Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!

Onnenpyöräpeitto

Ihastuin palavasti Sunny Spread -malliin  nähtyäni Tessin peittoversion. Ohjesivullahan peitto on yksivärinen, ja jos sen ainoastaan siellä olisin nähnyt, en varmasti olisi innostunut. Onneksi siis muutama muukin Raverlylainen oli käyttänyt mielikuvitustaan ja näin projektivalikossa oli näkyvissä upeita värikkäitä toteutuksia Sunny spread -peitosta. Peitto on KYH 4, ja työn viimeiset langat päättelin alkuviikosta, joten parisen viikkoa tämän virkkauksessa meni. Välissä oli pari päivää etten virkannut palaakaan, parina päivänä ehdin virkata jopa 7 palaa, keskitavoitteen ollessa 3-4 palaa per päivä. Peitto annettiin miehen hyvän ystävän ja hänen vaimonsa esikoispojalle. Oli niin kiva lahjoa vaihteeksi itsetehdyllä! Tässä iässä kun aika moni kaveri ja tuttu lisääntyy, on mahdotonta antaa kaikille itsetehtyä. Aika ei vaan riitä. On kiva, jos joku kokee itsetehdyn lahjan saamisen vähän spesiaalina, sen arvo mitataan työtunteina eikä rahana.

Käytin peittoon jälleen Novitan Miami-lankaa. Olen joskus aikaisemmin Novitan alennuksesta tilannut kasan noita vanhoja värejä, kuten luonnonvalkoista, nutriaa, taivaansinistä ja vihreää. Lime ja turkoosi lanka ovat uudempia hankintoja. Nutrianruskean sävy on täydellinen! Miksei se enää ole värikartassa! 

En muuten saa maksua Miami-langan mainostamisesta, vaikka viime aikoina kyseistä lankaa on tullutkin käytetty useammissa projekteissa (vinkkinä, ettei se kyllä yhtään haittaisi).

Pyörylävärejä oli viisi, kullakin tein seitsemän palaa valkoisin reunoin. Palat virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla takapuolelta, ja reunukseen virkkasin pylväillä kaksi kerrosta.  Palat on viskelty summamutikassa epämääräiseen järjestykseen, vaihdettu palojen paikkoja niin kauan että värijärjestys miellytti silmää, otettu valokuva muistin tueksi ja virkattu palat yhteen.

Sunny Spread -peitto

koko: 57 cm x 82 cm

lanka: Novitan Miami  350 grammaa

(josta valkoista 150 g)

koukku: 3

fiilis: jee!

Mielestäni pyörien värit ovat niin ihanat, herkulliset ja raikkaat. Näiden väriensä vuoksi kyseinen lanka on tällä hetkellä suosikeissani. Lopputulokseen olen tyytyväinen, meinaan tehdä näitä paloja ja peittoja lisää! Ensimmäisen palan jälkeen ohjetta ei enää tarvittu, niin helppo malli on. Suosittelen kaikille!

Kiva Juhannus tulossa, tiedossa pihasaunaa, hyvää seuraa ja sapuskaa. Ihanaa Juhannusta Kaikille!

Kesäistä kyhäilyä

Vähemmän kesäisistä ilmoista huolimatta viiikonloppuna on juoksulenkkeilty ja aloitettu Kesäyön Hullutus. Kumpikin edellisistä on mukavaa, kun ulkona on viileänraikas hapekas ilma. Kesäyön hullutus, kotoisammin KYH, on tempaus johon osallistuvilla on tarkoitus aloittaa kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen joka päivä uusi virkkuu tai neule, aina 23. päivään saakka. Nämä aloitukset (23 kpl)  on sitten tarkoitus saattaa loppuun heinäkuun loppuun mennessä. Että sellaista yllytyshulluttelua! Olen ensimmäistä kertaa touhussa mukana, vaikuttaa hauskalta!

Ensimmäinen kyhäily, lapaset pojulle, on valmis! Lanka on jälleen Novitan Miami, kulutin sitä näihin 30 grammaa.  Lapaset tulivat tarpeeseen, kaveriksi sille sinttihaalarille ja aaltopipolle. Käytin kolmosen bambupuikkoja ja aloitin 40 silmukalla. Ranneresorin kohdalla  silmukoita on jäljellä 32, peukalossa 12 ja kämmenessä 34. Edelliset muistiin itselle siksi, että lapasista tuli aika passelit. Taitavat jopa pysyä ylhäällä, sillä pujotin ohuen kuminauhan suihin.

Miami-langalla  on vaikea neuloa tasaista, en tykkää noista möykyistä lopputuloksessa. Kostutus ja komennus pyyhkeen väliinkääm ei siloittanut neulepintaa sanottavasti. Lapsosen käsissä pysyvät lapaset ovat kuitenkin niin hieno juttu, että kestän pienet möykyt kohtuullisen hyvin!

KYHit kaksi ja kolme on myöskin  aloitettu. Tulossa Hamppurötväkettä ja palmikkopaitaa nukelle.

Puolueellista ihastelua

Suuri Käsityö -lehdessä 4/2012 oli kiva lippiksen ohje, mummu sen taisi ensimmäisenä hoksata, ja minä matkimaan perässä. Päätin kokeilla että muuttaisiko virkkaus Miami -langan luonteen täysin. Muuttihan se, sillä ainakin käyttämällä kaksipuolikkaan koukkua ja kiinteitä silmukoita, lippiksestä tuli sopivan jämäkkä. Turkoosilla jatkettiin, ja puretun lippiksen, sekä uudelleenvirkkauksen jälkeen valmista tuli!

Silmukoita lakissa oli lopulta 85, muutama olisi saanut olla lisää. Venytyksen jälkeen lakki kuitenkin meni Viljamille ja on jo käytösäkin ollut. Lippis kakkonen ja kolmonen on kuitenkin jo koukulla täällä ja mummulla, lisäsilmukoilla höystettynä. Virkkuukoukku oli kaksipuolikas ja lankaa kului 46 grammaa. 

 Tupsun sijasta tein lippikseen päälaelle lenksun, muistaakseni siinä on ketjusilmukkapötkössä 14 pylvästä. Lippaankin tein muutoksia niin että siitä tuli leveämpi (45+4 silmukkaa leveimmillään), ja lyhyempi. Lipan korkeus on kuusi kerrosta + päättelykerros kiinteilläsilmukoilla (en tehnyt piilosilmukoilla, sillä se ei mielestäni näyttänyt niin hyvältä). Kovikken jätin lipasta pois, sillä noin lyhyt törö ei sellaista kaivannut... Koskakohan teen jonkun työn täysin ohjeen mukaan...

Kivan reipas tuli, ja näitä on tulossa lisää! Tiedä vaikka itellekin tekis. Ihan vaan muutama kuva näin tiistaiaamun iloksi. Koska hän on niin ihana pikkumies, lippiksellä tai ilman! 

Sintti turkooseilla aalloilla

Pikkujätkä tarvitsi kipeästi kevätpipoa, ja vieläpä turkoosia sellaista. Sintti-välikausihaalarin kaveriksi syntyi Novitan turkoosista Miamista A.Aalto -pipo. Kovalla kiireellä kun yrittää löytää kivaa mallia, tuntuu ettei mikään sovi. En kuitenkaan halunnut ihan tavispipoa tehdä, jokin juju on kiva. Ullaneuleen nettilehdestä löytyi kiva pipon malli, johon luomani 84 silmukkaa rimmasi sopivasti.

Novitan Miami-langasta voidaan olla montaa mieltä, tässä neuleessa se ei ole parhaimmillaan, sillä lakki on todella lötskö ja ryhditön. Äitini taasen on virkannut ueamman lakin lapsillemme kyseisestä langasta, ja virkattuna lanka on sopivan jämäkkää olematta silti kovaa. Käytin kolmepuolikkaan puikkoja, lankaa kului 35 grammaa sen jälkeen kun olin neulonut korvaläpät ja solmimisnauhat. Näissä ensimmäisissä kuvissa ei läppiä ja naruja vielä ole. Ekakäytön jälkeen huomasin että näin lörö lakki kaipaa ehdottomasti solmimisnauhoja.

En ole pipoon oikein tyytyväinen, joten uusi on jo suunnitteilla ja menee tänään virkkuukoukulle. Tätä ihananturkoosia Miamia on vielä puolitoista kerää jäljellä.

A.Aalto -pipo on mallina tosi kaunis, joten voisin tehdä toisen vaikka itselleni. Viljamin pipossa on kavennuksissa virhe, mutten viitsinyt sitä korjata, kun en muutoinkaan ole tähän tyytyväinen. Eikä tuo virhe mitenkään rumenna pipoa, mutta aaltokuvioiden kuuluisi jatkua ihan päälaelle asti.

Läpät ja solmimisnauhat tekevät piposta aivan vesipallolakin näköisen. Tämän huomion teki ensimmäisenä kyseistä lajia SM-tasollakin harjoittanut mieheni, enkä nyt tietenkään pääse mielikuvasta millään eroon. Pitänee myöntää etteivät korvaläpätkään onnistuneet ihan täydellisesti. Mutta siis, käyttökelpoinen kutale, ja sehän se tärkeintä!

Tässä mun rakkaat miehet ja pipo on action. Pojat tutustumassa pappan uuteen matkailuautoon.