Tonttutehdas

Ensisilmäyksellä se näyttää aivan tavalliselta työhuoneelta, mutta kun katsoo tarkemmin, näkee...

...Siellä on tonttujen armeija, joka hiljaisella tuijotuksellaan muistuttaa, että jotain olennaista puuttuu. Itse tehtailija on tietysti sitä mieltä, että joulu on vielä niin kaukana, ettei asusteilla ole kiire. Tonttutorsojen teko on hulvattoman hauskaa. Se onnistuu jopa kaksivuotiaan auttaessa ja vauvan kahmiessa kauraa ympäriinsä.

Onneksi sukkahousukerroksia on niin monta, ettei pieni viskely tonoa hetkauta. Silmäpäistä jouluolentoa en toki tohtisi pikkukaverin kynsiin antaa. Osa silmistä on ommeltavia, osa liimattavia. Liimattavat ovat mielestäni parempia, koska ne pysyvät hyvin vaikkei uskoisi, ja niiden katseen saa kohdistettua paremmin. Ommeltavasilmäiset tontut katselevat hiukan itälänsi-tyylillä minne sattuu.

Kahdenkymmenennen tontun valmistuttua oli pakko raivata kirjahyllyyn tilaa tontuille... Nyt lipaston päälle mahtuu taas se kymmenen ja risat! Osa tontuista on saunatonttuja, harmaista sukista kyhäistyjä. Taidan pitää harmaista tänä vuonna enemmän, vaikka viime vuonna fanitin naturellimpaa linjaa.

Yksi kaurahousu meni piiloon alahyllylle, kun se tippui täyteenahdetulta tonohyllyltä. Siellä se nyt yksin mököttää, mutta saanee pian kaverin vaikkapa tästä:

Tontun asusteita ei ole viimeistelty, saati siloitettu vielä, mutta laitoin koemielessä ekat valmistuneet vaatteet kaurajaakon ylle. Näyttää jo uskottavammalta! Täksi jouluksi teen osan noita innovatiivisia kaulahuiveja kuten yläkuvassa, osan perinteisiä ja osan yläkuvaakin uudempia, vielä testaamattomia kaulurihärpäkkeitä. Lakit noudattanevat vanhaa linjaa.

Tonttutehtailujen jälkeen saavi on usein tyhjä, ja ympäristö vähintään näin kaurainen. 

Päivänä eräänä tonttutehtaassa valmistui jotain muutakin. Kortit ovat pääasiassa tyttären liimailujen tuloksia, yhden taisin tehdä vallan itsekseni. Melkein kaikilla on jo tuleva vastaanottaja, varokaapa vain syksyllä juhlivat!

 Kesällä ostin ison kasan pahvisia säilytyslooria Tiimarista, kun ne sai puoleen hintaan. Samalla ostin askartelutavaraa (haaraniittejä ja nimikortteja). Eilen sain viimeisenkin nimilapun kiinnitettyä laatikoihin, ja nyt kaikissa päädyissä kerrotaan sen sisältö. Tähän asti pikkutavarat ovat olleet epämääräisissä kenkälaatikoissa ja ties missä laatikonpohjilla. Nyt on kiva, kun tavarat ovat järjestyksessä kivoissa laatikoissa ja kaikki laatikot samassa kaapissa. Näköjään kaikki nimikoidut loorat eivät ole kuviin eksyneet, mutta noudattavat samantyyppistä linjaa kuin nämä.

Tässä se katsaus tonttutehtaaseen, nyt palaan kaitsemaan noita biologisia tonttujani, jotka ovat kirjoittamisen aikana villiintyneet täysin. Kymmenisen kertaa kävin pelastamassa pikkuveljen siskoltaan, joka kunnostautui muunmuassa tönimällä pikkuveikkaa ja alistamalla tämän hevosekseen (siinä vaiheessa kun koiran talutushihnaa viriteltiin suitsiksi, pääsin väliin). Kenenkään ei pidä siis luulla että täällä helpolla askarrellaan, näperellään tai neulotaan. Täällä mennään tiukasti eteenpäin niinkuin mummot lumessa, ja askarrellaan silloin kun jätetään keittiö sikakuntoon syömisen jälkeen, ja pitäisi siistiä se köökki (ja minä teen sen siivouksen vasta nyt, kun mies tuli töistänsä). Siltikin nautin joka hetkestä kotona.