Santorinin reissu ja edeltävän päivän hikinen ompelu-urakka

 

Toukokuussa matkasimme Santorinin saarelle lomailemaan, ja sinne piti tietysti saada kesävaatetta mukaan. Kiire tietysti tuli, mutta sain kuitenkin aika nopeasti ommeltua läjän vaatteita mukaan otettavaksi, onneksi shortseja oli tullut hankittua läjä jo etukäteen, ja jotain mekkoja ommeltua ennen edellistäkin päivää. Yläkuvan vaatteet ompelin kaikki edeltävänä päivänä.

Pojalle perus-teepparia. Tämä on mahtava kaava hänelle (olen joskus muokannut hänelle sopivaksi). Toki olin niin kiireinen näiden paitojen kanssa, kun taisin ommella nämä viimeisenä, että käytin epähuomiossa helmaan kaksoistikkiä hunajakennon sijaan, ja se kyllä purkaantuu (en tiedä onko vika säädöissä vai koneen kaksoistikissä, pääntiellä kaksoistikki toimii hyvin). Nyt nämä paidat on korjattavien kasassa odottamassa hunajakenno -ommelta helmaansa.

 Perhepotretissa kaikilla itseommeltua päällä. Itselle raskausmekko, jonka leikkasin aika summamutikassa, mutta tuurilla tulikin kerralla hyvä. Vähän huonosti se tuossa kuvassa kyllä näkyy. Pojilla päällä pohojalaasia, ja tyttärellä korentotrikoosta rimpsuhelmamekko. Siitä tuli kyllä vähän lyhyt, että varsinkin parin pesun jälkeen toimii paremminkin t-paitana.

Pojat samistelee Suomi-henkisissä Pohijalaaset -paidoissaan.

Tyttären mekko on tehty samalla kaavalla kuin sulkamekko valokuvaukseenkin, malli Ottobresta (ja malli/nro tulee tähän, kunhan kaivelen tiedon esiin). Tykkään edelleen mallista.

Ja taidan olla aika ihastunut kankaaseenkin, sillä olen ommellut tästä ruusutrikoosta tänä keväänä ainakin kolmessa eri värissä jotain.

Tämän kesän Ottobre -lehdestä löytyy hittikaava Paperplane. Tytär sai sellaisen ommeltuna Vimman Maailma muovautuu -trikoosta

Laatikkomallinen hapsupaita on vähän suhaisten tehty, ihan summamutikassa, mutta toimii oikein mukavasti silti. Rintamukseen silitetty kultainen sulka -silityskuva, joka keräsi tyttäreltä täydet pisteet.

Tytär intti haluavansa napapaidan reissuun, ja vaikken aluksi ihastunutkaan ajatuksesta, niin pyysin häntä valitsemaan kaapistani kankaan. Lopulta paidasta tulikin aika hauska, kun tyttäreni ehdotti laittamaan vielä rimpsutkin helmaan. Varsinkin nyt muutaman pesun jälkeen nuo hapsut kivertyvät kivasti leveyssyyntaan.

Reissu oli oikein ihana ja onnistunut. Mukava irtiotto arjesta!

Toukokuun tuotoksia

Vähän hassua laittaa munkkikuvia juhannuksen alla, mutta muutamia kuvia toukokuun alusta, kun on jäänyt esittelemättä, vaikka kuvat on siirretty Picasaan.

Pojalle tuli erittäin akuutti paidan tarve, kun hän näki tämän kankaan. Niin lyhyt pätkä kangasta oli, että piti laittaa resori helmpaan, mutta hyvin kelpasi pojalle. Poseeraus tosin on vähän tyhmää, kuten alakuvasta voimme todeta.

 

Miehellä on syntymäpäivä toukokuun alussa, joten hänelle ompelin lahjaksi paidan käyttäen kaavana vanhaa hyvänkokoista teepparia. Kankaasta mies joskus sanoi, että tuosta haluaisin paidan, joten pistin asian korvan taa ja vähän viiveellö toteutin. Paita näyttää aika kivalta miehen päällä (sovituskuvaa tulossa myöhemmin). 

Toukokuussa oli hoitopaikassa valokuvauksenkin aika, ja suunnittelin ompelevani lapsille Noshin vähän pastellisista trikoista mätsäävät vaatteet. Tyttärelle ompelinkin ihanasta sulka-trikoosta tuollaisen tunikan/mekkosen, mutta poika intti haluavansa paidan samasta kankaasta kuin isilläkin oli. No ei auttaneet äidin mätsäyshaaveet.

Mutta kivat näistäkin tuli, vaikkei nyt niin hyvin sovi Pohojalaaset Sulkiin, kuin olisi Noshin aquanväriset polkupyörät mätsänneet. Pojan teeppari on tehty vanhalla muokatulla, hyväksi havaitulla kaavalla ja tyttären mekkonen Ottobresta (kaivan sen numeron ja mallin vielä tähän, jahka kerkeän). Tämä tyttären mekkosen kaava on aivan mahtava. Vähän jujua ja juhlavuuttakin. Tykkään todella paljon!

Oranssin ja persikan sävyjä

Tytär on taitava sokerimassaleipuri, ja siksi hän saikin koristella nimpparikakkunsa huhtikuussa. Minä tein sokerimassapäällisen, mikä ei tässä kakussa ollut kyllä siisti, kun en tehnyt sitä tasoittavaa sokerikreemiä kakun ja sokerimassan väliin, ja massa oli pakko kaulita aika ohueksi, kun sitä oli sen verran vähän. Hyvin kakku kuitenkin maistui ja pisteet 6-vuotiaan upeille koristeille.

On muuten aika karmaisevaa laittaa nämä epäedustavat valokuvat blogiini, mutta ompelemani paita on aika ihana. Poika otti kuvat, ja nämä kaksi olivat ainoat mitkä eivät olleet tärähtäneet kamalasti, mitä nyt mun ilmeet ovat molemmissa aika kummalliset, alakuvassa silmät menossa kiinni. Paidan kankaana Verson Puodin Paratiisin Puutarha, ihana tämä väri, korallisen persikka. Harvoin tulee ommeltua itselle, mutta nyt oli pakkorako, kun viimeisen neljänneksen aikana tuo vauvamasu ei kovin hyvin enää mahdu tavallisiin paitoihin.

Loppukevennykseksi pari kuvaa kakusta, joka meni isomummun syntymäpäiville. Lopputulos oli mielestäni kohtuullisen onnistunut, varsinkin kun tuo persikkainen värimaailma on omien mieltymyksieni mukainen. Nyt kun tämä kuukauden roikkunut persikkapostaus on hoidettu, niin voinkin siirtyä kesäompeluksien esittelyyn, joita on tullut jo surauteltua läjäpäin viikko sitten päättyneen Santorinin loman vuoksi. Pieniä neulomuksiakin on tullut pääteltyä, seuraavaksi meinaankin aloitella villahaalaria vauvalle.

Sarjatuotanto-paitoja ja pieni merenneito

Leikkasin ennen tämän talven Lapin reissua pojalle 122-128 -senttisiä paitoja viisi kappaletta akuuttiin paitapulaan ajatuksena ehtiä ompelemaan ennen lähtöä. En ehtinyt ompelemaan, mutta matkalta palattuamme surauttelin paidat kasaan. Tuli mielestäni aika kivoja paitoja hienoista digitrikoista. Nyt kun olen vaihtanut helmaompeleeksi hunajakennon, ei tarvitse enää harmistua että se lähtisi helposti purkaantumaan. Joistakin tekemistäni paidoista ja tunikoista kaksoisommel on purkautunut, ja sekös on harmittvaista. En oikein tiedä mistä se johtuu, sillä mielestäni ompelukoneeni kaksoisommel näyttää ihan hyvältä ja esimerkiksi pääntiellä kaksoisompeleet ovat kestäneet ihan hyvin. Kaikissa paidoissa kaavana Ottobren Rascal.

Lapsilla oli päiväkodissa yllättäen naamiaiset ja tytön prinsessamekot lainassa serkulla. Ei auttanut kuin kaivella kangasvarastoja ja alkaa ompelemaan. Tytär toivoi merenneitoasua, ja tällainen syntyi  ihan oman kaapin antimista. 

Pyrstö sen olla pitää, sopivaa kultaista kangasta siihen löytyi. Aloitin ompelun tietenkin sinä samana aamuna, jolloin naamiaiset olivat (olin itse iltavuorossa, joten vein lapset vasta yhdeltä hoitoon). En kauheasti suunnitellut, mittasin vain tytön ympärykset ja leikkelin pyrstön vapaalla kädellä. Tällä kertaa onnisti ja koko komeus oli täysin valmis alle tunnissa. Ilman purkamista tai uudelleenompelua selvittiin.

Tytär pujotteli itse kaulakorun kotoa löytyneistä muovihelmistä. Hyvin sopii kokonaisuuteen.

Muutamia alkuvuoden villasukkia

Vähän laiskalla tahdilla olen alkuvuodesta kutonut, mutta jotain valmista silläkin rintamalla. Kerällinen seiskaveikkaa meni näihin ihananpirteisiin raitasukkiin, jotka menivät hiljakkoin vauvan saaneelle serkulleni. Aivan perusukat, jotka apinoin Rarelrysta jonkun toisen pähkäilemistä silmukoista. Nämä ovat mallistani poiketen kokoa 38. 

Niina Laitisen sukkamallit ovat ihania. Tässä alakuvassa käytössä October Sock -malli. Tein nämä itselleni Seitsemänveljestä -langasta, mutta kävikin niin että näistä tuli liian kapeat minulle. Mahtuvat kyllä jalkaan, mutta olen viimeaikoina tehnyt parit sukat vähän kapeiksi, joita sitten pesun jälkeen saa kiskoa hampaat irvessä jalkoihin, ja nyt päätin etten halua omaan sukkalaatikkooni enää liian pieniä lisää. Lahjoitin nämä lopulta työkaverin lapselle.

Vähän huonoja kuvia kauniista sukista, kuvio ei näy kovin hyvin näissä. Tällä mallilla olen tehnyt toistakin sukkaparia vaaleansinisestä Regian langasta, toinen sukka on kokonaan valmis, mutta sekin on minulle liian pieni :). Vaaleassa langassa kaunis palmikko näkyy vielä paremmin, eiköhän niillekin aikanaan löydy vastaanottaja (sitten kun se parin toinenkin sukka on valmis).

Lankaa kului 163 grammaa ja silmukoita loin 12 enemmän kuin ohjeessa, sillä sukkien varret ovat pidemmät kuin ohjeessa. En tarkasti muista oliko puikot 3.5 vai 3.25 mm. Epäilisin kuitenkin että 3.5. Tiukahkon käsialani vuoksi jätin jalkuinosaankin 4 ekstrasilmukkaa. Ravelryssa tosiaan täällä.

Nämä sukat menivät serkkuni vauvalle. Ovat tietysti tutut junasukat Novitan Woolista. Vähän piukan oloiset tuli, ja luulenkin että ensi kerralla valitsen 0.25 mm paksummat puikot tälle langalle, vaikka se kuulostaakin vähän hifistelyltä. En tiedä missä vaiheessa elämää käsialani on aavistuksen tiukentunut.

Äkkiä surautettuja maaliskuussa

Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että omat lapset ovat jääneet vähemmälle, ja pitää heillekin saada taas ommeltua jotain. Pyysin lapsia työhuoneeseeni, ja annoin vapaat kädet valita minkä tahansa kankaan, josta ompelen jotain. Tyttären kangavalinnat meinasivat sattua silmään (ensin hän valitsi kaksi kirjavaa digiprintti-trikoota, mutta sain hänet onneksi muuttamaan mieltänsä vähän). Hän valitsi hihoihin yksiväristä pinkkiä. Vähän pelkäsin yöpaitafiilistä johtuen noista väreistä, mutta ihan kivahan mekosta tuli, ja toisaalta ihanaa että prinsessat vielä kelpaavat. Jouduin vähän soveltamaan, että sain kankaan riittämään. Aika hyvin tuli ruususet käytettyä, vain ihan vähän leikkuujätettä tuli ja sekin meni roskiin, kun oli niin pientä silppua. Yleensä jemmaan aika pienetkin palat tilkkulaatikkoon ja haaveilen ompelevani ihania tilkkupeittoja niistä jossain vaiheessa.

 

Hillosuupielinen poika valitsi kankaakseen oranssit minionit. Leikatessa huomasin että kankaassa oli aika rajujakin kudontavirheitä, tämän paidan siitä sai silti mainiosti. Vähän kyllä harmitti etten kankaan saavuttua ole huomannut virhettä, nyt tietysti on enää myöhäistä toivoa saavansa korvausta selvästä kakkoslaatuisuudesta. Tämä raglanhihainen paitakaava on kyllä mainio. Muistaakseni jostain Ottobresta, Rascal, tai joku sellainen. Olen käyttänyt kaavaa vallan pojan peruspaitoihin ainakin viimeisen vuoden ajan.

Yksi kuva näyttää olevan maailmallekin lähteneistä paidoista, muutamia peruspaitoja olen tehnyt digitrikoista.

Tammikuu 2016 kuvina

Tammikuun synttäritytölle valmistui mekko. Omankin tyttären synttäreitä juhlittiin jälleen kahteen otteeseen, mutta näköjään en ole huomannut ladata synttärikuvia enempää, saati kuvia kuin yhdestä kakusta. Välillä on kiva päästä vähän helpommalla ja tämä toinen kakku sai päälleen valmiin Frozen -kakkukuvan ja muutaman sokerimassalumihiutaleen.

Tämä seuraava kuva taasen on sangen huvittava, sillä oikein tarkoituksella blogia varten kuvasin sohvatyynyt, jotka ompelin PaaPiin Jussi-puuvillasta. Huvittavaa on, että ne ovat kuvassa taka-alalla olevat tyynyt. Jos niitä nyt kauheasti näkyy.

Tyttärelle pyjama heppatrikoosta, ja hänen itsensä valitsemista yksivärisistä. Hauskasti sopii yhteen. Saattaapi olla, että ompelin pyjman jo joulukuussa... tai sitten tammikuussa ainakin loppuun asti. Pojalle pakko saada -traktoripaita.

Näiden lisäksi tammikuussa on neulottu vimmatusti sukkia, niistä sitten enemmän ensi kerralla, jolloin homma on toivon mukaan vähän vähemmän juosten pissittyä. Ehkäpä muistan vielä jotain faktojakin töistäni. Kaikissa näissä pojan paidossa joita olen viime kuukausina ommellut (tai ainakin melkein kaikissa) olen käyttänyt uutta luottokaavaani jostain Ottobresta, mutta en nyt millään saa päähäni sen kaavan nimeä ja työhuone taitaa olla "liian kaukana", jotta viitsisin vääntäytyä tarkistamaan. Varmaan ensi kerralla saan sen kakistettua ulos. Nyt aion palata sohvannurkkaan kutomaan lahjasukkaa valmiiksi päin.