Satunnaisia ompelu- ja leivontatöitä

Kun kuopus täytti kaksi, askarreltiin taas kortteja, kakkuja ja viirinauhoja... Syksyn aikana olen myös saanut leipoa sisarusten yhteissynttäreille ja anopin eläkekahveille.

 

Liimavalopallojen ensimmäinen erä

Varmaankin jo kuukausi sitten sain tämän ensimmäisen erän kaamosvalopalloja valmiiksi. Kieputtelin vesi-ilmapallojen ympärille Erikeeperi-vesiseoksessa kastettua paperinarua, annoin vähän kuivua, ja sitten olikin kaamosvalo  jo melkein valmis. Tykkään tosi paljon!

 Toisenkin pallosarjan olen saanut valmiiksi, ja se on myös ollut hyvän aikaa olohuoneessa kirjoituspöydän  tasolla tuomassa valoa pimeyteen. Ehkä saan siitä joskus otettua kuvankin, katotaan ny.

Näinkin pirtsakoilta pallot ekana näytti, kunnes aloin riehumaan nuppineulan kanssa!

Epävirallinen valopallokurssi pidetään meillä vajaan viikon päästä, ja sinne on tulossa lähisuvun naisia. Silloin saan toivottavasti vielä kolmannenkin pallosarjan tehtyä, aion laittaa siihen jopa ripauksen punaista, ja ripustaa verhotangosta roikkumaan alaspäin.

Fantti ja Pöllö

Olen ykkössynttäri-vouhaaja. Sain vahvistuksen, kun huomasin jo hyvissä ajoin kaavailevani mitä pojan syntymäpäivillä tulee olemaan, ja samanlainen touho olin kun tytär täytti yksi. Siellä tulee olemaan ainakin norsuja, kirahveja ja pöllöjä, värikkäillä savannineläimillä koristeltu kakku, kakkutikkareita, poppareita, norsukeksejä ja viirinauhaa. Kutsut on jotakuinkin kunnossa, juhlimme jälleen kahtena peräkkäisenä päivänä perinteisin menoin, eli pyhänä suku, ja maanantaina tulee lapsellisten lauma syömään loputkin herkut pois nurkista.

Suunnittelin ja tein kutsukortit itse. Apua sain siskokullalta, joka pahaa aavistamatta saapui kylään ja joutui leikkaamaan norsuja ja ruohoja. Apu nopeutti prosessia paljon, kiitos sisko!

Viirinauhaa varten väänsin Paintilla pöllön ja norsun. Meinaan siis käytellä vähän kuvansiirtopaperia ja iloisenvärisiä kankaita, jotta saan kivan kokonaisuuden nauhaa varten.

 Saattaa olla, että teen vielä leijonan, jos ehdin. Menee se nauha näilläkin ja kivoilla kankailla...

Tyttären baletti-innostus on niin suloista! Kaksi kertaa on balettitunti vasta ollut, ja tällä toisella kertaa hän jo saikin pikkuballerinan mekon päälleen. Tuo villi, temperamenttinen, rohkea ja reipas tyttäreni on niin rakas, ja ihanan innostunut tästäkin uudesta asiasta.

Minä neulon töppösiä valmistuneen tilauspeiton kaveriksi, ja haaveilen itselle tulevasta neuleesta. Ehkä joskus sitten... 

Tonttutehdas

Ensisilmäyksellä se näyttää aivan tavalliselta työhuoneelta, mutta kun katsoo tarkemmin, näkee...

...Siellä on tonttujen armeija, joka hiljaisella tuijotuksellaan muistuttaa, että jotain olennaista puuttuu. Itse tehtailija on tietysti sitä mieltä, että joulu on vielä niin kaukana, ettei asusteilla ole kiire. Tonttutorsojen teko on hulvattoman hauskaa. Se onnistuu jopa kaksivuotiaan auttaessa ja vauvan kahmiessa kauraa ympäriinsä.

Onneksi sukkahousukerroksia on niin monta, ettei pieni viskely tonoa hetkauta. Silmäpäistä jouluolentoa en toki tohtisi pikkukaverin kynsiin antaa. Osa silmistä on ommeltavia, osa liimattavia. Liimattavat ovat mielestäni parempia, koska ne pysyvät hyvin vaikkei uskoisi, ja niiden katseen saa kohdistettua paremmin. Ommeltavasilmäiset tontut katselevat hiukan itälänsi-tyylillä minne sattuu.

Kahdenkymmenennen tontun valmistuttua oli pakko raivata kirjahyllyyn tilaa tontuille... Nyt lipaston päälle mahtuu taas se kymmenen ja risat! Osa tontuista on saunatonttuja, harmaista sukista kyhäistyjä. Taidan pitää harmaista tänä vuonna enemmän, vaikka viime vuonna fanitin naturellimpaa linjaa.

Yksi kaurahousu meni piiloon alahyllylle, kun se tippui täyteenahdetulta tonohyllyltä. Siellä se nyt yksin mököttää, mutta saanee pian kaverin vaikkapa tästä:

Tontun asusteita ei ole viimeistelty, saati siloitettu vielä, mutta laitoin koemielessä ekat valmistuneet vaatteet kaurajaakon ylle. Näyttää jo uskottavammalta! Täksi jouluksi teen osan noita innovatiivisia kaulahuiveja kuten yläkuvassa, osan perinteisiä ja osan yläkuvaakin uudempia, vielä testaamattomia kaulurihärpäkkeitä. Lakit noudattanevat vanhaa linjaa.

Tonttutehtailujen jälkeen saavi on usein tyhjä, ja ympäristö vähintään näin kaurainen. 

Päivänä eräänä tonttutehtaassa valmistui jotain muutakin. Kortit ovat pääasiassa tyttären liimailujen tuloksia, yhden taisin tehdä vallan itsekseni. Melkein kaikilla on jo tuleva vastaanottaja, varokaapa vain syksyllä juhlivat!

 Kesällä ostin ison kasan pahvisia säilytyslooria Tiimarista, kun ne sai puoleen hintaan. Samalla ostin askartelutavaraa (haaraniittejä ja nimikortteja). Eilen sain viimeisenkin nimilapun kiinnitettyä laatikoihin, ja nyt kaikissa päädyissä kerrotaan sen sisältö. Tähän asti pikkutavarat ovat olleet epämääräisissä kenkälaatikoissa ja ties missä laatikonpohjilla. Nyt on kiva, kun tavarat ovat järjestyksessä kivoissa laatikoissa ja kaikki laatikot samassa kaapissa. Näköjään kaikki nimikoidut loorat eivät ole kuviin eksyneet, mutta noudattavat samantyyppistä linjaa kuin nämä.

Tässä se katsaus tonttutehtaaseen, nyt palaan kaitsemaan noita biologisia tonttujani, jotka ovat kirjoittamisen aikana villiintyneet täysin. Kymmenisen kertaa kävin pelastamassa pikkuveljen siskoltaan, joka kunnostautui muunmuassa tönimällä pikkuveikkaa ja alistamalla tämän hevosekseen (siinä vaiheessa kun koiran talutushihnaa viriteltiin suitsiksi, pääsin väliin). Kenenkään ei pidä siis luulla että täällä helpolla askarrellaan, näperellään tai neulotaan. Täällä mennään tiukasti eteenpäin niinkuin mummot lumessa, ja askarrellaan silloin kun jätetään keittiö sikakuntoon syömisen jälkeen, ja pitäisi siistiä se köökki (ja minä teen sen siivouksen vasta nyt, kun mies tuli töistänsä). Siltikin nautin joka hetkestä kotona.

Kovaa tohinaa ja yksivuotissynttäreitä

Viimeiset kaksi viikkoa olen kuluttanut päivittämällä lankojani lankuri.nettiin ja ihastumalla muutamiin lankoihin uudelleen entistä tukevammin. Muutoinkin oli erittäin tarpeellista käydä koko lankavarasto läpi, niin että pysyy kärryillä mitä siellä hyllyssä oikein on. Myöntää täytyy, nyt kun muutama lankakerä on enää päivittämättä, että oli pienoinen järkytys huomata millainen määrä lankaa kaapeissa oikein luurasi. Päivitystoimenpidettä seurasi lankojen uudelleenjärjestely, ja nykyään lankani asuvat muovilaatikoissa hyvässä järjestyksessä. Lankurin käytön aloittamisen myötä päätin juhlallisesti, että tämän vuoden virallinen tavoite on alentaa varastotasoa vähintään viisi kiloa!

Vaikka lankojeni merkkaaminen Lankuriin veikin yllättävän paljon aikaa, ehdin silti järjestellä tyttären yksivuotis-synttäreitä. Askartelin kutsukortit  hetken mielijohteesta ja korteista tuli kertapiirtämällä ihan kivat.  Oli kiva askarrella ja leipoa, ensi sunnuntaina on vielä lastenkutsut, joten saan vielä jatkaa samalla linjalla. Jotain aavistuksen haikeaa läikähti mielessäni lapsen yksivuotispäivänä; näinkö nopeasti se aika juoksee!

 

Aktiivisesti kesken on kaksi neulomusta; Nellan neuletakki ja alpakkasilkkinen lahjahuivi. Valkoinen kimallelangalla höystetty villatakki tulee olemaan telakalla reilun viikon,  sillä pitsihuivia pitää paukuttaa ahkerasti jotta se valmistuu ajoissa. Tietenkin villatakki neulotuttaisi enemmän, vaikkei huivinkaan neulominen mitenkään vastenmielistä ole. Villatakkiin olen kirjoittanut samalla ohjetta, jotta sen saavat aikanaan muutkin halukkaat neuloa  pikku-prinsessoilleen.

Rivitalonpätkämme on myyty. Talomme on rakenteilla, ikkunat jo paikoillaan. Parin viikon päästä asumme jo väliaikaisasunnossamme vuokralla, odottamassa milloin pääsemme muuttamaan kotiin. Ennen kotia asumme vielä monta kuukautta siellä metsän keskellä vanhassa puutalossa. Elämä on tänään ihana satu ja seikkailu!

Rauhallista joulun jatkoa!

Viime kirjoituksen jälkeen on tullut vielä viisitoista tonttua lisää. Yhtä lukuunottamatta päästin ne laadunvalvonnassa läpi. Yläkuvasta puuttuu joulupukille kiitokseksi mennyt tonttu, joka poseeraa tässä:

 

Joulutonttujen teko oli tosi ihanaa! Niiden tekeminen kesti juuri sopivan kauan per tonttu ja oli niin palkitsevaa, koska niistä tuli niin hienoja. Pari tonoa on semmoista etten ole ihan varma ovatko ne priimaa, mutta  vähintään kohtuullisen tyytyväinen olen kaikkiin tonttuihin. Ensimmäiset tontut olivat harjoituskappaleita, mutta nyt olen jo aikamoinen tontuntekijä, eli osaan suoraan tehdä tontun niin, että siitä tulee tukeva, eikä mitään tukipistoja tarvita. Muodostuneen tontturutiinin vuoksi päätinkin, että ensi vuonna menen joulumyyjäisiin tonttuineni, ja ehkäpä jotain muutakin käsintehtyä löytyy myyntipöydältäni.

Koska kukaan ei varmastikaan jaksaisi selata kirjoitusta jossa on vähintään viisitoista tonttua edestä sekä takaa, tein tämmöisen pikkukuvakokoelman kiinnostuneille. Sen verran opin ettei yhdestä polvisukasta saa hyvänkokoista tonttua, vaan tarvitaan kaksi, ja yhdestä sukkahousun puntista saadaan yksi hyvänkokoinen tonttu. Lankaa näihin viiteentoista tonttuun sain kulumaan melkein kilon.

Suosikkejani ovat puna-glitteritonttu, harmaa-musta tonttu ja tuo fuksia-tonttu. Puna-glittertontun tein neulomalla kaksinkertaisen seiskaveikan sekaan ohutta hopealankaa ja onnistunut tuli. Ruskelakkisen tontun hiippaan upotin seiskaveikan ohella pronssista kimallelankaa, ja sekin näyttää kivalta, vaikkei kuvissa hyvin näykään.

Eilen lahjoin äitiä ja iskää omatekemillä lahjoilla.

Ruskeasta, beigestä ja luonnovalkoisesta Novitan Alpakkalangasta ja oliivinvihreästä Woolista neuloin 180 grammaa painavan huivin. Huivi on neulottu pitkittäin, ja loin sitä varten 340 silmukka kolmepuolikkaan pyöröille. Huivin pituus on 150 senttiä ja leveys muistaakseni 28cm. Huivi olisi voinut olla aavistuksen pidempi, koska se on niin paksu että se vie ikäänkuin osan pituudesta pois. Ensi kerralla muistan tämän. Huivi on ainaoikeaa,  ja sen neulomiseen meni tuhottomasti aikaa ja monta Sinuhe, Egyptiläisen äänikirjalevyä. Sopivan aivotonta neulottavaa silti.

Lähikuvaa... Pidän noista maanläheisistä ja rauhallisista sävyistä.

Äitini sai Rowanin Kidsilk Hazesta neulotun kaulurin.

Lankaa sain kulumaan 65 grammaa. Neuloin 5,5 mm:n pyöröpuikoilla 170 silmukalla oikein-nurin ja sain aikaiseksi tämän putkilon. Kidsilk Haze on 70% mohairia ja 30% silkkiä ja taivaallisen pehmeää! Tätä tulen käyttämään jatkossakin kun luksusta kaivataan!

Sain joululahjaksi äidiltäni oikein ihanat neulotut tossut. Esittelen ne ensi kerralla, koska kuvaa ei nyt ole. Nyt palaan joulun menoihin ja alan nauttia. Eilinen päivä oli kovin kiireinen.  Oikein hyvää Joulun jatkoa Kaikille!

Kovaa Tonttuilua

 

Olen ahkeroinut kauratonttuja ja kolme niistä on jo maailmalla. Laatikossa on monta tonttulakkia ja huivia tikuteltuna, ja torsoja on tyttären huone täynnä. Tonttujen teko on mukavaa! Esittelen tässä kaksi tonttua, joista toisen annoin mummulle käydessämme Kullaalla viikonloppuna, ja toinen meni perhetutuillemme.

Kauratontut syövät tuhottomasti lankaa. Neulon tonttulakit sekä huivit kaksinkertaisesta 7-veljeksestä viisipuolikkaan puikoilla, ja kolmeen tonttuun on uponnut 200 grammaa lankaa. Tämä on kyllä oiva tapa käytellä vanhoja seiskaveikkoja pois kaapeista. Punaista tosin jouduin ostamaan, kun ei sitä kaapeissa tarpeeksi ollut.

Maskusta hankittu pannunalunenkin välttää tonon alla, vaikkei niin tyylikäs olekaan kuin se huopainen. Tämän tontun lakki on tehty 40 silmukalla ja on  paljon parempi kuin prototyypin lakki, joka oli nafti.

Perhetutuillemme lähtenyt tono omasi viininpunaiset ja ruskeat asusteet:

Nämä tonttukuvat ovat hiukan hätäisesti näpsäistyjä ja siksi vähän onnettomia. Löysin laatikoistani toisenlaisiakin Raisu -merkkejä, joissa lukee 'hand made' erikseen kirjoitettuna. Mutta onhan 'käsin tehty'  yhtä hyvä kuin 'käsintehty', eikö vaan?

Askartelin joulukorttejakin, vaikka pikkaisen pakkopullaa ne olivat. Sain kumminkin parikymmentä askarreltua ja lopuille kirjoitin valmiskortit. Helmiäispunaiset ja -ruskeat korttipohjat olivat ihania, vaikkeivat ne oikein kuvissa pääsekään oikeuksiinsa.

Tosi hyväksi tarinaniskijäksi musta ei tänään näköjään ole. Palaan pian tonttujen kanssa, koska mulla on niitä armeija. Muutamista yksilöistä voisin luopuakin 15 euron komeaan käsityöhintaan.