Hänelle, joka tuntee minut parhaiten, mutta rakastaa siltikin. Hänelle, joka pelaa aina samalla puolella vaikkei olisikaan kaikesta samaa mieltä ja, jonka vieressä on aina hyvä olla. Elikkä sukat miehelle.
Muistan aloittaneeni nämä joskus kuukausi sitten, kun mies lähti polttareihin Keski-Suomeen, ja ajattelin että mahtaa olla huono olo palattuaan viikonlopun reissusta. Ensimmäinen sukka valmistui nopeasti, mutta toinen jäi junnaamaan kantapäähän. Muistan rahdanneeni näitä sukanraatoja käsilaukussa iäisyydeltä tuntuneen ajan. Ystävänpäivän aattona rykäisin tokasukan valmiiksi, sillä ajattelin näiden muuten muumioituvan käsityölaatikkoon. Toisen sukan kantapäänkin tein kolmeen kertaan, kun aina jotain virhettä siihen tuppasi tulemaan. Lanka on 7veljes Nostalgiaa, joka kaupan hyllyllä näytti houkuttelevalta, mutta lopputulos on vähän ruoho-oksennus. Eivät ne silti rumat ole, pidän tuollaisesta oliivinvihreästä. Mieskin laittoi sukat heti jalkaan ja totesi toimiviksi.
Nostalgiaa (väri 083) kului 142 grammaa. Silmukoita loin 52 ja käytin taas 3o 1 n -joustinta varressa. Puikot olivat Knit Pron koivuiset 3,5 mm, joista yhdessä puikossa on äärettömän pieni möykky, joka ottaa aina vastaan (no aika vähän, mutta sen huomaa).
Tammikuussa lankaa kului 540 grammaa. Katsotaan mihin tässä kuussa päästään, kun edellisviikkokin meni oksennustaudin kiertäessä koko porukan, enkä silloin neulonut juuri mitään. Oma päiväni oli lauantai, ja vasta keskiviikkona iltapäivällä pystyin juomaan kahvia, ja vasta eilen oli pirteä olo muutoinkin. Hyi oksennustautia, saako tässä yhteydessä toivoa ettei se enää koskaan tulisi meille!
