Ompelukone ja saumuri ovat surisseet ahkerasti tänä viikonloppuna. Kaksi mekkoa vanhalla, Ottobresta muokkaamallani kaavalla, on ommeltu. Pinkki mekko annettiin lahjaksi viikonloppuna kaksivuotis-synttäreitään juhlineelle neitokaiselle. Punaisen pallomekon tein tyttärelle juhliin, sillä pinkki pallomekko on ulkoleikeistä likaantunut niin, ettei pesussakaan lähde aivan puhtaaksi. Hyvin sitä vielä voi käyttää, mutta juhlissahan mekon pitää olla puhdas ja moitteeton. Uusi mekko siis tehtiin!
Lahjamekkoon tein perinteisen silitysmerkin niskaan, mutta meidän tirpanan mekkoon kokeilin kangasmerkkiä, johon kirjoin tekstiä ja kokonumeron uuden ompelukoneen avulla. Pinkin mekon kangas on ihan älyttömän hyvälaatuista, juuri sopivan paksuista trikoota. Eron huomasi varsinkin kun ompelin pallomekon vasta pinkin jälkeen. Pallokangas oli huomattavasti ohuempaa.
Ompelin yhden taskunkin pallomekkoon, kun tyttären mielestä sellainen tarvitaan. Toistakin tässä mallataan, mutta äiti ei viitsi sitä enää alkaa työstämään, kun mekko on muuten valmis.
Peruskauraa, ihan onnistuneet mekot tuli. Ehkäpä silti pitäisi välillä vaihtaa mekkomallia, tai ommella paitoja vaihteeksi...
Yläkuvan tanttakin sai uuden mekon. Mies otti varmasti kolmekymmentä kuvaa minusta ja mekosta eri asennoissa ja kuvakulmissa. En ole ihan varma voinko syyttää miestä huonoksi kuvaajaksi, kun jokaikisessä kuvassa näytän lihavalta (syytin silti). En ole silti luovuttanut, vaan aion vielä hoikentua, jos en nyt ihan entisiin mittoihin, niin ainakin terveellisiiin lukemiin. Ahkera kuntoilija olen, mutta mitenkä pystyisi jättämään ne kahvipullat ruokavaliosta...
Mekon kaava on yhdestä ihanasta kirjasta (jonka nimeä en juuri nyt muista). Malli sopii paremmin tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, mistä se ohjeessakin on valmistettu. Kankaana on Nanson sokkona ostettu kilotrikoo, mekon kustannukset eivät näinollen nousseet korkeiksi, vaikka tantan ympäri paljon kangasta tarvitaankin. Jouduin useampaan otteeseen ompelemaan sivusaumoja sisään, sillä valitsin L-koon huomioimatta joustavaa kangasvallintaani. Edelleen tuossa rintamuksessa on aavistuksen ylimääräistä, mutta menettelee. Olosuhteisiin nähden mekko on kohtuullisen onnistunut, vaikka kantajan olemus onkin vähän toivottua hyljemäisempi.
KYH 3, jonka tulevaisuus oli aluksi Novitan sukkalehden palmikkosukka, ja vaihtoehtotulevaisuus nuken villapaita, neuloituikin vauvan pipoksi. Silmukoita aloituksessa on 80, lankana turkoosi 7veljes. Sukaksi ei tästä ollutkaan, kun muokatessani lehden sukkamallia tein sen virheen, että lisäsin palmikon reunoille liikaa nurjia silmukoita. Varressa tuosta seikasta ei olisi ollut haittaa, mutta ongelmia olisi tullut jalkuinosassa, kun palmikkokaapeli ei olisi saanut olla kuin maksimissaan puolet sen silmukkamäärästä. Onneksi huomasin asian melko ajoissa. Ihastuin palmikkosukkamalliin Kardemumman Talo -blogissa, jonka kirjoittaja oli hänkin päätynyt tekemään, ohjeesta poiketen, vain tuon kauniin palmikon ja sileää neulosta (lehden mallissa sukka on vähän levoton). Aion vielä tehdä sukat käyttäen tätä palmikkomallia, niin kaunis se on.
Aion antaa pipon lahjaksi, sillä meidän 8 -kuiselle jässikälle se on jo nyt vähän pieni. Kavennukset sävelsin itse, vahingossa onnistuivat ihan kohtalaisesti. Mielessä minulla oli Mustikka-pipon kavennukset, vaikken pipoa, tahi ohjettakaan, esille kaivanut. Lopuksi tein pompom -tupsun päälaelle.
Pipo on neulottu kolmosen bamupuikoilla, lankaa kului 45 grammaa. Kuvat otin ennen pipon kostuttamista ja pyyhkeen väliin asettamista (jos jotain möykkyjä on havaittavissa).
Kaksi KYH-työtä on valmiina ja aloitukset ovat aikataulussaan. KYH 10 on Gentlemen´s Fancy Socks kirjasta Knitting Vintage Socks. Lanka on Ilun Handun vahvistettua sukkamerinoa. Auringonkeltaista ja upeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti