Anteeksi, vääriä hälytyksiä tiedossa!

Päivitän vanhasta blogista vanhoja kirjoituksia tänne bloggerin puolelle, ja pahoittelen jo etukäteen siitä aiheutuvaa häiriötä.

Kesäjuhlatilaus!

En tiedä minkätyyppisen mielenhäiriön sain viime viikolla, kun aloin ommella Mekkotehtaan Maret-kolttua  tyttärelle kesäisen pinkeistä kankaista. Ensin ajattelin, että voisihan hän käyttää mekkoa pikkuveljen synttäreillä vaikka se vähän lyhythihainen onkin, mutta sovituksen jälkeen muutin mieltäni. Maret on aivan ihana, mutta niiiin kesäinen! Onni onnettomuudessa on se, että tein koon 104 cm mekon, ja se on tytölle iso. Vaikkei se kuvissa näy, niin jouduin koko ajan vetämään olkaröyhelöitä ylös. Tämä tulee olemaan kesällä varmasti hyvänkokoinen. Sunnuntaina katsoimme Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa ja tytär liihotti uudessa mekossaan. Kuvien otto oli melko haasteellista, mutta näillä mennään.

Ruusukangas on Tanya Whelanin, ruutukangas jotain peruspinkkiä kaapin perältä. Kaikki tarpeet löytyi ilahduttavasti kotoa, polvekenauhaa ja nappeja myöden.

Olkaröyhelöt on  niin ihanat tässä mekossa!

Takana on pari nappia, eli ei taaskaan vetoketjun kanssa tappelua. Hurraa! Ja lopputulos selkäpuolelta siltikin kiva.

Asiasta yöpukuun. Mies oli mekkokuvien lomassa napannut allaolevan kuvan, ja keksimpä siitäkin jutunjuurta. Parisen kuukautta sitten sain tuunattua umpijalkaisesta yöpuvusta resorillisen. Leikkasin reissussa kärsineet jalkaosat pois ja surautin vähän miehekkäämmät turkoosit resorit tilalle. Pukuhan on isosiskolta peritty... Pieni ompeluhomma, mutta siitä tuli niin hyvä mieli! Ja miten tuosta pikkumiehestä tuleekin hyvä mieli, vaikka kaveri kuvassa harmistusta vastaan taisteleekin. Äidin rakas, tänään yksivuotias...

Blingbling -kauden avaus

Joka vuosi kun syksy syvenee ja talvi lähenee, alkaa jossain vaiheessa himoita kimmeltäviä lankoja. Tänä vuonna kimmallekausi aukeni itselle neulotulla pipolla. Mies kuvasi sitä päässäni eilen mummulan pihalla, omenapuu taustalla.

En ikinä ehdi ratsastamaan edes neulemuodin aallonharjalla, joten tein vasta nyt ekan Wurm -piponi. Muut on tämän tehneet jo varmaan kaksi vuotta sitten. Käytin pipoon kaksi kerää, eli 100 grammaa Novitan harmaata Säde -lankaa, ja jouduin jättämään viimeisen raidan poiskin, kun lanka ei olisi riittänyt. Hyvä silti ettei piposta tullut tämän syvempi, sillä tähänkin mahtuu ponnari pipon sisälle.

Pipon idea lähti siitä, kun harmitti käyttää ruskeaa pipoa tämän ulkoilutakkini kanssa. Ruskea ei yhtään sovi vaaleanturkoosin kanssa, jossa on harmaita yksityiskohtia. Nyt uuden pipon kanssa kelpaa taas kärräillä ja mennä kylillä, eikä kukaan ajattele että hyiyäk muijalla on vääränvärinen pipo.

Tupsun tein harmaasta Rose Mohairista, kun en pitänytkään niin palavasti Wurmin päälaesta, ja ajattelin niin peitteleväni sopivasti ne lopun vahvat kaventelut. Päättelyitä lukuunottamatta Wurm on mallina aivan loistava! Varsinkin tuo pipon reunan kaksinkertaisuus ja siisteys ovat parhaita!

Blingbling -WURM

Ravelryssa

koko: Medium

Lanka: Novita Säde kaksinkertaisena

tupsussa Novitan Rose Mohair

Puikot: 3,5 mm

Ruskansävyinen huivi

EDIT: Kolmas hääpäivä onnellisesti vietettynä, mutta rouva on edelleen ilman vihkisormuksiaan, kun ei ne edelleenkään mahdu näihin nakkisormiin. Jospa parin menetetyn kilon jälkeen sitten... Ettei kukaan ihmettele kun vasuri niin paljaana tuossa kuvassa vilkkuu:).

Kun näin kuvat itsestäni, olin vähän järkyttynyt kuinka vanhalta näytän, eikä ollut sitäkään hauska huomata, että kulmakarvat pitäisi nyppiä. Toisaalta, tulipahan kulmat nypittyä, kun kuvan kautta huomasin niiden huolittelua kaipaavan, tuolle vanhenemisellehan ei voi mitään. Kolmekymppispäivä siis lähenee uhkaavasti, saa nähdä tuleeko siitä isompikin kriisi.

En ole superpaksujen tai pötkölankojen ystävä, koska en niin pidä tunnissa valmista -ajatusmaailmasta, jos puhutaan neulomisesta. Kaikenlisäksi pötkölangat tuppaavat olemaan melko hintaviakin, eikä omassa valtavassa varastossani taida olla kerääkään tuollaista pönkölankaa. Torstaina Luovat Langat -liikkeessä oli jälleen neulekerho, ja sen aiheena huivi paksusta Subito-langasta, joten päätin haudata ennakkoluuloni paksulangoista ja tartuin koukkuun. Alussa sain tuubihuivini jotenkin kieroon ja jouduin purkamaankin, mutta korjausliikkeen jälkeen homma luisti ja muutamassa tunnissa oli huivi valmis. Hommaan käytettiin kolmosen koukkua, ketju- ja kiinteitäsilmukoita, todella helppo siis!

Huivissa on ihanat värit, täydelliset ruskan sävyt. Huivi on ollut alusta asti ahkerassa käytössä, ja tästä tulee varmasti syksyn käytetyin huivini. Vaikken jatkossakaan tule aina niin innostumaan paksulangoista, niin tästä tuli kyllä kiva! Ruskean takin kanssa vielä parempi, tässä nyt valitettavasti kuvattuna harmaan kanssa.

Lankaa meni kerällinen, eli 150 grammaa. Oli oikein mukava neuloa jälleen porukalla, marraskuussa tapaamme taas. Ensi viikolla olisi paperivalokurssi kahtena iltana, mutta en ole varma pääsenkö molempina. Aihe ainakin kiinnostaa, joulu se tulee tänäkin vuonna ja omatekemä paperinen jouluvalo olisi kiva!

Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!

Katariina

Ihana Mekkotehdas-kirja tuli hankittua jo kesämmällä, mutta vasta nyt sain ommeltua siitä ensimmäistäkään mallia. Ainoa ongelma oli mekkomallin päättämisen vaikeus, mutta asian kiireellisyyden vuoksi päätin ripeästi. Aloitin Katariina A:n taskuilla.

...Ja valmistakin tuli. Kirja oli erittäin selkeä ja mekko oli hauska ommella. Tein mekon koossa 98/104, ja vähän kasvuvaraahan tuossa näyttäisi olevan. Ei silti haittaa, vaan käytössä menee jo nyt,  testikäyttö tapahtui eilisillä lastenkutsuilla. Hyviä toimintakuvia en saanut napattua, sillä kameraa ei ollut kutsuilla mukana, ja kotona tytär liimaili niin innokkaasti synttäreillä ongittuja tarroja, ettei ehtinyt poseerata.

Kangas on upeaa Amy Butleria. Haaveilin siitä joskus mekkoa itselleni, mutta kangas on niin kapeaa, että olisi pitänyt hankkia sitä metrikaupalla. Luovuin ajatuksesta, mutta senverran tätä löytyi kaapista, että sain tyttärelle syksyisen mekon.

 

Lahjaessua ommellessa ihastuin taskun reunaan ompelemaani pykäpistoon, ja surautimpa sellaisen tähänkin. Taskut eivät erotu kovin hyvin mekosta, koska kangas on niin levotonta. Taskujen malli on silti todella kiva, tulen varmasti tekemään niitä enemmänkin tuleviin mekkoihin, varsinkin jos kuosi on maltillisempaa.

 Takaakin näyttää kivalta. Hauskaa oli sekin, ettei tarvinnut ommella vetoketjua!

Leipurin lapsella ei ole essua

Leivon paljon mutta minulla, saati lapsellani, ei ole essua! Olen myös kova sottaamaan, joten leipomisen jälkeen paita on takuuvarmasti pyykissä. Pari vuotta sitten tein mummulle varmaankin joululahjaksi essun, ja samalla väänsin silloin vasta vauvaikäiselle esikoisellekin mummulaessun. Siellä essua on käytettykin, kun tytär häärii mummun apulaisena, mutta kotona moista tarpeellista juttua ei ole ollut. 

Aikomuksenani ei eilenkään ollut ommella essua tyttärelle, saati itselle, mutta toisin kävi. Olin ompelemassa essua täksi iltapäiväksi eräälle syntynäpäiväsankarille. Ekaversion malli oli kuitenkin vähän epäonnistunut, joten se essu jääkin sitten tyttären kotiessuksi. Vähän harmittaa etten ottanut mallia mummulan essusta, sillä se on kovin kaunis. Epäonnistuneen essun jälkeen toinen onnistuikin paremmin, joten esittelen vaan lahjaessun täällä blogin puolella. Tyttären essu on kädenteiden muotoiluja lukuunottamatta melkein samanmoinen ja samasta kankaasta ommeltu.

 Omat essutkin on jo jopa leikattuina odottaen ompelua! Leikkasin kaksi, toisen tästä samasta Bird Trail -kankaasta, ja toisen syksyisemmästä kuosista. Kangas on ihanan hempeä, mutta puuvilla tosi tukevaa ja paksua, joten lika ei mene helposti läpi.

Ompelin taas kaapista löytynyttä pitsiä koristeeksi, solmimisnauhat ovat erittäin käytännölliseksi osoittautunutta vanhaa lakanaa, jonka sain äidiltä. Iso osa lakanasta tuli jo käytettyä niiden keittiön syysverhojen taustaksi. Vähän kikkailin koristeompeleiden kanssa solmimisnauhoissa ja taskun reunoilla, ja pitihän se hopeanvärinen lankakin käyttöön ottaa. Tämmöinen perusessu tuli, toivottavasti tulee käyttöä.