Oikea piknik-peitto

Ekan piknik-peittovirityksen mentyä mönkään otin äkkiä härkää sarvista, ja ryhdyin leikkelemään toista. Tällä kertaa päädyin isoihin neliöihin. Ensin löysin tuon neliöviidakkokankaan, pätkässä oli 16 ruutua, jotka kaikki päätyivät peittoon. Aika sokkona kaivoin loput kankaat kaappini uumenista ja leikatessa mietiskelin mistä olin kankaan saanut tai ostanut. Jonkun olen itse hankkinut, yksi on mummultani saatu, osa äidiltäni.

Taustakankaaksi käytin tuollaisen raitaisen  paksuhkon puuvillan, ihan se ei riittänytkään, joten siksi tuo pätkä kirjavaa. Tuosta taustakuvasta näkyykin hyvin tikkausperiaatteeni tässä peitossa. Jokainen vaakaruuturivi on koneella tikattu, jotta vanu pysyy pesutkin paikallaan ja peitto muutenkin kuosissaan.

Aika värikäs peitosta tuli, mutta se näyttää hauskalta maassa, tai  illan tullen roikkuessaan matontamppaustelineellä kuivahtamassa. Koko on vähintäänkin riittävä, voisikohan peitto olla 250cm x 250cm (en huomannut mitata). Peitolla mahtuu vaikka koko perhe nukkumaan ja mainiosti ne piknikeväätkin syömään.

Olen tähän oikein tyytyväinen. Kun peiton heittää maahan, se asettuu suoraksi, eikä näytä olevan viutelossa mistään, vaikka oikeasti joka ruutu ei sotilaallisen tarkasti ole leikattukaan (käytin kyllä tilkkuleikkuria, jota myös tytär tätä tehdessäni vähän testaili ensikertaa, ja sen johdosta jouduimme lääkärinpäivystyksessäkin käymään juuri ennen juhannusta). Mutta jee, nyt on auringonotto- ja piknikpeitto, joten kelpaa olla ja pikniköidä vaikka kesäloma ohi onkin!