje oli ihan hyvä, kaavan tulostin Vauvasaurus-blogista. Mutta toteutuksessa tulikin sitten pari kämmiä, kun äkkiä halusin saada tyynyn käyttöön. Suurin virhe lienee päälliskangas, joka on aika paksua ja jäykkää puuvillaa -ei kovin mukavaa, trikoo olisi toiminut paremmin. Tyyny on täytetty superlon-silpulla, jota esikoisen kanssa saksimme urakalla muutaman päivän. Tyyny on siis myös melko muhkurainen.

Kaikkein tylsintä tyynyssä on kuitenkin se käsinommeltu reuna, josta täytetty tyyny on sullottu sisään. Päällinen oli vähän nafti, ja siksi käsinommeltu osuus ei ole niin kaunis kuin haluaisin. Tai se on siis ruma! Mutta olin menettänyt mielenkiintoni täysin koko tyynyyn siinä vaiheessa kun huomasin muhkuraisen täytteen ja jäykän päällisen. Siispä ompelin apinan raivolla työn valmiiksi ja itseeni pettyneenä huokaisin helpotuksesta, kun se tuli valmiiksi. Pettyneenä siksi, että en olisi uskonut reputtavani näinkin yksinkertaiselta kuulostavaa haastetta kuin imetystyyny. Mutta parempi ruma imetystyyny, kuin keskeneräinen sellainen. On sitä muutaman kerran käyettykin oikein imetyksessä, mutta ihmeekseni olen huomannut että se taitaa olla ihan mainio niskatyynykin. Ja toisaalta se menee myös hassunmallisena sohvatyynynä, en usko että monikaan vieras arvaa tyynyn olevan nimenomaan imetystä silmälläpitäen tehty. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei oma silmäkään enää ihan joka ikinen kerta osu siihen rumaan täyttöaukkoon.