Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.

Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.

Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 

Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.

Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

Sisustustekstiilejä kuukauden takaa

Johtuen maailman ihanimmasta asiasta, eli jälleen kerran vauvasta  (nyt pari viikkoa vanhasta),  on jonkin verran rästissä käsitöistä, joista olen halunnut kirjoittaa.  En nyt viitsi kaikkea paukauttaa samaan kirjoitukseen ja saman otsikon alle, joten lähdempä liikkeelle sisustusjutuista, jotka ovat olleet juhannuksesta asti valmiina. Virkkasin ontelokuuteesta (polyesteri) aivan ihanan maton, joka niin mätsäisi keittiömme uuteen tapettiin. Kaksi kiloa kudetta ei vaan riittänyt isompaan kuin halkaisijaltaan 110 cm mattoon, ja se on auttamatta liian pieni keittiöömme. Varsinkin kun minulla jo on kaksi erilaista virkattua mattoa joita käytän keittiössä, ja kumpikin niistä on oikeastaan vähän pieni, niin päätin että ehkäpä yritän myydä tämän tekeleen. Voisin jossain vaiheessa sitten hankkia tätä samaista väriä vähän isomman satsin, ja tehdä oikeasti sopivan maton keittiöön. Malli on jälleen muokattu Lankavan Juhanuusruususta.

Tässä se uusi keittiön tapetti, Pip Studion kukkasia ja lintuja. Oikeasti taitaa sävy olla aavistuksen lämpimämpi. 

Keittiöön tuli ommeltua Ikean valkoisesta puuvillasta tuollaiset perusverhot, ja ovat kaikessaa yksinkertaisuudessaan parhaat ikinä. Olen monet verhot keittiöön ommellut, ja nämä on vaan kauneimmat, varsinkin nyt kun yksi seinä sai kukkatapetin. Että jee, vihdoinkin sain mielenrauhan keittiön verhojen kanssa, eikä tartte joka kevät ja syksy ommella uusia verhoja kun vanhat ei vaan jotenkin sovi. Jouluverhoni ovat toki neutraalin kauniit, mutta ehkäpä ensi joulun jälkeen saan vähän pikaisemmin vaihdettua taas nämä valkoiset ikkunaan (joinakin vuosina jouluverhojen vaihto on venynyt nolostuttavan pitkälle).

Keiju kukkamatolla

Ennen joulua sain väsättyä kaverilleni tämän Juhannusruusu -maton Päivin Kudepuodin puuvillaontelokuteesta.  Kyseessä on se ohuempi kude, joten virkkasin kaksinkertaisena nro 8:n koukulla. Väri on juuri se mitä toivottiin, ja itsekin olen aika ihastunut kivaan vaaleanpunaiseen sävyyn. Voisin ajatella meillekin tämänväristä mattoa.

Maton halkaisija on 125 cm, joten tein pylväisestä keskiympyrästä kerroksen isomman, jonka aikana taisin lisätä 4 silmukkaa (tai sitten 6 tai 8). Sakaroita tein kuitenkin kaksi enemmän kuin ohjeessa, ja ennen noita terälehtiä jouduin vähän kaventamaan eri tavalla, jotta pääsin jälleen ohjeeseen kiinni. Ehdottomasti silti helppoa muunnella ohjetta, niin että saa halutun kokoisen maton.

Ainoa miinuspuoli tässä työssä oli se kuteiden kastelu, kuivaus ja keriminen. Voi olla että niihin meni vähintään yhtä kauan aikaa kuin itse virkkaukseen. Vyyhdit, etenkin lankasellaiset, ovat aivan ihania, mutta keriminen on aina ollut mulle vähän semmonen yökenjaksais -homma.

Kude oli erittäin miellyttävää virkattavaa, sopivan lötköä ja tukevaa samaan aikaan. Matto vaikutti pysyvän hyvin kuosissaan, eikä kupruillut, joten olen tyytyväinen. Toivottavasti matto osoittautuu käytössäkin mainioksi!

Pakkosyöttöä

En tiedä missä vaiheessa tytär sanoo että huoneessa alkaa olemaan liikaa pinkkiä, mutta siihen asti kun hän ei sitä tajua, aion jatkaa pinkillä sisustamista! Nyt esittelyvuorossa jo tammikuun syntymäpäiville valmistunut viirinauha sekä Esteristä virkattu matto.

Tämän maton virkkasin Esteri-kuteesta, malli on Kauhavan Kangasaitan Ratasmatto. Muuten olin uskollinen mallille, mutta pinkin ja beigen paikkaa vaihdoin, jotta sain enemmän väriä kehiin. Koukku oli 8, polyesterikude on miellyttävää virkattavaa, vaikka tekokuitu onkin aina tekokuitua! Matossa on reilu kolme kiloa materiaalia, joten ei tämä onneksi ole liukas laminaatinkaan päällä (viikon kokemuksella). Vähän matto kuvissa vielä kupruilee, mutta taitaa luonnossa olla jo asettunut kuosiinsa.

Tytär sai Esteristä pari pannunalusta uuteen leikkikeittiöönsä, kun vanha köökki odottelee leikkimökkiin pääsyä (leikkimökistä ei silti ole vielä tarkempaa tietoa, koska valmistuu). Vielä haluaisin virkkailla keittiötarpeiksi Garnstudion hedelmiä, ne olisi toivottuja.

Viirinauhaan käytin Estan kankaita (pinkit), jotka ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, sekä beigejä kaapista löytyneitä tilkkuja.

Jouluvalmisteluja tonttutytön kanssa

Joululeipomisesta ja tohistamisesta pitävänä on ollut ihanaa huomata, että tänä vuonna tytär on täysillä mukana auttamassa, ja usein myös hyödyksikin. Jouluruuat ja leivonnaiset on pääasiassa jo valmiina, joten fiilistelyjä enää on näillä jauhopeukaloilla ja essumaakareilla edessään. Pakkasesta saatamme ottaa vielä erän pipareita ja koristella kuorrutteella ja karkeilla, jotain muutakin pientä on tekemättä. Ompelukoneella on vielä hommia ennen joulua, mutta pysyttelen niistä hipihiljaa. Voinen silti esitellä jo useamman viikon valmiina olleen Esteri-kuteesta virkatun punaisen maton.

Matto meni etukäteisjoululahjaksi ystävälle, jotta hän saa joulusiivon jälkeen maton heti käyttöön. Punainen on  kivansävyinen, malli Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta yhden kuviokerran vajaana. Kudetta mattoon meni puolitoista kartiota, ja tekeleen halkaisija on 85 cm. Omaankin vessaan matto olisi ollut kiva, mutta se oli  auttamatta liian pieni tällaisenaan, enkä viitsinyt pääteltyä työtä enää purkaa, ja sitten taas jatkaa, joten päätin antaa lahjaksi. Ehkä ensi jouluksi itsellekin samanlainen vähän isompana...

Pannunalusiakin tuli virkattua samoihin aikoihin maton kanssa. Niistä olen pari antanut lahjaksi, ja pari pitänyt itse. Pari voisin vielä tehdä ja antaa joulukukkasen asemesta. Virkkuukoukku kaikissa näissä oli kasi, kude polyesteria, lukuunottamatta noita kahta, jotka on halkaistusta trikookuteesta tehty. Ylivoimaisesti eniten aikaa meni kuteen halkileikkaamiseen.

Tämän joulun tekeminen on ollut kaikista vuosista ylivoimaisesti parasta ja ihaninta! Syynä tähän lienee touhukas tonttutyttöseni, jonka kanssa leipominen ja askartelu sujuu hienosti. Olimmepa virittäytymässä tunnelmaan myös Lasten Kauneimmissa Joululauluissa Euran kirkossa. Jätimme pojat kotiin ja istuimme kuiskutellen ja laulellen, minä välillä onnenkyyneleitäni niellen. Miten olenkaan voinut saada maailman ihanimman tyttären  (ja vielä pojan ja miehenkin).

Nauttikaa joulun järjestelystä täysin siemauksin, niin mekin teemme!

Violetin sävyjä pimenevissä illoissa

Kuka on hurahtanut violettiin häh?  En ainakaan tunnusta, vaikka sattuman summana tänään tulee pläjäys purppuran ja violetin sävyjä, sekä hätäisiä kuvia, jotka johtuvat pääasiassa liukkaasta ja kamera-innostuneesta lapsesta, sekä vähän siitä kärsimättömästä äidistä.

Arviolta kuukausi sitten sain tilauksen miähensiskontyökaverilta kahdesta virkatusta Juhannusruusu-matosta. Väritoiveena oli tummanvioletti, jota lähdin ensin metsästämään ontelokuteena, mutta kun sellaista ei missään ollut tarjolla, niin siirryin tavoittelemaan trikoota.  Ensitutustuminen Uudessakaupungissa sijaitsevaan Kudepuotiin tuotti toivotun tuloksen, ja löysin reilu kahdeksan kiloa violettia trikookudetta juuri täydellisessä tummanvioletissa sävyssä.

Kerimisessä oli järkyttävä homma. Huomasin heti kotona, että kude on tosi epätasaisen paksuista, vaikka väri olikin täydellisen tasainen. Väriin olin kiinnittänyt jo kaupassa erityishuomiota, sillä edelleen vähän harmittaa se tyttären pinkki matto, jonka kude oli todella epätasaisen väristä. Jouduin leikkaamaan kudetta kahtia, välillä en leikannut, välillä mietin, että pitääkö leikata vai ei. Kerimiseen ja leikkailuun meni varmasti ainakin se sama aika kuin mattojen virkkaukseen. 

Matot on virkattu nro 8 koukulla, sellaisella sähäkänvihreällä ja kimaltavalla, joka veti tytärtä puoleensa yhtä tehokkaasti kuin itseänikin. En tiedä oliko oikeastaan onni, että koukku napsahti ensimmäisen maton lopussa poikki (vasta eka rikkomani mattoja virkatessa) ja jouduin ostamaan uuden perus-novitalaisen koukun. Ystäväni on muistaakseni katkaissut matonvirkkauksen yhteydessä useammankin koukun, joten nyt olisi virkkuukoukkufirmoilla tuotekehittelyn paikka ja täydellinen rako suunnitella katkeamaton koukku erityisesti matonvirkkaukseen.  Tuskinpa olemme ainoita koukunkatkojia, ja matonvirkkaus tuntuu nyt olevan pinnalla.  Jostain luin, että tällä hetkellä ontelokuteen saatavuudessa on jopa ongelmia, sillä kysyntä on suurempaa kuin mitä ehditään tuottamaan. Ja matonvirkkaus tunnetusti syö materiaalia.

Mattoihin humpsahti suunnilleen kahdeksan kiloa kudetta, pieniä keriä  jäi vain jäljelle. Mattojen halkaisijat olivat muistaakseni 125 senttiä. Olen mattoihin tosi tyytyväinen, vaikka olisihan se vielä kivampaa ollut, jos kude olisi ollut tasaista. Joissain kohdin mattoa näkyy, kun kuteen paksuus vaihtelee, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mitenkään häiritsevää. Mattoja en kastellut (huonon ilmanvaihtomme vuoksi) ennen lähettämistä uuteen kotiinsa, tamppasin ja harjasin vain.  Olen huomannut että virkatut matot on hyvä peitellä kostealla pyyhkeellä (ilmava paikkakin on plussaa), kunnes pyyhkeen ja maton pintakosteus on haihtunut. Niin matoista tulee hiukan lattanoita, eivätkä ne lainkaan kupruile siten, että tekisi mieli kompastua reunaan.  Olen muutenkin aikamoinen käsitöiden kostuttaja, eli en oikein osaa sanoa mitään työtä ennen valmiiksi, kun olen sen laittanut päiväksi-pariksi  suihkupullolla kostutettuna pyyhkeiden väliin. Suihkupullokostutus kun saa neulepinnalle ihmeitä aikaan, vaikkei siinä mitään törkeitä käsiala-ongelmia olisikaan.  Toivotaan, että sitten kun seuraava matto valmistuu, asumme jo uudessa kodissa jonka ilmanvaihto on niin hyvä, että saan kostuttaa mattoni ennen käyttöönottoa. 

Sairaalasukat ovat sitten tässä! Malli on Novitan sivuilta muokattu. Ohjeessa käytettiin Nallea, ja itselläni oli 7-veikkaa, joten jouduin vähän soveltamaan. En saanut itse otettua sukista kummoisia kuvia, ei keskikroppa enää taivu juuri mihinkään, ja muutenkin valaistus ja muut vallitsevat olosuhteet latistivat fotoiluinnostuksen.  Tykkään perusukistani silti kovasti. Kavennukset ovat pohkeessa, malli on melko konstailematon, mutta kiva.  Lanka on valmiiksiraidoittuvaa 7 –veljestä luumun ja violetin sävyissä, puikot kolmoset  sekä kolmepuolikkaat ebenpuiset sukkatikut. Lankaa kului 188 grammaa.

Tyttärellä on uusi violetti takki. Siksi äidin oli pakkoa neuloa siihen hyvin rimmaava pipo, vaikka pipoja lapsella on jo hyvä laatikollinen. Materiaalina käytin Sublimen lankoja,  Extra fine merino woolia, sekä valaannahkan väristä Lustrous extrafine merinoa, joka on uusi tuttavuus ja jännittävä koostumukseltaan. En kuitenkaan täysin rakastunut viimeksi mainittuun lankaan. Jollain tavalla se on huono ja joustamaton neulottava. Tämmöisessä pienessä työssä se ei tietenkään haittaa, mutta en siitä villatakkia lähtisi työstämään. Malli on oma, sillä en mukamas Ravelrysta löytänyt mitään kivaa pipomallia pirpanalle. Lankaa kului 77 grammaa, puikkoina käyttelin kolmepuolikkaita sukkatikkuja. Neuloin pipoon korvaläpät talven kerhomatkoja ajatellen. Tupsusta tein aluksi hehtaarin kokoisen ja jouduin sitä puolituntia nyrhimään saksilla sieltä-täältä, että kehtasin kiinnittää paikalleen. En tiedä tykkääkö tytär erityisemmin (huomioi ilmeet), mutta äiti tykkää, ja sehän nyt on hyvä että edes puolet porukasta on innoissaan, surullisempaa olisi jos kukaan ei tykkäisi. Suunnitelmissa on täydentää settiä myöhemmin lapasilla ja sukilla siitä violetista vuosikerta-Woolista, joka on marinoitunut laatikossa vuoden jos toisenkin.

Edellispäivänä pääsin onnekseni irti violetin oravanpyörästä, ja aloin neulomaan vihdoin sitä vauvan haalaria vihreästä Cascadesta, nyt kun muutamia supistuksiakin on havaittu, ettei vaan jäisi viimetinkaan. Haalarin vartalo-osa on valmis, mutta hihat ja lahkeet odottavat kunnes Vapaa Valinta aukeaa, sillä mulla ei ole sellaisia kummallisuuksia kuin neljäpuolikkaat sukkapuikot, vaikka kaikki maailman puikot mulla varastoissa melkein onkin. Haalari näyttää kyllä tosi pieneltä, mutta mitat täsmäävät mallipiiroksen kolmekuisen mittoihin.  Mene ja tiedä, pianhan se nähdään mahtuuko.

Novitan uusin lehti oli aivan upea, sekä ohessa tullut sukkalehti myös. Upeita malleja oli sivut pullollaan.  Aion tehdä jotain,  jos vaan annetaan. En halua kuulostaa liian mahtipontiselta, sillä sen kauan odotetun nyytin arvioituun saapumispäivään on alle viikko. Sitten tahdin määrää pieni ja sen isosisko… Mikäli kaikki menee hyvin, sillä mikään tämmöinen ei ole itsestään selvää. Nöyränä, mutta silti totaalisen malttamattomana odottelen, sillä tässä tilauksessa viikko saattaa yhtä hyvin olla kolme viikkoa…

Uuden kodin eteiseen tulevan puusohvan maalaus on suoritettu onnistuneesti, ja siihen tuleva vaahtomuovipatja ostettu ja leikattu sopivan kokoiseksi. Päällinen pitäisi vielä ommella. Joulumyyjäisten kauratonttujen valmistusta varten sain enemmän kauraa kuin jaksan kantaa, hienoa! Eräs beige neule odottelee vihreän villahaalarin valmistumista. Ei nämä käsi- tai kotityöt tekemällä lopu, siispä tuulta päin! (Ja nimenomaan tuulta päin, kun en missään nimessä halua olla kaksimielinen, saati mennä tulta päin edes mielikuvissani).