Syksyn varrelta poimittuja ompeluksia

Syksyn mittaan on tullut ommeltua jonkinverran perusvaatetta. Bodyissa kaavana jokin oma perusbody, pinkissä Paratiisin Puutarha -bodyssa kaavana Jujunan mekkobody. Pinkki ihanuus lähti jo aikaa sitten postin mukana eräälle suloiselle tyttövauvalle. Ainolan Vyyhti-trikoosta ommeltu tyttären mekko on Tropical -kaavalla (OttobreDesign). Kaava on muuten tosi kiva, mutta ensi kerralla teen kaula-aukosta aavistuksen isomman.

Majapuun trikoosta ompelin itselleni ilmaisella Kangaskapinan Maitomekko -kaavalla imetysmekon. Pikkumiehelle ompelin mätsäävän kravattibodyn.

Pari liivimekkoa joustofroteesta.

Vauvalle lämmikettä

Aloitin neulomaan kesällä, silloin vielä tulevalla vauvallemme, villahaalaria ihanasta Tukuwoolin villasta. Uimarannoilla, synnytyssairaalassa ja ulkona muunmuassa tuli tätä neulottua. Haalarin ohje on Modasta, mutta jouduin kyllä ohjetta vähän muokkaamaan, sillä lankani oli aavistuksen paksumpaa kuin ohjeessa. Lahkeissa loin 68 silmukkaa ohjeessa mainitun ehkä 80 sijasta, ja pituutta lahkeisiin ja vartalo-osuuteen lisäsin. Lahkeista tuli 22cm pitkät ja vartalo-osuudesta 26 cm. Hihoihin loin 48 silmukkaa ja 19 cm pitkät niistä tein. Projekti on Ravelryssa täällä.

Tukuwoolin Fingering on ihanan rouheaa suomenlampaan villalankaa, joka tuoksuu kiehtovasti villalle ja on mahtava neulottava. Niin lämmittävän oloinen tämä on, että haluaisin itsellenikin neuloa jotain tästä langasta. Työssä käytin 2,5 mm sukka- ja pyöröpuikkoja. Lankaa kului 182 grammaa, harmaata toista vyyhtiä, valkoista ja murrettua petroolinsinistä hieman alle vyyhti kumpaakin. Ihana haalari tästä tuli, ja paljon on käyttöä ollut syksyn mittaan. Aion ehdottomasti neuloa toisenkin haalarin tällä samalla mallilla, mutta seuraavassa koossa.

Verson Puodin ompelukerho

Taisi olla syyskuussa, kun onnistuin nappaamaan ensimmäistä kertaa Verson Puodin ompelukerhopaketin heidän verkkokaupastaan. Paketteja tulee sillointällöin myyntiin rajoitettu määrä, ja idea on se, että nopeimmat saavat edullisesti ostaa 'sian säkissä'. Kangas on aina ennenjulkaisematonta, ja tällä kertaa kangaspaketista kuoriutui Leena Rengon suunnittelema ihana Leijona ja Poika -trikoo (kuosin nimi ei ollut tämä, mutta en saa millään nyt päähäni kuosin virallista nimeä). Tämä sopi meidän pojille loistavasti, ja tein siis keskimmäiselle peruspaidan, ja kuopukselle bodyn ja housut. Yhdistin leijoniin tuota ihanaa sinapinväristä trikoota, syksyisin sinapinvärinen puhuttelee.

Paljon nämä ovat olleet käytössä, ja tykkään että näistä tuli aikas ihanat. Sinapinvärinen trikoo on Lillestoffin, ja raidat Noshilta (ehkä parin vuoden takaa). Paitakaava oma muokkaus, ja body- ja housukaava Jujunan Basics for babies -kaavapaketista. Jujunan kaavat on ihanan simppeleitä. niillä saa nopeasti valmista.

Syyskuussa onnistuin kaiken hässäkän keskellä leipomaan kakun supernopeasti lasten serkkutytön synttäreille (onneksi osa kukkakoristeista oli jo valmiina, kun käytin ristiäiskakusta ylijääneitä) ja samoissa bileissä esinnyimme kuopuksen kanssa toisiinsamätsäävissä vaatteissa (joista siis kuva tämän kirjoituksen viimeisenä). 

Majapuun trikoosta tein itselleni imetysmekon Kangaskapinan kaavalla. Ihan kiva kaava, vaikka ei täydellinen minunmalliselle isopeppuiselle ja leveäharteiselle mörssärille. Kuopukselle sävelsin mätsäävän bodyn, johon ompelin kravatin samasta kankaasta kuin oma mekkoni. Näissä tamineissa juhlittiin siis lasten serkun syntymäpäivät.

Ajan tasalla

Nyt on niin paljon asiaa ja valmistuneita töitä, ja kuviakin on kaksisataa. Mistä aloittaisin? Vauvan haalareista, neulepeitoista, ompeluksista, villasukista, langan värjäyksestä vai täytekakuista. Aion kertoa niistä kaikista vielä täälläkin. Mutta mikäli olet malttamaton, ja haluat kuulla näistä uusimmista asioista nytheti, mene tänne. Minäkin nimittäin siirryin podcast-aikaan, vaikken tätä blogia aio missään nimessä hylätäkään.

Random juttuja

Moikkamoi! Mulla on nyt joku blogitulppa ollut pari viikkoa. On kamera täynnä käsityökuvia, ja kaikkia kivoja juttuja, mutta  en ole vaan ehtinyt niitä tänne asti saamaan tekstin kera. Nyt tietenkin kun päätin että kirjoitan useammista jutuista, niin huomasin etten ole siirtänyt kameran kuvia kuvankäsittelyohjelmaan tietokoneelle. Tämmöiset silti löytyi, enkä varmaan ole näitä vielä esitellyt. Ryhmä Hau -pyjaman  hurautin aika nopeasti ja se lähti keskimmäisen matkassa 4-vuotissynttäreille (oli kyllä liian iso vielä). Aika kiva pyjama tuli.

En saanut Wurm -piposta parempaa kuvaa silloin kun tätä yritin kuvailla, eikä mies ollut maisemissa, että olisi voinut auttaa. Pipon neulonta-osuus valmistui jo alkuvuodesta Lapin reissulla, mutta puoli vuotta kesti päätellä kaksi langanpäätä ja ommella tupsu kiinni. Puikot taisivat olla 3,5 mm ja lanka Wollmeise DK, grammoja en muista. En ymmärrä miten aina valitsen omiin sukkiin/pipoihin, neuleisiinkin aina tätä samaa burgundintyyppistä väriä, sillä tämä ei oikein sovi minulle, saati että oikein tykkäisin siitä. Jotenkin aina vaan päädyn tähän väriin. Jatkossa aion keskittyä siihen, etten valitse enää burgundia. Haluan sinapinkeltaista, korallia, minttua ja harmaata, kyllä! Wurm on hauska malli, mutta olisi kyllä aiheellista tehdä itselleni pantoja, koska kaikki pipot tuppaa lennossa irtoamaan päästäni, kun nuttura töröttää useimmiten keskellä päätä, ja jollain tavalla aikaan saa sen, että pipot nousee suipoksi töröksi pois korvilta. Mutta kaikesta huolimatta pipo on ollut käytössä, en edes kostuttanut sitä, vaikka yleensä aina kastelenkin ja jätän pyyhkeiden väliin kuivumaan. Jos jotain hyvää, niin tämä Wollmeise -lanka on ihanan pehmeää ja kutittamatonta.

Langan oikea sävy on varmaan jossain näiden kahden kuvan välissä.

Elokuun lopun ihanina aurinkoisina iltoina virkkasin talomme etuterassilla vauva sylissä nukkuen, Catania-langoista kolme palloa (tai wannabe-palloa). Sitten yhdistin pallot ketjusilmukkanauhaan ja kiinnitin ketjun kaapin oveen vaipanvaihtopisteen yläpuolelle. Ja tästä tuli oma henkilökohtaisesti suosituin virkkaus ikinä. Ihan joka päivä vauva katselee näitä palloja, jokeltelee ja hymyilee niille. Ajatus pallukoihin lähti siitä, kun ne paperiset hymynaamakuvat joita saa neuvolasta, ei meillä oikein menesty, kun nuorempi polvi kissoja syö ne pilalle. Pieni vauva katselee mieluiten lämpimiä sävyjä ja pyöreitä muotoja, joten siksi valikoin kyseiset väri ja muodot. Vaikkei työ sinänsä ole mikään kovin onnistunut, kun nuo pallotkaan ei ole mitään täysin pyöreitä, niin vauva rakastaa tätä härpäkettä yli kaiken. Suosittelen kaikille pikkuvauvan omistajille!

Ja uups, anteeksi Orvo-kissan pyllypyykkiasento ja huono kännykkäkuva palloista.

Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.

Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.

Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 

Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.

Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

Maailman rumin imetystyyny

Siinäpä se taisi tulla sanottua ytimekkäästi heti otsikossa. Eli tulipa tehtyä maailman rumin imetystyyny. Ohje oli ihan hyvä, kaavan tulostin Vauvasaurus-blogista. Mutta toteutuksessa tulikin sitten pari kämmiä, kun äkkiä halusin saada tyynyn käyttöön. Suurin virhe lienee päälliskangas, joka on aika paksua ja jäykkää puuvillaa -ei kovin mukavaa, trikoo olisi toiminut paremmin. Tyyny on täytetty superlon-silpulla, jota esikoisen kanssa saksimme urakalla muutaman päivän. Tyyny on siis myös melko muhkurainen.

Kaikkein tylsintä tyynyssä on kuitenkin se käsinommeltu reuna, josta täytetty tyyny on sullottu sisään. Päällinen oli vähän nafti, ja siksi käsinommeltu osuus ei ole niin kaunis kuin haluaisin. Tai se on siis ruma! Mutta olin menettänyt mielenkiintoni täysin koko tyynyyn siinä vaiheessa kun huomasin muhkuraisen täytteen ja jäykän päällisen. Siispä ompelin apinan raivolla työn valmiiksi ja itseeni pettyneenä huokaisin helpotuksesta, kun se tuli valmiiksi. Pettyneenä siksi, että en olisi uskonut reputtavani näinkin yksinkertaiselta kuulostavaa haastetta kuin imetystyyny. Mutta parempi ruma imetystyyny, kuin keskeneräinen sellainen. On sitä muutaman kerran käyettykin oikein imetyksessä, mutta ihmeekseni olen huomannut että se taitaa olla ihan mainio niskatyynykin. Ja toisaalta se menee myös hassunmallisena sohvatyynynä, en usko että monikaan vieras arvaa tyynyn olevan nimenomaan imetystä silmälläpitäen tehty. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei oma silmäkään enää ihan joka ikinen kerta osu siihen rumaan täyttöaukkoon.