Ruutumekko Vanhan Ajan Päiville

Tein tilauksesta pian nelivuotiaalle sukulaistytölle mekon Soinin kesätapahtumaan, jossa eletään viikonloppu Wanahan Ajan malliin.

Malli on raapaistu jostain vanhasta kirjaston kirjasta, joka toimitettiin kankaan mukana. Malli oli niin valtavan väljä, että pientä hoikkaa tyttöä  varten jouduin ompelemaan mekon miltei kahteen kertaan, niin paljon oli pienennettävä sivuista. Ylimääräinen vaiva ei kuitenkaan haittaa, kun lopputulos oli sopiva. Mekonomistajan  äiti keksi, että voisin pienentää valtavia pussihihoja ompelemalla tuollaiset lipareet sivuille olkapäiden kohdille (jos joku tietää mitkä ne oikeasti ovat nimeltään, niin saa kertoa mullekin). Idea oli mielestäni hyvä, ja niiden teko olikin todella yksinkertaista. En ymmärrä miksi kaavassa oli niin valtavat hihat, sillä mielestäni niin isot näyttävät koomisilta lapsellakin. Kirja on toisaalta melko vanha, joten se sukupolvien välinen kuilu selittänee asiaa.  

 

Mekosta tuli oikein soma pienennysoperaation jälkeen. Onneksi teimme sovituksen, sillä olisin saattanut joutua lähettämään mekon matkaan ilman sitäkin, ja silloin hame olisi ollut valtavan iso tytön päällä. 

Nämä henkarikuvat ovat tylsiä, mutten viitsinyt pukea mekkoa kuvauksen vuoksi tyttärelle, joka oli tomuinen rakenneltuaan ulkovarastoa isän ja pappan kanssa (tämän lisäksi mekko olisi ollut aika iso hänelle).

Olkarimpsut on kohdillaan myös takana...

 

Hihansuissa on kumi- ja polvekenauhaa

Mekossa on viisi neppiä takana. Ylin ja alin ovat niin, etteivät näy lainkaan päällepäin. Ylänappi on käytännön syistä noin (paksu saumakohta kankaassa) ja alanappi ulkonäkösyistä (lista loppuu ja neppi näkyvissä keskellä hameenhelmaa olisi ollut iso nono.)

Hankin taannoin KAM-nepparipihdit alennuksesta ja kasan muovineppareita päälle. Nyt vasta pääsin kokeilemaan niiden laittoa, ja olen kyllä tämän yhden kokeumuksen perusteella todella tyytyväinen! Ensiksi ajattelin ettei muovinepit sovi tällaiseen vanhanajan mekkoon lainkaan, mutta sen ajatuksen jälkeen nujersin perfektionismini, ja ajattelin ettei ketään kyllä kiinnosta onko pikkutytön mekossa muovi- vai metallinepit. KAM-nepit on helppo laittaa, ja ainakin ne kauhukuvat kymmenen vuoden takaa, kun yritän vasaralla kiinnittää metallineppareita kankaaseen, ovat poispyyhkäistyjä. Nämä muovinepit ovat huomattavasti halvempia kuin metalliset. Muoviset eivät varmaankaan kestä ihan yhtä hyvin kuin metallikaverit, mutta sittenhän voi aina laittaa uuden muovin tilalle kun vanha väsyy. Kymppi uudelle KAMulleni!

Hameenhelma, ja pitsin verran alushametta näkyvissä! Alushameesta tuli aika pramea. Yksinään kangas voisi olla upeaa jopa vaikka kastemekossa.

Alusmekko on tehty samalla muotilla kuin päällimekko, hihat vain puuttuvat. Kangas on valkoista brodeerattua puuvillaa, jota oli pitkä pätkä kaapissani. Aluksi ajattelin että kankaan on oltava vähän maalaisempaa, ja kiertelin kangaskauppoja (kaksi) etsiskelemässä. Sitten päätin, ettei varmasti tämänkään kanssa kannata olla liian tarkka, jos ei niiden neppienkään. Varmasti kukaan ei ihmettele ainakaan negatiivisella mielellä, että ompa lapsella pramea alusmekko. Kangasta jäi mukavasti niin, että saan siitä jonkinlaisen alusmekon vaikka tyttärelle ensi kesänä, jos isoja juhlia silloin tulee.

Hohtavan valkoista...

 

Tätä mekkoa oli kiva ommella! Puuvilla on niin paljon kiitollisempaa kuin trikoo, vaikka jälkimmäinenkin tuolla uudella koneella niin hienosti menee. Ainut miinus lopputuloksessa menee alushameen vetoketjulle. Unohdin nimittäin tehdä siihen sen viimeisen aikomani tikkauksen,  ja muistin vasta kun mekko oli jo haettu. Käytössä se ei haittaa, ulkonäöllisesti vähän, mutta olkoon! Saumanvarat huolittelin saumurilla, kun ruutukangas oli todella purkautuvaista.

Olen järjestellyt työhuonetta, ja ilokseni löysin kasan hukassa olleita saumurilankojani. Nyt on kiva vaihdella muutamien perusvärien välillä. Ainakin punaista kangasta on kiva saumuroida punaisella,  tummia erivärisiä kankaita tummanharmaalla ja mustaa mustalla.

Verhoprojektia ja revontulta on meneillään. Työhuone alkaa muuttua kivaksi, ja kunhan löydän niittipyssyn, saan sinne uuden ilmoitustaulunkin (Tilda-kirjan ohjeilla tehdyn). Ei työ tekijältä lopu!

Bambimekko

Eräs nimipäiväsankari sai meiltä lahjaksi ompelemani mekon. Kyseessä on jälleen Ottobre Designin Jungle Stripes -mekkomalli ilman taskua. Tällä kertaa olin ompelemassa taskua, mutta ei se sitten sopinutkaan mihinkään noiden kohtalaisen isojen peurankuvien vuoksi. Leikkasin kankaan 128 cm:n kaavoilla ilman saumanvaroja, joten koko lienee noin 114cm. Hiukan pitkähkö se taisikin olla pian neljä vuotta täyttävälle neitokaiselle, mutta käyttökelpoinen jo nyt. Siitä tämä malli on kiva, kun sen käyttöikä on pitkä väljyyden ja kuminauhojen vuoksi, ja mekko menee hoikalle ja vähän pullukammallekin yhtäläisesti (ei sillä että tässä omassa porukassamme kovin pullukkaa hame-lapsosta olisi, meidän pojuhan on potra niinkuin pitääkin;).

Vähän hihanteiden ompeluksissa on sanomista, mutta en enää ehtinyt niitä purkamaan ja uudelleenompelemaan ennen juhlia. Lahjatekeleissä tuollainen epäsiisteys harmittaa, mutta yritän päästä tästä nyt yli. Neitokainen oli kuitenkin kovin ihastunut mekkoonsa ja se on pääasia!  Peuratrikoo oli ihanaa! Sitä ei paljon jäänyt, mutta ehkä siitä jonkun kappaleen esimerkiksi tyttären paitaan saisi.

Välitöitä

Heti alkuun iso kiitos kommenteistanne ja kehuistanne koskien Onnenpyörä -peittoja. Kommenttinne lämmittävät mieltä.

Pari pientä kyhäilyä valmistui jo jokin aika sitten, en ole vaan muistanut niistä mainita mitään, kun suurempiakin hommia on ollut ohjelmassa. Lievää mahtipontisuutta KYH-töiden valinnassa on ollut, joten saa nähdä valmistuvatko kaikki ajallaan... KYH #7 on ollut jo jonkin aikaa käytössäkin hyvällä menestyksellä.

  
Tiskirätti on Hjertegarnin Blend Bamboosta nysvätty omanpään tekele, jossa silmukoita 70, puikot kolmoset, ja langankulutus koko kerä, eli 50 grammaa. Vähän iso rätti on tiskiluutuksi, joten kunhan saan pienempiä KYH-rättejä valmiiksi, tämä pinkki siirtyy pölyrätiksi. Hyvin pyyhkii!

Apinoin itseäni neulomalla Smart -langasta samanlaiset sukat kuin talvemmalla. Käytin samaista lankaa, mutten sentään samaa väriä. Sukat ovat KYH # 9.

Lankaa meni 75 grammaa kolmosen puikoilla ja 44 aloitussilmukalla. Malli on omasta päästä, hyväksi havaittu kierrejoustomalli. Sukista piti tulla pojalle sopivat, mutta ovat tällä hetkellä auttamattomasti liian suuret. Odottelemme siis aikaa kasvavien jalkojen, ja neulomme sillä aikaa sopivammat jalanlämmittimet kuopukselle. Pienemmistä sukista toinen on jo irronnut puikoilta, ja toinen on valmistumassa hyvää vauhtia, joten poika saa syksyksi sopivatkin sukat suloisiin pehmopohkeisiinsa. Kaikki suutarin lapset eivät liene täysin kengättömiä!

Auringonsäteitä ja onnenpyörteitä

Saimme mieheni kanssa kunnian toimia kummeina ensimmäistä kertaa pariskuntana. Tämä oli myös ensimmäinen pestini sylikummina. Heti kummikysymyksen noustua esiin, ryhdyin kehittelemään itsetehtyä lahjaa tulevalle kummitytölleni. Tänään oli se iloinen päivä,  kun suloinen tyttö sai kauniin nimensä ja meiltä lahjaksi Onnenpeiton.

Valmistunut peitto on KYH 11. Kyseisenä päivänä tein ensimmäisen ruudun, ja loput 62 ahkeroin viikossa, eli tartuin hommaan tosissaan Juhannuspäivänä. En usko että kukaan uskoi minun saavan peittoa ristiäisiksi valmiiksi, mutta olin kyllä tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, jotta voisin edes yrittää onnistua. Saattaa olla etten viimeisenä yönä ennen ristiäisiä nukkunut sekuntiakaan, kunhan yhdistelin palasia kuumeisesti ja päätin saada peiton valmiiksi.

Alussa idea oli tehdä seitsemästä eri väristä kymmenen ruutua kustakin väristä. Jossain vaiheessa viimeinen rivi tipahti pois, kun en halunnu liian suorakaiteen mallista vilttiä. Väri-idekin vähän muuttui matkan varrella, ruudut on jällen summamutikassa lätkitty paikoilleen, ja siinä lätkiessä huomasin että on parempi jos vaaleita ruutuja on vähän enemmän kuin tummia. Vaaleat auringot rauhoittavat kokonaisuutta. Kuvat on hätäisesti näpsäistyjä, sillä meille tuli vähän kiire lähteä ajoissa matkaan, ettemme olisi tapani mukaan myöhässä. Pitänee vetää rasti seinään, kun olimme juhlapaikalla miltei puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Käytin peittoon jämiä ja täysiä keriä Miami-lankaa. Eri sävyjä on peitossa varmaankin kymmenen. Voimakas pinkki, roosa ja tumma violetti ovat Miamia. Beige, hailakka liila, marjapuuro ja kirkas liila ovat Sublimen erilaatuisia lankoja, utuinen violetti on Dropsin Extra Fine Merinoa. Luonnonvalkoinen on Miamia. Lankaa peittoon kului 614 grammaa ja kokoa peitolla on 80 cm x 110 cm. Virkkuukoukku oli kolmonen.

Harmi etten ehtinyt keskittyä kuvaamiseen, sillä värit eivät oikein missään kuvassa vastaa täysin todellisuutta. Kauniin harmoninen lopputulos mielestäni on. Neljä liilanpunaista ruutua jätin viime hetkillä pois, värin liiallisen kirkkauden vuoksi. Pois jättämisestä tietysti seurasi parin tunnin lisähommat uusien ruutuvirkkauspuuhien muodossa, mutta kyllä kannatti, kun peiton harmoninen tunnelma säilyi. Reunus olisi saanut olla leveämpi, mutta valkoinen Miami hädin tuskin riitti edes tähän. Viimeisellä suoralla lanka loppui, ja olin aivan kriisissä, että miten saan tätä vanhan värikartan luonnonvalkoista mistään (ja vielä todellanopeasti sunnuntaiaamuna kello kuusi). Olen monesta kaupasta etsinyt luonnonvalkoista Miamia, mutta joka paikassa on valkoiset Miamit lopussa, jopa Novitan verkkokaupasta. Tämä luonnonvalkoinen on  tainnut tippua värikartastakin, ja nykyään Miamin valkoinen on sellainen kliinisenklooratunvalkoinen. Onneksi keskipitkän hermoilun päätteeksi muistin että onhan minulla parissa mallitilkussa pätkät valkoista Miami-lankaa, ja niimpä purin tilkut ja otin langat käyttöön. Hilkulle silti veti, kymmenen senttiä lankaa jäi.

En mitenkään ilennyt sanoa sitä ääneen,  kun aloin kello yhdeksältä ommella juhlamekkoa juhliin, joihin piti olla lähtövalmiina kello yhdeltätoista. En tiedä tajusiko mies heti koko kuviota, mutta saatoin haistaa ilmassa leijuvan epäuskon, kun hän ymmärsi, että olin todellakin vasta aloittanut juhlamekon työstämisen.  Valmisteluhommista olisi pitänyt olla jäljellä korkeintaan kenkien plankkaus tai paidan silitys, mekon ompelu oli jopa omasta mielestäni melko paksua, vaikka hoidinkin homman kotiin (vetoketjun kohdlla toki hirvitti että onnistuuko ykkösellä, kun aika on kortilla). Kangas ei ole Marimekkoa, vaikka joku sitäkin jo taisi ehdottaa, vaan kivantuntuista verhokangasta Kangas-Pauliinasta, vuorina on ohutta puuvilla-batistia. Otin varman päälle ja tein vuorin, kun en ollut varma näkyykö kankaasta läpi.

TYKKÄÄN! Vähän iso mekosta tuli, mutta en ehtinyt pienennellä ja turvauduin vyöhön, joka entisessä elämässä on mahtunut komeasti solahtamaan pyllynkin yli (nyyh). Paljon ei tarvitse pienentää, mutta ihan vähän jos haluaa jättää vyön pois. Olen tyytyväinen tekeleeseen.

  

Pahoittelut omituisesta pönötyksestä. Jälleen sata kuvaa ja kaikki pilalla miehen olemattoman kuvussilmän vuoksi (tantassahan ei ole vikaa).

Juhannus oli ihana! Saunamme tuoksui koivulle ja miehen loma alkoi. Tytsy teki isin kanssa vihdat. Onnea on touhukas tytär, suloinen poika, hyvä mies ja kaunis kesä.

Onnenpyöräpeitto

Ihastuin palavasti Sunny Spread -malliin  nähtyäni Tessin peittoversion. Ohjesivullahan peitto on yksivärinen, ja jos sen ainoastaan siellä olisin nähnyt, en varmasti olisi innostunut. Onneksi siis muutama muukin Raverlylainen oli käyttänyt mielikuvitustaan ja näin projektivalikossa oli näkyvissä upeita värikkäitä toteutuksia Sunny spread -peitosta. Peitto on KYH 4, ja työn viimeiset langat päättelin alkuviikosta, joten parisen viikkoa tämän virkkauksessa meni. Välissä oli pari päivää etten virkannut palaakaan, parina päivänä ehdin virkata jopa 7 palaa, keskitavoitteen ollessa 3-4 palaa per päivä. Peitto annettiin miehen hyvän ystävän ja hänen vaimonsa esikoispojalle. Oli niin kiva lahjoa vaihteeksi itsetehdyllä! Tässä iässä kun aika moni kaveri ja tuttu lisääntyy, on mahdotonta antaa kaikille itsetehtyä. Aika ei vaan riitä. On kiva, jos joku kokee itsetehdyn lahjan saamisen vähän spesiaalina, sen arvo mitataan työtunteina eikä rahana.

Käytin peittoon jälleen Novitan Miami-lankaa. Olen joskus aikaisemmin Novitan alennuksesta tilannut kasan noita vanhoja värejä, kuten luonnonvalkoista, nutriaa, taivaansinistä ja vihreää. Lime ja turkoosi lanka ovat uudempia hankintoja. Nutrianruskean sävy on täydellinen! Miksei se enää ole värikartassa! 

En muuten saa maksua Miami-langan mainostamisesta, vaikka viime aikoina kyseistä lankaa on tullutkin käytetty useammissa projekteissa (vinkkinä, ettei se kyllä yhtään haittaisi).

Pyörylävärejä oli viisi, kullakin tein seitsemän palaa valkoisin reunoin. Palat virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla takapuolelta, ja reunukseen virkkasin pylväillä kaksi kerrosta.  Palat on viskelty summamutikassa epämääräiseen järjestykseen, vaihdettu palojen paikkoja niin kauan että värijärjestys miellytti silmää, otettu valokuva muistin tueksi ja virkattu palat yhteen.

Sunny Spread -peitto

koko: 57 cm x 82 cm

lanka: Novitan Miami  350 grammaa

(josta valkoista 150 g)

koukku: 3

fiilis: jee!

Mielestäni pyörien värit ovat niin ihanat, herkulliset ja raikkaat. Näiden väriensä vuoksi kyseinen lanka on tällä hetkellä suosikeissani. Lopputulokseen olen tyytyväinen, meinaan tehdä näitä paloja ja peittoja lisää! Ensimmäisen palan jälkeen ohjetta ei enää tarvittu, niin helppo malli on. Suosittelen kaikille!

Kiva Juhannus tulossa, tiedossa pihasaunaa, hyvää seuraa ja sapuskaa. Ihanaa Juhannusta Kaikille!

Retropatalappu

Kyhäilyt ovat jatkuneet onnistuneesti, eli olen saanut joka päivä aloitettua uuden työn. KYH 18 oli nopeatekoinen retropatalappu, jonka tein kasvivärjätyistä langoistani. 

Värjäilyt ovat jotakin ikivanhaa erää, mutta epäilisin keltaisen olevan koiranputkea, vihreän lupiinia ja ruskea keskusta on varmasti kävyistä, sillä pieni tahmeus oli edelleen havaittavissa. Kasvivärit menevät niin kaunissti keskenään ja luonnonvalkoisen kanssa. Pohjalanka on 7veljestä, koukku oli kolmonen, kulutus 42 grammaa.

 

 Haluaisin kasvivärjätä tänäkin vuonna, mutta värjäyspaikkaa ei tällä hetkellä ole. Siirtolevy/iso pata pitäisi ainakin hankkia, jotta saisin virittää keitokset pihalle. Kasvilankoja katsellessa innostus vaan kasvaa, olisipa niin kiva värjätä syksyllä ensimmäistä kertaa sienilläkin. Hmm... Saa vinkata, jos on hyviä ideoita liittyen värjäyspaikkaan pihalla. 

Näistä väreistä innostuneena aloitin neuleen nro 20/23 viime vuonna värjäämistäni kampavilloista. Alku näyttää lupaavalta ja lanka on mukavan rehtiä neulottavaa. Mallitilkusta huolimatta en ole tiheydestä ihan varma. Toivotaan että saan villatakin, enkä barbin kutaletta saati jättiläisen rättiä. Pidätämme hengitystä...

Valmistunut KYH 4 ansainnee oman postinsa, joten tapaamme pian uudelleen!

Mekkotehtailua

Ompelukone ja saumuri ovat surisseet ahkerasti tänä viikonloppuna. Kaksi mekkoa vanhalla, Ottobresta muokkaamallani kaavalla, on  ommeltu. Pinkki mekko annettiin lahjaksi viikonloppuna kaksivuotis-synttäreitään juhlineelle neitokaiselle. Punaisen pallomekon tein tyttärelle juhliin, sillä pinkki pallomekko on ulkoleikeistä likaantunut niin, ettei pesussakaan lähde aivan puhtaaksi. Hyvin sitä vielä voi käyttää, mutta juhlissahan mekon pitää olla puhdas ja moitteeton. Uusi mekko siis tehtiin!

Lahjamekkoon tein perinteisen silitysmerkin niskaan, mutta meidän tirpanan mekkoon kokeilin kangasmerkkiä, johon kirjoin tekstiä ja kokonumeron uuden ompelukoneen avulla.  Pinkin mekon kangas on ihan älyttömän hyvälaatuista, juuri sopivan paksuista trikoota. Eron huomasi varsinkin kun ompelin pallomekon vasta pinkin jälkeen. Pallokangas oli huomattavasti ohuempaa.

Ompelin yhden taskunkin pallomekkoon, kun tyttären mielestä sellainen tarvitaan. Toistakin tässä mallataan, mutta äiti ei viitsi sitä enää alkaa työstämään, kun mekko on muuten valmis.

Peruskauraa, ihan onnistuneet mekot tuli. Ehkäpä silti pitäisi välillä vaihtaa mekkomallia, tai ommella paitoja vaihteeksi...

Yläkuvan tanttakin sai uuden mekon. Mies otti varmasti kolmekymmentä kuvaa minusta ja mekosta eri asennoissa ja kuvakulmissa. En ole ihan varma voinko syyttää miestä huonoksi kuvaajaksi, kun jokaikisessä kuvassa näytän lihavalta (syytin silti). En ole silti luovuttanut, vaan aion vielä hoikentua, jos en nyt ihan entisiin mittoihin, niin ainakin terveellisiiin lukemiin. Ahkera kuntoilija olen, mutta mitenkä pystyisi jättämään ne kahvipullat ruokavaliosta...

Mekon kaava on yhdestä ihanasta kirjasta (jonka nimeä en juuri nyt muista). Malli sopii paremmin tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, mistä se ohjeessakin on valmistettu. Kankaana on Nanson sokkona ostettu kilotrikoo, mekon kustannukset eivät näinollen nousseet korkeiksi, vaikka tantan ympäri paljon kangasta tarvitaankin. Jouduin useampaan otteeseen ompelemaan sivusaumoja sisään, sillä valitsin L-koon huomioimatta joustavaa kangasvallintaani. Edelleen tuossa rintamuksessa on aavistuksen ylimääräistä, mutta menettelee. Olosuhteisiin nähden mekko on kohtuullisen onnistunut, vaikka kantajan olemus onkin vähän toivottua hyljemäisempi.

KYH 3, jonka tulevaisuus oli aluksi Novitan sukkalehden palmikkosukka, ja vaihtoehtotulevaisuus nuken villapaita,  neuloituikin vauvan pipoksi. Silmukoita aloituksessa on 80, lankana turkoosi 7veljes. Sukaksi ei tästä ollutkaan, kun muokatessani lehden sukkamallia tein sen virheen, että lisäsin palmikon reunoille liikaa nurjia silmukoita. Varressa tuosta seikasta ei olisi ollut haittaa, mutta ongelmia olisi tullut jalkuinosassa, kun palmikkokaapeli ei olisi saanut olla kuin maksimissaan puolet sen silmukkamäärästä. Onneksi huomasin asian melko ajoissa. Ihastuin palmikkosukkamalliin Kardemumman Talo -blogissa, jonka kirjoittaja oli hänkin päätynyt tekemään, ohjeesta poiketen, vain tuon kauniin palmikon ja sileää neulosta (lehden mallissa sukka on vähän levoton). Aion vielä tehdä sukat käyttäen tätä palmikkomallia, niin kaunis se on. 

Aion antaa pipon lahjaksi, sillä meidän 8 -kuiselle jässikälle se on jo nyt vähän pieni. Kavennukset sävelsin itse, vahingossa onnistuivat ihan kohtalaisesti. Mielessä minulla oli Mustikka-pipon kavennukset, vaikken pipoa, tahi ohjettakaan, esille kaivanut. Lopuksi tein pompom -tupsun päälaelle. 

Pipo on neulottu kolmosen bamupuikoilla, lankaa kului 45 grammaa. Kuvat otin ennen pipon kostuttamista ja pyyhkeen väliin asettamista (jos jotain möykkyjä on havaittavissa).

Kaksi KYH-työtä on valmiina ja aloitukset ovat aikataulussaan. KYH 10 on Gentlemen´s Fancy Socks kirjasta Knitting Vintage Socks. Lanka on Ilun Handun vahvistettua  sukkamerinoa. Auringonkeltaista ja upeaa!