Silkkiä ja Alpakkaa

Anopin pitsineulehuivi valmistui vihdoin. Viikonloppuna lopetin sen 'no teen nyt vielä 10 cm lisää' -jankutuksen, ja päättelin silmukat sekä pingotin työn. Nuppineulojan kanssa nähräys on mielestäni se tylsin vaihe koko huivinneulonnassa, vaikka usein vasta siinä työ pääsee oikeuksiinsa.

 

 

Lankana käytin M&K:n Alpakkasilkki-lankaa, jossa on 70% alpakkaa ja 30% silkkiä. Lankaa kului 160 grammaa, eli jämäkerältä ei tälläkään kertaa säästytty. Käytin 4,5 mm:n pyöröpuikkoja. Malli on Novitan Talvi 2008 -lehdestä. Ihastuin malliin jo silloin kun miehen kanssa oltiin menossa naimisiin ja pohdin ehtisinkö tekemään kyseisellä mallilla valkoisen huivin. En valitettavasti ehtinyt mitenkään, mutta jätin mallin silti muhimaan. Mielestäni mallineule on kivannäköinen, mutta tosi helppo tehdä. Ainoastaan joka 4. kerros on kaventeluja ja lisäyksiä, muuten neulotaan vaan oikeaa tai nurjaa.

Ongelmia tuotti yllättäen huivin pituus. Mallihuivi oli 160 cm pitkä, ja kun pääsin siihen pisteeseen, huomasin ettei se nyt riitä mihinkään. Sen jälkeen neuloin vielä viisi kertaa 'enää 10 cm', ja huivin pituudeksi tuli lopulta 210 cm, mikä onkin juuri se mitta kun ajattelinkin. Halusin että huivia voi käyttää hartiahuivina esimerkiksi kesäjuhlissa, mutta sitten tietysti vaihtoehtoisesti kaulassa kiedottuna tai kerran kääräistynä rintaneulan kanssa (jonka anoppi meiltä jo sai silloin oikeampana päivänä). Itselläni ei valitettavasti ole rintaneulaa  niin että olisin voinut kuvaan laittaa, mutta toivotaan että joskus sellaisen saan...:)

Ulkona ehti tulla senverran pimeä, että salama vähän sotki kuvia. Ylhäällä kuitenkin lähikuvaa neuleesta. Huivin leveydeksi tuli vajaa 40 cm. Huivineulankin siihen hyvin saa sopimaan...

Olen tyytyväinen lopputulokseen, itsellenikin voisin haluta tuollaisen perushuivin. Monesti olen kaipaillut viime hetkillä juhlapukuni kaveriksi huivia, mutta aina on ollut aikaa liian vähän semmoisen tekemiseen, enkä sitten senpuoleen ole osannut malliakaan siinä paniikissa päättää. Joten sovitaan, että seuraavaksi kun panikoin juhlahuivia, malli olkoon tämä, niin ei ainakaan aloittamiseen mene turhaa aikaa.

Nyt on puikoilla aivotonta ainaoikeaa ja vauvanneuletta. Kivaa!

Toinen mekko pikkuiselle

Sain vision, ja oli pakko ommella tytölle vielä toinenkin mekko putkeen. Tämä oli myöskin mukana yksivuotiskuvauksen uusintakierroksella, joka meni ainakin paremmin kuin ensimmäinen. Saimme siis hymyjä, vaikka Nella oli edelleenkin vähän hämmentynyt valokuvausstudion valaistuksista ja miljööstä ylipäätänsä. Napsaisin kotona muutaman onnettoman kuvan uudesta mekosta, ja huomasin että vilkasta yksivuotiasta on tosiaan vaikea saada kuvaan niin, ettei tärähdyksiä ja epätarkkuuksia näy kuvissa.

Aurinko paistaa ja ihana vanha puulattia kantaa ylpeästi itsensä. Nellan lelut on sekaisin ja kaulassakin äidin mielestä hiukan väärät helmet. Ne vaaleanpunaiset olisi olleet vielä paremmat, vaikka kyllähän äiti antaa valinnanvapauden tällaisissa asioissa tyttärelle.

Helmapitsiä oli laatikossani tasan kolme metriä ja se tuli käytettyä millilleen. Mikä tuuri! Ruutukangas on ostettu joskus kauan sitten Kangas-Pauliinasta. Materiaali on tietysti puuvilla.

Keltapalloiset retroverhot pelastin joskus anopin poistoverhokasasta, ja ne ovat ihan täydelliset tänne väliaikaisasuntoomme. Mekon tein jälleen omasta päästä. Mekossa on taas kellohelma, sitomisnarun tein tällä kertaa taaksesolmittavaksi. Viistosin narujen päät, edellisestä kuvasta näkee jos tarkasti katsoo. Sitomisnarun ompelin kiinni sivusaumoihin, mikä olikin hyvä idea, sillä se pysyy aika hyvin paikallaan.

Puuvillapitsi helmassa on ihana! Olen koukussa niihin, sen vuoksi niitä essuihinkin tykkään mallata. Ainoa harmistuttava seikka on pitsien suolainen hinta. Jos joku tietää mistä noita saisi hankittua isompia määriä edullisesti, niin vinkatkaa.

Hihat onnistuivat hienosti. Tein suihin kuminauhakujan ja reunassa on valkoista polvekenauhaa.

Kuvaaminen oli tänään erityisen haastavaa, sillä Nellalla oli kova kiire. Ei auttanut rusinoilla lahjominen. Mekon tekninen toteutus on tosi onnistunut. Olen siis tosi tyytyväinen, vaikka lime-pinkki-pallokas on ehkä raikkaudellaan pikkaisen enemmän makuuni. Tätä mekkoa voi käyttää ensi kesän juhlissa, tunnelma on mukavan elovenamainen. Toivotaan siis että tzembaloita on kesämmällä tulossa vaikka useampiakin, kun mekkojakin on vähintään kaksin kappalein vaatekaapissa.

Nyt palaan neulomaan sohvannurkkaan, jos vaan Nellalle sopii (jos tiätte mitä tarkoitan:)...

Pikalapaset

Tämmöset! Pikkutytön sormet olivat aina jäässä päiväunilta herätessä ja siksi päätin tehdä uudet lämpöiset lapaset välityönä. Eilen iltapäivällä aloitin ja tänään tytär sai vaunu-päikkäreille uudet lapaset mukaan. Neuloin fuksianpunaisesta seiskaveikasta kolmepuolikkailla puikoilla, lankaa kului 55 grammaa. Sisälle ompelin paksuhkosta fleecestä sisähanskat, joiden muotoilu ei ole mitään huippuluokkaa. Kädessä kumminkin pysyvät ja peukalonkin jopa saa sinne peukunpaikkaan (jos vaan jaksaa sihdata).

Rakastan väliaikaisasuntomme ihanaa kulunutta puulattiaa sekä tunnelmallisia pellimuureja. Kun katson ikkunasta ulos, näen metsän. Täällä mieli lepää, ja olo on enemmän kotoinen kuin väliaikainen.

Beigeä fleeceä löytyi ensimmäisenä. Laadunvalvoja hyväksyy kun ei muutakaan voi.

Ennen Lapinreissua pitäisi vääntää vielä uudet villasukat, pipo, sekä alushaalari. Samaa sävymaailmaa, ehkä violettiakin olen ajatellut. Vanha villahaalari mahtuu, mutta alkaa olemaan lahkeista lyhyt. Yllättävän hyvin se on silti kestänyt päivittäistä käyttöä, vaikka onkin höttöisestä langasta neulottu.

Kummallista että vuoden neulesaldo aukesi vasta tänään! Onneksi vuotta on vielä villisti edessä ja tässä ehtii vaikka mitä. Nyt kun tytär nukkuu, aion omistautua neulehuiville. Se on jo niin pitkä että varmaan riittäisikin, mutta en viitsisi jättää harmittavaista nöttöstä lankaa. Saa silti nähdä onko pakko jättää jämäkerä, sillä ei shaali saa liian pitkä olla ettei laahaa maata jos sitä joskus haluaa hartiahuivina käyttää.