Tossut hoitotädille

Pojan hoitotäti päiväkodista jäi mammalomalle ennen joulua, ja neuloin vimmatusti yhdessä illassa nämä tossut Dropsin Merino Extra Finesta. Puikot olivat 2,5 mm ja 3 mm, melkein koko kerä meni. Malli on jälleen siitä Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta. Olen ennenkin tehnyt tossuja tällä mallilla, tykkään sekä ulkonäöllisesti että käytännöllisyyden vuoksi. Tossut pysyvät hyvin vauvan jaloissa, ja näyttävät tosi kivoilta, enemmän kenkämäisiltä kuin perusvillasukat.

Pyjamapula

Yöpukuja aina tarvitaan, varsinkin pikkumiehelle, kun ei sukulaistytöiltä perityt vaaleanpunaiset oikein enää sovi kun kysessä on näinkin komea miehenalku :). Kutitus-puodista tilatusta Camping -trikoosta väänsin pyjamanpaidan, ja oliivinvihreästä trikoosta tuli kalsarit. Ihan kiva asu tuli, eikä pesujen jälkeen paidanhelma mielestäni enää rullaannu, niinkuin näissä kuvissa. Kaava on taas oma muokkaukseni, ihan peruskauraa!

Camping on oikein ihana kuviotrikoo. Melkein säästän jäljelläolevan palan tulevaa kesää ja t-paitaa varten!

Tähtiä ja pupuja

Marraskuun lopulla veimme syntymäpäivälahjaksi tällaisen yöpuvun kolmevuotiaalle neidille. Malli on Ottobresta (nro 4 vai 6/2013). Nukkumisteemaan liittyen veimme myös yölamppupupun. Meillä on samanlainen pupu, on kyllä käyttökelpoisuuden lisäksi suloinen. Pupulamppuja ja yöpuvun ihanaa tähtikangasta saa Kutitus-puodista.

Elämä se on kuin silkkiä vaan...

Malesialaisesta (vai olikohan se nyt sittenkin Thaimaasta tai Vietnamista) tuodusta silkistä ompelin esikoiselle mekon taannoisiin häihin. Anoppi on kankaan tuonut joskus pari vuotta sitten reissuiltaan, ja nyt vasta siitä ompelin juhlavan mekon uusimman Ottobren (6/2013) ohjeilla.

Vähän kiireellä ompelin tämän mekon, enkä tiedä olenko lopputulokseen niin tyytyväinen. Kangas on kovin kiiltävää, ehkäpä jopa liian, varsinkin kun värikin on vähän hyökkäävä. Pidän kyllä pinkistä, mutta tällä hetkellä näin kirkas pinkki tuntuu vähän ärtsyltä.

Teknisesti mekko onnistui ihan kohtalaisesti, mutta takasaumassa päädyin tarranauhakiinnitykseen vetoketjun sijasta, kun lähimainkaan sopivaa vetskaria ei löytynyt omista kaapeista. Yllätävän siisti tarranauhakin silti on. Ei suuria tunteita tämän mekon kanssa, mutta tulipahan tehtyä!

Satunnaisia ompelu- ja leivontatöitä

Kun kuopus täytti kaksi, askarreltiin taas kortteja, kakkuja ja viirinauhoja... Syksyn aikana olen myös saanut leipoa sisarusten yhteissynttäreille ja anopin eläkekahveille.

 

Pieleen mennyt kokoarvio

Jes, vihdoinkin se jo kesällä aloitettu pitsipeitto valmistui! Tuntui ettei peitto valmistu ikinä, vaikka joka päivä teinkin rivin tai kaksi. Ostin peittoon uponneen kymmenen kerää lankaa kympillä kirppikseltä. Ajattelin että saan varmasti kivankokoisen kesäpeiton sohvan käsinojalle, mutta ainoa pettymys liittyykin peiton pienehköön kokoon. Muuten pidän tästä todella!

Lanka on Sublimen Organic Cotton DK:ta värissä Bone. Puikot olivat vitoset, ja kuviorivejä muistaakseni yksi enemmän kuin ohjeessa. Ohje on Jared Floodin Shale Baby Blanket, projektisivu myös Ravelryssa. Peiton lopullinen koko uusilla pingotusvaijereilla venytyksen jälkeen on vaivaiset 90 x 120 cm. Siispä sanoinkin miehelle, että jään mielenkiinnolla odottelemaan perheenlisäystä, sillä vauvanpeitoksi tämä olisi juuri passeli. Jos lisäystä ei koskaan tule, mietin sitten uusiksi peiton kohtalon. En ainakaan vielä sohvalle tätä viskannut, ei pelkästään pienen koon vuoksi, vaan myös siksi että puuvilla on enemmän kesäinen materiaali. Siksi olikin pakko saada puikoille jouluisen punaista alpakkavillaa, mutta se peitto valmistunee aikaisintaan jouluksi 2014.

Sydän on virkattu Kaarnasydän ja Sammalkranssi -kirjan ohjeella. Kyseisen kirjan sai, kun tilasi Suuri Käsityö- lehden Tampereen Kädentaitomessuilta. Kirjassa on paljon ihania jouluisia ideoita, paljon houkuttelevampi kuin kansi antoi ymmärtää. Lankana vaaleanpunaista ja beigeä Isoveljeä, pidän sydäntä työhuoneen ovenkahvassa.

Vaaleanpunaiseen tunnelmaan liittyen on pakko saada esitellä Kutitus-puodista saapuneet jutut tyttären huoneeseen. Yövalaisin -pupu ja Leikkihuoneen säännöt -taulu ovat sieltä kotoisin, täydentävät ihanasti tytön huoneen sisustusta. Postauksen vaaleanpunaisuudesta huolimatta tämänhetkinen tunnelma kotona on vähän jouluisempi. On mukavaa, kun on taas kyntteliköt ikkunoilla ja punaista lankaa käsissä.

Lampaita laskemaan

Vaikka uni silmää painaakin, pitää vielä esitellä pojalle ompelemani pyjama. Valmiita töitä alkaa olemaan bloggaamatta jo niin runsaasti, että on pakko avata keskustelu jostain päästä, että pääsen edes joskus sitten kehumaan itteäni kun olen saanut lopultakin sen tylsän  hienon torkkupeiton neulottua ja pääteltyä.

Mutta asiaan. Yöpuku on ollut käytössä jo (yli?) kuukauden. Ekana pitää kehua, että on pysynyt tosi hyvänä monista pesuista huolimatta (samoin kuin ompelemani tähtiyökkäri). On aina ilahduttavaa, jos nämä omatkin tekeleet ovat kulutusta kestävää tavaraa. Toisaalta, jos maksaa trikoopalasta reilut parikymppiä metristä, niin pitäähän sen kestää! Lammastrikoo on jotain vanhempaa kaappieni kätköistä, joten tämän nimenomaisen kankaan hinnasta en mene takuuseen, vaikka tässä yhteydessä aloinkin trikoiden metrihinnoista jaarittelemaan! Kivannäköistä lammastrikoo on joka tapauksessa. Housut surauttelin yksivärisestä trikoosta.

Kaavat ovat itsemuokkaamani, pojan mitoille tehty, ja tällä hetkellä on näillä samoilla kaavoilla vielä kaksi pyjamaa tulossa. Vaikka itse näenkin tässä hienossa turkoosissa kuosissa lampaita, niin aamuisin poika usein osoittelee lampaan takalistoja yöpaidassaan ja sanoo "äitin pylly", ja käkättää tietysti päälle. En tiedä mistä on moisen keksinyt, isi tuskin olisi uskaltanut tuollaista juttua syöttää!

P.S. Kädentaito -messut oli pakko jättää tänä vuonna välistä, mutta messutuliaisia sain silti. Muiden messupostauksien ja -ostosten ruotimisen myötä pääsee onneksi itsekin  vähän niinkuin osalliseksi (sen lisäksi että sain neonväristä lankaa pipoihin ja paperinarua palloihin ja Suuren Käsityölehden tilauksen, vaikken itse ollut edes paikanpäällä). Kyllä mun kelpaa!

Liimavalopallojen ensimmäinen erä

Varmaankin jo kuukausi sitten sain tämän ensimmäisen erän kaamosvalopalloja valmiiksi. Kieputtelin vesi-ilmapallojen ympärille Erikeeperi-vesiseoksessa kastettua paperinarua, annoin vähän kuivua, ja sitten olikin kaamosvalo  jo melkein valmis. Tykkään tosi paljon!

 Toisenkin pallosarjan olen saanut valmiiksi, ja se on myös ollut hyvän aikaa olohuoneessa kirjoituspöydän  tasolla tuomassa valoa pimeyteen. Ehkä saan siitä joskus otettua kuvankin, katotaan ny.

Näinkin pirtsakoilta pallot ekana näytti, kunnes aloin riehumaan nuppineulan kanssa!

Epävirallinen valopallokurssi pidetään meillä vajaan viikon päästä, ja sinne on tulossa lähisuvun naisia. Silloin saan toivottavasti vielä kolmannenkin pallosarjan tehtyä, aion laittaa siihen jopa ripauksen punaista, ja ripustaa verhotangosta roikkumaan alaspäin.

Traktorisetti

Eräälle synttäripojalle lähti postin mukana tämmöinen setti koossa 92 cm. Vähän iso vielä yksivuotiaalle, mutta onneksi noilla tenavilla on taipumus kasvaa. Traktoritrikoo on tosi kivaa, Maitotytön suunnittelema kuosi. Meidänkin pojulle olisi tarkoitus tehdä samanmoinen.

Housut on joustogollegea, kivan ohkaista ja joustavaa materiaalia! Kummatkin on tehty Ottobren kaavoilla.

Juuri oikeanlainen tyttöpinkki

...Sellaisesta, ja valkoisista tähdistä syntyi ihana mekko lahjaksi kolmevuotiaalle neidille.

Kangas on täydellisen sävvyistä vaaleanpunaista Liandlon trikoota, tilattavissa esimerkiksi Kutitus-puodista.  Malli on jälleen se sama hyväksi havaittu, syksyn Ottobre design- lehdestä (4/2013), toteutus koossa 104cm.

Pinkin kaverina käytin valkoista resoria. En tiedä käytön ja likaantumisen puolesta, mutta ulkonäöllisesti toimii! Tikkauksiin käytin kaksoisneulaa.

Ompelutyössä onnistuin tällä kertaa aika hyvin, ei tullut mitään kohtaa, johon en olisi ollut tyytyväinen. Hei-huudot sille!

Olipa siis mukava luovuttaa kolmivuotis-lahja pienelle neidille, kera tällaisen aiheeseen sopivan kortin. Näitäkin saa sieltä. Muistinko tarpeeksi hehkuttaa tähtitrikoon pinkin sävyä; t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n!

Ainut surkea juttu tässä oli se, että hankkimastani kangasmäärästä ei riittänyt enää tyttären tähtimekkoon. Onneksi pienen katkon jälkeen tähtitrikootaa tuli taas saataville, joten oli pakko tilata sitä vähän lisää! Pari päivää sitten hain trikoopaketin, johon olin klikkaillut vähän muutakin mukavaa (kerron niistä myöhemmin). Nyt siis pääsen asettelemaan tyttären mekon kaavoja trikoolle, todellakin on hänen vuoronsa saada oma mekko!

Pilvipipa

Tulin vaan kertomaan, että ompeluksia on tullut tehtyä läjäpäin. Pienille pojille ja tytöille, kivoista kuoseista. Tämä keltainen pipo, valkoisella fleecevuorilla, valmistui jo kuukausi sitten sopimaan kalahaalarin kanssa. Palaan pian esittelemään niitä kaikkia ihania trikoita, joista olen ommellut. Nyt en jaksa, vaan painun nukkumatin maailmaan!

Tähti-yökkäri

Lyhyestä virsi kaunis, ja pojan yöpaitadokumentointi. Joskus parisen viikkoa sitten sain pyjaman surautettua, ja on ollut ahkerassa käytössä. Muistan aina kehua että äiti on tämän tehnyt, kun pyjama on päällä.  Usein poika sitten toisteleekin iltaisin; "äiti tehny mulle". Paita on Toydog -pyjamapaita (OttobreDesign 6/2011) ja housut omat mukaelmat OttobreDesignin lehdetä 1/2013 (malli 26). Housuista tein ainakin lahkeista leveämmät, muuta en muista.

Tyttärellekin haluaisin jotain ommella, mutta viime aikoina pikkumiehen vaatettaminen on kiilannut edelle ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvetta on enemmän. Suvussa kun sattuu olemaan kolme vanhempaa tyttöserkkua, niin siksi esikoiselle löytyy monennäköistä käyttökelpoista tyttövaatetta sieltä suunnalta. Kuitenkin seuraavana kaavakasassa on leikattuna kaksikin mekkoa, ja niistä toinen jää meille. Muutaman uudenkin vaatekappaleen olen saanut ommeltua, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Neulepeiton kanssa olen siinä pisteessä, että odottelen milloin pääsen viimeiselle kitukerälle. Tuntuu kuin peitto olisi ollut käsissä ainakin ikuisuuden. Tykkään työstä, mutta haluaisin nähdä sen jo valmiina!

Äipän stara

Löysin aivan pienen palan tähtitrikoota, ja surauttelin siitä hyvällä onnella 98 -senttisen paidan pojalle. Kaava on pyjamapaidan, sama josta sain tehtyä jo sen oikeankin yöpuvun, tämä tuli oikeastaan vain sivutuotteena. Tuli kiva ja pidettävä, pestykin on jo pari kertaa!

Kaapista löytyi sopivaa yksiväristä hihoihin ja resoria hihansuihin. Pyysin miestä ottamaan ennen hoitoonvientiä paidasta On Action -kuvan. Muuten meni nappiin, mutta miten mies onnistui valitsemaan pojalle koko vaatekaapin kauheimmat verkkarit!?! On taas näitä juttuja joihin vaan miehet pystyy! No mut, ens kerralla sit se varsinainen tuote, eli pyjama esittelyssä!

Pinkit Pilvet

Olipa kerran ihana viisivuotias pikkutyttö, jonka synttäreille sain jälleen tehdä kakun. Sain vapaat kädet suunnittelun suhteen, muttei ollut vaikea päättää millainen kakusta tulisi. Prinsessoja tietysti! Onpa ihanaa, että nykyään on tehty niin helpoksi onnistua kakunkoristelussa, kun kakkukuvia saa melkein mistä aiheesta vaan!

Lahjaksi tyttöselle tein  mekon Ottobre Designin 4/2013 lehdestä. Oikeastaan mekko on sekoitus lehden tunika- ja mekkomallista, sillä pituus on mekon, pitkät hihat tunikasta. Talven lähestyessä on kiva että hihoissa on pituutta. Pitäisi omallekin tytsylle saada pari uutta mekkosta surautettua pitkillä hihoilla.

Mekko onnistui hyvin ja ilman Framiloniakin pärjättiin (käytin sensijaan kuminauhaa hihansuissa). Pitää silti hankkia sitä lisää, koska Framilon ei ole niin tönkköä kuin kumppari.

Jos jonkun pienen virheen tästä löydän, niin se on taskunsuissa. Resoria olisi voinut ommellessa veyttää aavistuksen enemmän, niin että taskut olisivat menneet vähän enemmän suppuun. Mutta eivät nämä silti rumasti lörpsötä ainakaan tasossa, toivottaasti ei päälläkään. Olipa kiva ommella pitkästä aikaa alusta loppuun kokonainen vaate!

Kattokaa mitä mää sain!

Kun voitin Ankkalammella -blogin arvonnassa, olin innoissani. Kun paketti tuli postilaatikkoon ja näin tämän ihanuuden, olin tukehtua innosta! Ihan täydellinen Ilun värjäämä huivilanka, jossa on vieläpä kimalletta mukana! En vaan pysty vastustamaan glitteriä, ja vihreä on upea (kuvassa vähän todellisuutta kalpeampi, en millään saanut vangittua oikeaa sävyä). Miten Anna-Mari raaski luopua tästä, ihmettelen vaan. Minkä huivin te vääntäisitte tästä langasta? Nyt pitää olla täydellinen malli tälle täydelliselle langalle!

Olen muuten tehnytkin jotain, ompelukone ja saumuri ovat käyneet kuumina. Neulepeitto etenee h-i-t-a-a-n varmasti. Viikonloppuna sain tehtyä monta trikoovaatetta, ja tulin siitä niin onnelliseksi. Mies touhusi lasten kanssa pihaleikeissä ja minä sain ommella lauantai-aamupäivän. Vieläkin tulen todella onnelliseksi kun ajattelen sitä rauhallista ja sopivanpitkää ompeluhetkeä. Tästä jälkihehkutuksesta tulee mieleen se, kun vielä vuosi häidemme jälkeen sanoin miehelle "meillä oli kyllä ihanat häät". Tätä en tarkoita mitenkän omahyväisesti, vaan niin, että järjestelyt meni nappiin upeiden kaason ja bestmanin ansiosta, sekä sen vuoksi, että olin vaan niin onnellinen!

Tuulipussi

Kuljen päivittäin työmatkat (10 kilometriä suuntaansa) polkupyörällä, ja aamuvuoroviikoilla viideltä aamuisin alkoi päätä palella. Edellisviikonloppuna neulaisin nopean pipon, joka mätsää uuteen työmatkatakkiini. Niin tykkään tästä!

Malli on taas se Wurm, keskimmäinen koko (medium), ilman kymmenen silmukan lisäystä reunapannan jälkeen. Johtuen tästä dramaattisesta huolimattomuusvirheestäni, uusimmasta Wurmistani tulikin tuulipussi! Muistin sentään vaihtaa 3,5 millin puikot nelosiin, mutta se oli jo liikaa muistilleni, että samalla olisi pitänyt kymmenen silmukkaa lisäillä. Onneksi olen tottunut näyttämän vähän pitkulapäältä tukkapipojeni kanssa, joten eipä tämä Wurmin sporttsempi tuleminen haittaa aamutunnelmaani yhtään.

Käytin Dropsin  Merino Extra Finea harmaana (05) , ja vadelmanpinkkinä. Pipoon meni 102 grammaa lankaa (harmaata toista kerää), ja tupsu painoi vielä 20 grammaa lisää. Tämän sporttisemman Wurmin ansiosta tuulenvastuskin on minimoitu, kun lähden taas aamulla vähän viime hetkellä liikkeelle:).