Joulu meni jo -pari kuukautta sitten

Joulukuu olikin mahtavan kiireinen kuukausi, oli jouluvalmisteluja ja myyjäisvalmisteluja, sohellusta moneen suuntaan. Jälkeenpäin vähän harmitti kauhea kohellus joulumyyjäisiä varten, kun siellä ei kuitenkaan kovin hyvin kauppa käynyt. Tuntuu että käsityötaitoinen porukka käy enemmänkin katselemassa ideoita joulumyyjäisissä, eikä välttämättä paljon ostelemassa. Joitain lastenvaatteita meni kaupaksi, joista ei harmillisesti ole kuviakaan, kun niin kovalla kiireellä mentiin. Muistiin itselle; ei enää joulumyyjäisiin! Mukavaa siellä myyjäisissä silti oli, ja olipahan sitten kaikille sukulaisille ja joillekin tutuillekin joulukukkaset valmiina, kun olin ylimitoittanut aika reilusti tarpeet. Tällä kertaa tyydyin ompelemaan tonttujen lakit ja huivit, eikä ne kyllä ole niin hienot kuin neulotut. Muutenkin luulen kauratonttuaikani ajaneen ohi, ensi vuonna jotain muuta, ja ei niihin myyjäisiin muuta kuin ehkä asiakkaana.

Yhdestä maailmalle lähteneestä yöpuvusta olin vahingossa ottanut kuvan. Traktoripyjama pojalle.

 

Ennen joulua tämäkin mekko on tehty, siitä tuli ihan nappi!  Kyseessä siis Verson Puodin collegesta ommeltu mekko tyttärelle.  Kaava itsepiirretty ottaen mallia yhdestä valmismekosta. Mekko on todella kiva ja pysynyt monet pesut hyvänä. Joulunkin jälkeen tämä hiirikuvio menee, väri kun vaan on jouluinen. 

Ennen joulunpyhiä pääsin aloittamaan itsekästäkin projektia, eli neulepeittoa olohuoneeseen. Neulepeitto on nyt pari viikkoa junnannut erinäisten kiireiden vuoksi, mutta paljon kesken se ei ole. Toivottavasti saan sen pian valmiiksi. Viime vuosi vähäisine neuletöineen harmittaa. Arki, huushollaus, töissäkäynti, liikuntaharrastukset ja hyödyllisten käyttövaatteiden ompelu lapsille vei vaan kaiken ajan. Kaihoisasti luen ahkerien neulojien blogeja ja haaveilen että kyllä minäkin taas sitten joskus neulon niin että niskat natisee.

Viimeiset viisi ja helpotuksen huokaus

Viimeiset viisi valmistunutta tonttukaveria halusivat vielä esittäytyä, vaikka ne ovatkin jo maailmalla. Yhtään tonttua ei itselle jäänyt, ja oli pakko myydä eiootakin loppuvaiheessa. Vaikka tonttuja oli paljon valmiina, niin lakkeja ja huiveja ei ollut, ja niiden nyhräämiseen menee suhteellisen paljon aikaa. Muutenkin tuntuu että tämän vuoden tonttukiintiö on täysi, enkä oikein tiedä missä vaiheessa innostaa aloitella ensi joulunkaan tonttulakkien kutomista. Ei ainakaan pariin kuukauteen! Nyt alkoi vapaat neulomukset omalle porukalle, tällä hetkellä puikoilla aktiivisena polvisukat itselle.

Muutama päivä sitten innostuimme tyttären kanssa ompelemaan ja askartelemaan yhdessä koristeita joulukuuseen. Niistä tuli aika hienoja, ja taidan ottaa kuvan niistä sitten kun ovat aattona joulukuusen oksilla killumassa. Palaan pyhien jälkeen esittelemään koristeet, lahjaompelukset sun muut rästivalokuvat tältä vuodelta ennen vuotta 2013.

Tonttuja ja tunnustus

Ensimmäisenä valmistunut tontturyhmä yhdessä ja erikseen.

Tonttutyttö, ensimmäinen laatuaan tästä pajasta.

Saunatonttu glitteriasusteissaan.

Tähtipää. Seuraavakin tonttusarja on loppusilausta ja valokuvausta vailla valmiina.

Sitten sain Oranssilta tällaisen, kiitos tästä:

En haasta tällä kertaa ketään sen vuoksi, että on jo tosi haasteellista keksiä kahdeksaa satunnaista ja jotakuinkin kiinnostavaa asiaa itsestäni. Mutta yritetään!

1. Olen Joulutouho ja aloitan siihen liittyvän tohistamisen aikaisin (mutta silti Jouluna minulla on puolet hommista tekemättä, fiilistely on tärkeintä).

2. Laitoin ensimmäiset jouluvalot keittiön ikkunoihin vajaa viikko sitten, sillä kuvittelin olevani vain muutaman päivän ajoissa. Myöhemmin selvisi että ensimmäinen adventti onkin viikon luulemaani myöhemmin, joten olin todella aikaisin liikkeellä. Ehkäpä ensi vuonna tarkistan kalenterista ja luotan vähemmän MuTuun.

3. Päätin, että tänä vuonna en stressaa Joulusta (viime vuonna syyllistyin siihen).

4. Olen juossut 13 maratonia elämäni aikana, ja kymmeniä puolimaratoneja. Olen saavutuksistani ylpeä, vaikkei loppuajoilla suuremmin pääsekään kehumaan. Nykyään ehdin harjoitella vähemmän, mutta juoksinpa silti puolimaratonin syyskuussa pikkusiskon kanssa.

5. Parasta elämässäni ovat rakkaat ja ihanat lapset ja mies.

6. Olen ollut nyt kolme vuotta pois töistä ja kotona lasten kanssa. Tämä on ollut arvokasta aikaa, ja olen onnellinen että minulla oli siihen mahdollisuus. Paluu työelämään tapahtuu ensi vuoden puolella.

7. Minulla on enemmän lankaa kaapeissa kuin laki sallii. Toivottavasti lapsetkin alkaa neuloa ja virkata että pääsen niistä joskus eroonkin.

8. Täytän viikon päästä 30.

Tonttutehdas

Ensisilmäyksellä se näyttää aivan tavalliselta työhuoneelta, mutta kun katsoo tarkemmin, näkee...

...Siellä on tonttujen armeija, joka hiljaisella tuijotuksellaan muistuttaa, että jotain olennaista puuttuu. Itse tehtailija on tietysti sitä mieltä, että joulu on vielä niin kaukana, ettei asusteilla ole kiire. Tonttutorsojen teko on hulvattoman hauskaa. Se onnistuu jopa kaksivuotiaan auttaessa ja vauvan kahmiessa kauraa ympäriinsä.

Onneksi sukkahousukerroksia on niin monta, ettei pieni viskely tonoa hetkauta. Silmäpäistä jouluolentoa en toki tohtisi pikkukaverin kynsiin antaa. Osa silmistä on ommeltavia, osa liimattavia. Liimattavat ovat mielestäni parempia, koska ne pysyvät hyvin vaikkei uskoisi, ja niiden katseen saa kohdistettua paremmin. Ommeltavasilmäiset tontut katselevat hiukan itälänsi-tyylillä minne sattuu.

Kahdenkymmenennen tontun valmistuttua oli pakko raivata kirjahyllyyn tilaa tontuille... Nyt lipaston päälle mahtuu taas se kymmenen ja risat! Osa tontuista on saunatonttuja, harmaista sukista kyhäistyjä. Taidan pitää harmaista tänä vuonna enemmän, vaikka viime vuonna fanitin naturellimpaa linjaa.

Yksi kaurahousu meni piiloon alahyllylle, kun se tippui täyteenahdetulta tonohyllyltä. Siellä se nyt yksin mököttää, mutta saanee pian kaverin vaikkapa tästä:

Tontun asusteita ei ole viimeistelty, saati siloitettu vielä, mutta laitoin koemielessä ekat valmistuneet vaatteet kaurajaakon ylle. Näyttää jo uskottavammalta! Täksi jouluksi teen osan noita innovatiivisia kaulahuiveja kuten yläkuvassa, osan perinteisiä ja osan yläkuvaakin uudempia, vielä testaamattomia kaulurihärpäkkeitä. Lakit noudattanevat vanhaa linjaa.

Tonttutehtailujen jälkeen saavi on usein tyhjä, ja ympäristö vähintään näin kaurainen. 

Päivänä eräänä tonttutehtaassa valmistui jotain muutakin. Kortit ovat pääasiassa tyttären liimailujen tuloksia, yhden taisin tehdä vallan itsekseni. Melkein kaikilla on jo tuleva vastaanottaja, varokaapa vain syksyllä juhlivat!

 Kesällä ostin ison kasan pahvisia säilytyslooria Tiimarista, kun ne sai puoleen hintaan. Samalla ostin askartelutavaraa (haaraniittejä ja nimikortteja). Eilen sain viimeisenkin nimilapun kiinnitettyä laatikoihin, ja nyt kaikissa päädyissä kerrotaan sen sisältö. Tähän asti pikkutavarat ovat olleet epämääräisissä kenkälaatikoissa ja ties missä laatikonpohjilla. Nyt on kiva, kun tavarat ovat järjestyksessä kivoissa laatikoissa ja kaikki laatikot samassa kaapissa. Näköjään kaikki nimikoidut loorat eivät ole kuviin eksyneet, mutta noudattavat samantyyppistä linjaa kuin nämä.

Tässä se katsaus tonttutehtaaseen, nyt palaan kaitsemaan noita biologisia tonttujani, jotka ovat kirjoittamisen aikana villiintyneet täysin. Kymmenisen kertaa kävin pelastamassa pikkuveljen siskoltaan, joka kunnostautui muunmuassa tönimällä pikkuveikkaa ja alistamalla tämän hevosekseen (siinä vaiheessa kun koiran talutushihnaa viriteltiin suitsiksi, pääsin väliin). Kenenkään ei pidä siis luulla että täällä helpolla askarrellaan, näperellään tai neulotaan. Täällä mennään tiukasti eteenpäin niinkuin mummot lumessa, ja askarrellaan silloin kun jätetään keittiö sikakuntoon syömisen jälkeen, ja pitäisi siistiä se köökki (ja minä teen sen siivouksen vasta nyt, kun mies tuli töistänsä). Siltikin nautin joka hetkestä kotona.

Pöllöjä pojan jakussa

Yli kuukausi sitten sain surautettua pikkupojulle pöllögollegesta takin ja pallotrikoosta pipon. Takin ohje on Ottobre Designin lehdestä 1/2012 (mallin numeroa en ulkoa muista). Lehden kuvissa takki oli varustettu kainaloissa sijaitsevilla paikkaympyröillä, mutta itse halusin pöllöjen varastavan näytöksen, joten jätin mokomat pois ja käytin pelkästään tätä yhtä gollegea. Tein takin koossa 80 cm, kangasta oli 60 senttiä, josta jäikin vähän. Gollege on normaalia leveämpää, joten siksi riittoisaa. Hupussa käytin turkoosia pallotrikoota, samaista josta surautin saumurilla pipon. Lakki on omasta päästä, neljästä palasta ommeltu kaksikerroksinen tuotos, jossa ei näy saumoja. Pään päälle ompelin saumojen väliin lenksun, jotta pipon saa kätevästi naulakkoon roikkumaan takkien tapaan.

Pipo näyttää kuvissa vähän isolta, mutta on oikeasti kovin sopiva. Ainoastaan harmittaa tuon nimikointimerkin (handmade) väärä kirjoitusasu. En ole käyttänyt noita virheellisiä nimikointimerkkejä juurikaan missään, mutta sitten ajattelin että voisinhan niitä omiin itselle jääviin töihin laittaa... Mutta omissa ne vasta harmittaa, kun ne näkee joka päivä. En  taida niitä jatkossa käyttää missään, vähän houkuttelisi tuohonkin pipoon vaihtaa kunnollinen (ompelen vaan päälle uuden).

Taskutkin on, niitä yritin hiukan zoomaillla. Melko hyvin takki onnistui, vaikka sen ompelu olikin jollain tavalla työlästä. Siististä lopputuloksesta saan taas kiittää uudehkoa ompelukonettani. On sillä ilo ommella!

Neulottukin on, vaikka ylläoleva varasto on vaatinut aikaamme. Päähäärärinä on toiminut appiukko, mutta kyllä siinä meillekin hommia on riittänyt. Mies on tietysti rakentanut apuna, minä sain maalata pytingin. Sen verran ollaan kuvanoton jälkeen edistytty, että nurkkalaudat on laitettu ja valkoisetkin osat saatu maalattua. Ovi vielä puuttuu (ja sitten alkaa kaikkien epämääräisten raksakasojen siirto varastoon tai sinne missä pippuri kasvaa).

Kauratontun ruhoja on urakoitu tyttären pienellä avustuksella jo parisenkymmentä, nyt pitäisi alkaa neulomaan niille lakkeja ja huiveja. Tonotilauksia on jo tullut useammalta taholta, joten siksi olen näin aikaisin liikkeellä. Tontun asusteiden neulominen on suhteellisen hidasta, ja ylimääräisiä tonttujakin aion tehdä jos kiinnostuneita tulee lisää. Näpsin kuviakin kaljuista kauratonoista, mutta päätin sitten olla pilaamatta kenenkään kesätunnelmaa julkaisemalla tonttukuvia elokuussa.

Koukulla on tilaustyö, joka edistyy joka päivä enemmän tai vähemmän. Varsinainen kiire sillä ei vielä ole, mutta yritän silti pitää tahtia yllä, ettei tulekaan. Neulontapussukassakin on työ menossa, vaikka samalla erään mekkoneuleen aloituskin syyhyttäisi. Ennen en kuitenkaan uutta aloita, kun tilausjuttu on valmis. Pientä mallitilkkua saatan vääntää ja siten valita langan, mutten sen kummempaa. Nautiskellaan hetki vielä kesästä, ennenkuin siirrytään siihen parhaimpaan vuodenaikaan, eli syksyyn!

Uusi Ihana Vuosi on täällä taas!

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille! Vaikka blogissa on jälleen ollut hiljaista, kotona on riittänyt hommia senkin edestä. Marraskuussa pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme, ja aika nopeasti saatiin tavarat järjestykseen. Nyt enää puuttuu osa verhoista, mattoja ja joitain tauluja seiniltä. Taulujen kanssa ei edes pidetä kiirettä, vaan makustellaan mihin mikäkin voisi sopia. Keittiöön ja olohuoneeseen sain laitettua jouluksi verhot, Nellan syntymäpäiviin mennessä olisi tarkoitus saada ommeltua ja laitettua paikalleen vielä parit lisää. Keittiön verhot ovat haastavimmat, sillä mielessä on monta visiota. Tällä hetkellä keittiössä on vielä ne jouluverhot.  Pidän niin paljon uudesta kodistamme , on avaraa ja vaaleaa, harmonista.  Joitain pieniä kodikkaita juttuja puuttuu, mutta niitähän ehtii hankkimaan  asumisen lomassakin. 

 

 

Rakas poikamme kastettiin joulukuun alussa, ja niihin kemuihin leivoin monennäköistä, muun muassa tällaisen kakun, jonka koristeiden näpertelyyn meni tunti jos toinenkin. Toivottavasti tulen vuosien saatossa nopeammaksi noiden koristeiden kanssa!

 Isä ja poju niin hienoina... Ja himputin bloggeri, joka ei suostu pitämään kuvaa oikein päin!

Itsetehty ristiäismekko olikin tietysti jo esikoisen jäljiltä valmiina, mutta halusin silti tehdä jotain neulottua Viljamillekin. Olin jo paljon aikaisemmin lisännyt kirjanmerkkeihin Dropsin sivuilta neuleliivin, ja semmoisen neulaisin pojalle ristiäisten vaihtovaatteeksi. Neuleliivi mahtuu edelleen, kuva on eilen otettu ennen lähtöä 2-vuotis synttäreille. Varsinaisena ristiäispäivänä liivi ei Viljamin päällä ollut kuin muutaman minuutin,  sillä väkimäärän vuoksi sisällä oli melkoisen lämmin.

Jo syksyllä sain Nellan villasukat valmiiksi samaisesta langasta kuin omanikin. Täysin peruskamaa, silmukoita taisi olla 44 ja puikot 3,5. Lanka siis seitsemää veljestä.

Olimme Viljamin ja Teemun kanssa joulumyyjäisissä myymässä käsitöitä, ja pääsimme paikallislehteenkin. Kauratonttuja oli onneksi valmiina armeija, mutta tein niitä myös lisää, sekä jouluessuja, joita olisi saanut olla enemmänkin. Jouluessuista en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, niistä tuli kumminkin kivoja. Tein samalla periaatteella kuin edellisetkin essut, eli miten mieleen juolahti, jokaisesta erilaisen. Tonttujen tuotekehittely jatkuu edelleen, ja olen jo tehnyt pari ensi joulua varten. Uusien tonttujuttujen ideointi on tosi hauskaa. Yhdestä kehitellystä tontusta on kuvakin. Tämä tonttu meni Terhille. Tontulla on Rose Mohair Luxista neulottu lakki, sekä tuubi-kaulaliina. Kauluri on siis uusinta uutta tontturintamalla, sopii kauratontullekin!  Violetti väri valikoitui Terhin olohuoneen verhojen värin mukaan.  Kaikki tontut menivät kaupaksi ,  joten uusien suoltaminen ensi joulua varten on vauhdissa.  Muutamia edellisjouluna tehtyjä tonttuja jouduin korjailemaan, kun en ollut niihin tyytyväinen. Samaten nyt huomaan että uusien kauratonttujen taso on noussut, kun itse tulee tarkemmaksi niiden suhteen. Nyt jouluna näin sen vuosi sitten lahjaksi antamani kauratontun prototyypin ja olin ihan kauhuissani sen puutteistaJ. Ensi jouluksi pitänee tehdä prototyypin omistajaperheelle uusi tuotekehitelty tono. Sukkahousuista on pulaa, joten muistakaa kaikki sukulaiset ja ystävät;  kaikki vähänkin rikki olevat kelpaa tonttumateriaaliksi!  Ostin kyllä juuri Vapaa Valinnasta tosi halpoja sukkahousuja, toivotaan että ne toimii tontuissakin! Vielä en ole päässyt niitä kokeilemaan.

Ennen ja jälkeen. Puusohvan sain anoppilan yläkerrasta ja sutikoin sen valkoisella Helmi –kalustemaalilla. Pappan sirkkelillä muotoilimme Etolan ale-patjan oikean kokoiseksi ja ompelin siihen päällisen Käsityöapajasta ostamastani hienosta ja paksusta  englantilaisesta puuvillasta. Puusohva on hyvällä edustavalla paikalla eteisessä, pidän siitä kovasti! 

Ihanaa kun on lunta, on niin kaunista! Kun joulukuu vaihtui tammikuuksi, alkoi kuin taikaiskusta olemaan näitä aurinkoisia päiviä, jolloin hanki kimmeltää ja valo lisääntyy ihan silmissä. Työn alla on Nellan synttärileivonnaiset, kakunkoristeet , sekä poltetun oranssin värinen villatakki itselleni. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään, ja päätin että NYT! Ei sitten kun se ja se on valmis, mammakilot on karistettu jne., vaan nyt!  Mammakiloja kyllä yritän karistella niin, ettei niitä enää ensi vuonna montaa olisi. Olkoon se, jos ei nyt uudenvuodenlupaus, niin ainakin uudenvuoden yritys!

Rauhallista joulun jatkoa!

Viime kirjoituksen jälkeen on tullut vielä viisitoista tonttua lisää. Yhtä lukuunottamatta päästin ne laadunvalvonnassa läpi. Yläkuvasta puuttuu joulupukille kiitokseksi mennyt tonttu, joka poseeraa tässä:

 

Joulutonttujen teko oli tosi ihanaa! Niiden tekeminen kesti juuri sopivan kauan per tonttu ja oli niin palkitsevaa, koska niistä tuli niin hienoja. Pari tonoa on semmoista etten ole ihan varma ovatko ne priimaa, mutta  vähintään kohtuullisen tyytyväinen olen kaikkiin tonttuihin. Ensimmäiset tontut olivat harjoituskappaleita, mutta nyt olen jo aikamoinen tontuntekijä, eli osaan suoraan tehdä tontun niin, että siitä tulee tukeva, eikä mitään tukipistoja tarvita. Muodostuneen tontturutiinin vuoksi päätinkin, että ensi vuonna menen joulumyyjäisiin tonttuineni, ja ehkäpä jotain muutakin käsintehtyä löytyy myyntipöydältäni.

Koska kukaan ei varmastikaan jaksaisi selata kirjoitusta jossa on vähintään viisitoista tonttua edestä sekä takaa, tein tämmöisen pikkukuvakokoelman kiinnostuneille. Sen verran opin ettei yhdestä polvisukasta saa hyvänkokoista tonttua, vaan tarvitaan kaksi, ja yhdestä sukkahousun puntista saadaan yksi hyvänkokoinen tonttu. Lankaa näihin viiteentoista tonttuun sain kulumaan melkein kilon.

Suosikkejani ovat puna-glitteritonttu, harmaa-musta tonttu ja tuo fuksia-tonttu. Puna-glittertontun tein neulomalla kaksinkertaisen seiskaveikan sekaan ohutta hopealankaa ja onnistunut tuli. Ruskelakkisen tontun hiippaan upotin seiskaveikan ohella pronssista kimallelankaa, ja sekin näyttää kivalta, vaikkei kuvissa hyvin näykään.

Eilen lahjoin äitiä ja iskää omatekemillä lahjoilla.

Ruskeasta, beigestä ja luonnovalkoisesta Novitan Alpakkalangasta ja oliivinvihreästä Woolista neuloin 180 grammaa painavan huivin. Huivi on neulottu pitkittäin, ja loin sitä varten 340 silmukka kolmepuolikkaan pyöröille. Huivin pituus on 150 senttiä ja leveys muistaakseni 28cm. Huivi olisi voinut olla aavistuksen pidempi, koska se on niin paksu että se vie ikäänkuin osan pituudesta pois. Ensi kerralla muistan tämän. Huivi on ainaoikeaa,  ja sen neulomiseen meni tuhottomasti aikaa ja monta Sinuhe, Egyptiläisen äänikirjalevyä. Sopivan aivotonta neulottavaa silti.

Lähikuvaa... Pidän noista maanläheisistä ja rauhallisista sävyistä.

Äitini sai Rowanin Kidsilk Hazesta neulotun kaulurin.

Lankaa sain kulumaan 65 grammaa. Neuloin 5,5 mm:n pyöröpuikoilla 170 silmukalla oikein-nurin ja sain aikaiseksi tämän putkilon. Kidsilk Haze on 70% mohairia ja 30% silkkiä ja taivaallisen pehmeää! Tätä tulen käyttämään jatkossakin kun luksusta kaivataan!

Sain joululahjaksi äidiltäni oikein ihanat neulotut tossut. Esittelen ne ensi kerralla, koska kuvaa ei nyt ole. Nyt palaan joulun menoihin ja alan nauttia. Eilinen päivä oli kovin kiireinen.  Oikein hyvää Joulun jatkoa Kaikille!

Kovaa Tonttuilua

 

Olen ahkeroinut kauratonttuja ja kolme niistä on jo maailmalla. Laatikossa on monta tonttulakkia ja huivia tikuteltuna, ja torsoja on tyttären huone täynnä. Tonttujen teko on mukavaa! Esittelen tässä kaksi tonttua, joista toisen annoin mummulle käydessämme Kullaalla viikonloppuna, ja toinen meni perhetutuillemme.

Kauratontut syövät tuhottomasti lankaa. Neulon tonttulakit sekä huivit kaksinkertaisesta 7-veljeksestä viisipuolikkaan puikoilla, ja kolmeen tonttuun on uponnut 200 grammaa lankaa. Tämä on kyllä oiva tapa käytellä vanhoja seiskaveikkoja pois kaapeista. Punaista tosin jouduin ostamaan, kun ei sitä kaapeissa tarpeeksi ollut.

Maskusta hankittu pannunalunenkin välttää tonon alla, vaikkei niin tyylikäs olekaan kuin se huopainen. Tämän tontun lakki on tehty 40 silmukalla ja on  paljon parempi kuin prototyypin lakki, joka oli nafti.

Perhetutuillemme lähtenyt tono omasi viininpunaiset ja ruskeat asusteet:

Nämä tonttukuvat ovat hiukan hätäisesti näpsäistyjä ja siksi vähän onnettomia. Löysin laatikoistani toisenlaisiakin Raisu -merkkejä, joissa lukee 'hand made' erikseen kirjoitettuna. Mutta onhan 'käsin tehty'  yhtä hyvä kuin 'käsintehty', eikö vaan?

Askartelin joulukorttejakin, vaikka pikkaisen pakkopullaa ne olivat. Sain kumminkin parikymmentä askarreltua ja lopuille kirjoitin valmiskortit. Helmiäispunaiset ja -ruskeat korttipohjat olivat ihania, vaikkeivat ne oikein kuvissa pääsekään oikeuksiinsa.

Tosi hyväksi tarinaniskijäksi musta ei tänään näköjään ole. Palaan pian tonttujen kanssa, koska mulla on niitä armeija. Muutamista yksilöistä voisin luopuakin 15 euron komeaan käsityöhintaan.