Hupparit tarpeeseen

Ilmat ovat alkaneet viilentyä, ja huomasin että lasten vaatekaapeissa on hupparien mentävä aukko. Ensin aloin vääntää tytölle hupparia, ja melkoista jyystämistä se olikin. Purin, ompelin, purin, ompelin. Vetskari ei lopultakaan ole ihan täydellinen, mutta ennen hermoromahdusta päätin että parempi kohtalainen huppari, kun ei hupparia lainkaan. Tämän valmistuttua todella mietin, miksi valitsin tuollaiset taskut, jotka ommeltiin päälle. Kohdistus ei tietenkään ole täydellinen (ja sekös harmittaa). Mutta kangas, niin... sen takia jaksoin jyystää, sillä Verson Puodin Maijat -joustocollege on niin ihanaa, etenkin tässä värissä. Mangonkeltaisenakin minulla on maijoja vielä pätkä, ja olen pohtinut että siitä pitäisi kummitytölle saada jotain tehtyä.

Tytärkin tykkää tästä, eikä huomaa taskuja, jotka on kohdistettu päin mäntyä. Korjaamaan en enää voinut niitä alkaa, sillä hunajakenno-ommel oli niin tiiviisti pureutunut kankaaseen.

Ompelukoneeni on loistava, mutta parhaimmillaan se ei ole hunajakennossa, kun se ommellaan näin joustavalle ja paksulle kankaalle (tai sitten vika on käyttäjässä). Jouduin lyhentämään takkia aika tavalla. Siksi nuo taskupussit on kiinni melkein helmassa :). Tämän taskun kohdistus on vielä se parempi, toinen on ihan jostain umpimetsästä.

Koska tytön takkia lähdin tekemään vähän yliolkaisella asenteella, niin seuraavaan huppariin suuntasin kaiken taidon ja tarmon, mikä irti lähti. Ja kannattihan se, en joutunut lainkaan purkamaan, ja loppujenlopuksi valmista tuli nopeammin, vaikka vähän vaivauduin kohdistelemaan ja laittamaan nuppineuloja. En sentään harsinut!

 Oikein vauvauduin noiden taskujenkin kaikki, ettei niitä edes huomaa jollei tarkasti katso, että taskut siinä on. Kohdistelin apinat eteenkin, koska mielestäni olisi vähän häiritsevää jos ne olisivat aivan sikinsokin tuossa. Jos nyt vikoja lähtee etsimään, niin vetoketjun ja resorin ommelkohta oikealla puolella (kuvasta katsoen), voisi olla vähän siistimpi. Muutoin tämä onnistui hyvin. Malli on Ottobre Designista (lisään numeron tähän myöhemmin), ja kangas on Hilcon ohuempaa joustocollegea Käpyseltä. Aivan mahtava kangas, poika sai itse valita!

Hupun sisällä on jotain tähtitrikoota, en kyllä muista mistä hankittu.

Koko on vähän reilu, en osaa tehdä oikean kokoisia. Poika on kuitenkin tyytyväinen. Tehtävä siis suoritettu :).

Siskon lahjapeitto

Pikkusisko muutti uudelle paikkakunnalle, ja keksin ompaista hänelle torkkupeiton. Olen jäänyt jotenkin koukkuun noihin tilkkupeittoihin, joihin upotan vaakasuuntaan leikattuja kangassuikaleita itseäni miellyttävään järjestykseen. Niissä kai viehättää se valmistumisen nopeus ja se, millaiseksi kokonaisuus lopulta muodostuu. Tässä elämäntilanteessa kun lapset on pieniä, töissä on käytävä ja muutkin harrastukset hoidettava, on ihanaa että ehtii saada jotain valmiiksikin. Tämän peiton tekoon kului suunnilleen viisi tuntia, ei siis paha lainkaan, kun puhutaan tilkkupeitosta.

Laitoin tähän kaikkia ihania puuvilloja joita kaapista löytyi, eli alhaalta päin katsottuna Paapiin Hippuja, PaaPiin Sulkaa, tähtikangasta ja Verson Puodin Paratiisimaijaa. 

Taustakankaaksi kaapista löytyi Ikean paksua puuvillaa, joka on tarkoitettu väritettäväksi. Niinpä minulla ja tyttärellä oli salainen tehtävä värittää osa taustakankaan kuvista tekstiilitusseilla. Siksi tehtävä oli erittäin salainen, että saatiin pidettyä pikkuveli pois jaloista, eli isin kanssa ulkona, eikä äidin tarvinnut pelätä epäsiistejä värityksiä. Viisivuotias osaa kyllä värittää jo niin taitavasti, kuvassa siis peitontekijän leveä hymy.

Pääasiassa kuvaaminen oli tietysti peiton koekäyttäjien välttelyä. Alakuvassa Simo testailee.